Bellan logi

Vaihe yksi selvitetty. Sain lääkäriltä juuri sitä lääkettä mitä halusinkin. Varmaan lääkäreitä vituttaa potilaat jotka sanovat mitä lääkettä haluavat ja luulevat tietävänsä miksi juuri se olisi hyvä... No, minä tunnen sairauteni noin miljardi kertaa paremmin kuin yksikään lääkäri. Kyseinen lääke on kaikista vanhin ja yleensä viimeinen jolle tauti kehittää vastustuskyvyn. Elän siis toivossa että se auttaisi. Vaikka auttaisikin, kuuri jää todennäköisesti liian lyhyeksi että sitten vain reseptiä uusimaan, kele. Olisi kyllä superkivaa olla "terve" Sherryn häissä.

Lääkärille mentäessä jäin istumaan turhan kaukaiseen aulaan. Luulin sitten kuulleeni etäisesti nimeni sanottavan. Menin lähempänä olevaan aulaan jossa ystävälliset vanhat ihmiset neuvoivat minua, nimeni oli tosiaankin sanottu. Lääkäri oli ihan erinäköinen kuin muistin. Ja mukavampi. En tiedä miksi minulla oli hänestä niin negatiiviset muistikuvat. No jaa, nyt taidan olla positiivisella mielellä koska sain mitä halusinkin. Olin valmistanut pitkät puheet lääkäriä varten, mutta eipä niitä edes tarvittu.

Anttilassa oli törkeä myyjä kosmetiikkaosastolla. Palveli kyllä vieressäni olleita ihmisiä mutta heidän lähdettyään ei tehnyt elettäkään kysyäkseen minulta tarvitsenko apua. Olen kyllä tottunut siihen, olen noiden kosmetiikkamyyjien mielestä ilmeisesti toivoton tapaus. Nyt ostin kuitenkin kolme Lumenen huulipunaa kun eurolla sai, kiitos alennuskupongin.

Pitäisi kai minun jo tietää etten koskaan jaksa montaa minuuttia shoppailla. Tällä kertaa iski nälän lisäksi niska- ja päänsärky. Pitää yrittää shoppailla lisää sit maanantaina.

Tuossa ruokaa tehdessä iski paniikki kun tajusin että laukusta jäi tyhjennettäessä puuttumaan yksi tavara, terveyskeskuksen lasku. Löytyi se sitten viimein laukun pienemmän taskun takaa piilosta.

Eikä pomo ole tietenkään vieläkään soittanut. Tätä viikkoa ei ole enää kovin paljon jäljellä. Lähetti tosin kävi äsken tuomassa tavaraa ja ohjeita. Joista en tietysti tajua yhtään mitään. Arvasin jotenkin että maanantaille tulee ylimääräistä työtä. Lisäksi tietty tilaisuus on tietysti täsmälleen samalla kellonlyömällä kuin hääharjoitukset. Tosin kaikella järjellä ajateltuna minun ei tarvitse olla kyseisessä tilaisuudessa läsnä. En tiiä. Ahdistaa.

Päähän koskee niin mojovasti että oli pakko ottaa särkylääkettä.