Eilen biletettiin taas Sherryn kanssa. Sherry tuli luokseni ja annettiin kissoille matolääke. Tapsa ja Olle eivät olleet saaneet sitä tosi pitkään aikaan. Tällä kertaa selvisin vammoitta. Kun Tapsalta leikattiin kynnet parisen vuotta sitten sain käsivarteeni ikuisen arven. Tapsa ei tietenkään tykännyt nyt matolääkkeen antamisesta ja vietti loppuillan turvapaikassaan raapimapuun kolossa. Olle oksensi tänä aamuna, sai viimein karvat ulos mutta samalla taisi tulla matolääkekin.
Testattiin "soittojuottola" Armas. Tällä kertaa ei ollut jonoa yhtään. Yleensä sinne on hirveät jonot ja onkin näköjään suosittu paikka. En ehkä ymmärrä miksi. Armaassa on kolme eri puolta. Karaoke, suomipop ja kolmas jossa on vanhoja hittejä. Siellä ei ole edes oikeaa dj:tä. Baarimikko vaan summanmutikassa valitsi listalta biisejä. Ja ohitti aina läheltä kaikki hyvät. Olisi antanut minun valita.. Toivottiin vain yhtä biisiä, La Bouchen Be my lover. Karaokessa Sherry omisti minulle laulamansa biisit, My heart will go on ja Kun katsoit minuun.
Enpä tykännyt Armaasta. Kovin paljoa ei tanssittu. Porukkaa oli paljon. Kun yksi mies tuli juttelemaan sanoin odottavani tyttöystävääni vessasta. Häipyi aika nopeasti. En vain tykkää tuhlata ihmisten aikaa. Tai omaani. Kävi niinkin pitkästä aikaa että tiputin juomalasini keskelle tanssilattiaa, mutta siitä syytän vain Sherryä. Yhdessä vaiheessa jäin yksin tanssilattialle kun Sherry meni vessaan. Hyvän biisin loputtua lähdin olevinaan vessan suunnalle (en edes tiennyt missä se on). Suomipop-puolella oli menossa iki-ihana Romeo ja Julia, ja tanssinkin siellä sitten monen biisin ajan. Sherry yritti juuri soittaa minulle kun viimein törmättiin toisiimme.
Taksissa matkalla kotiin en löytänyt puhelintani laukustani. Luulin että olin unohtanut sen kotiin. Mutta eipä sitä sitten löytynyt kotoakaan. Ajattelin jo että olen hukannut sen, mutta sitten se löytyikin laukusta.
Kotona taisin olla puoli kahden aikaan. Kahden viikon päästä mennään kai viimein hohtokeilailemaan. Onkin suunniteltu sitä vain muutama vuosi.
Tänään heräsin puoli kahdeksan jälkeen enkä juurikaan saanut nukuttua sen jälkeen. Krapulaa ei ole taaskaan.
7. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti