Bellan logi

Olo alkaa viimein pikkuhiljaa tuntua inhimilliseltä ja normaalilta. Eilen keskiviikkona pystyin ensimmäistä kertaa syömään kunnolla sitten perjantain.

Tein lauantaina sen kardinaalivirheen että kävin tapaamassa Sherryä. Tunnin sisällä tapaamisesta alkoivat oireet. Mahassa kiersi ja koski, oksetti. Lopulta oli pakko tulla taksilla kotiin. Olihan se vaikea päätös, mutta silti ainoa oikea. Kävellä en olisi voinut kun pelkäsin kamalan heikotuksen vuoksi pyörtyväni matkalla. Kun pääsin kotiin ja jouduin ryntäämään vessaan kiitin Luojaani siitä etten jäänyt odottamaan seuraavaa bussia. Silloin olisin ollut pahemmassa kuin kusessa.

Koko lauantai-illan ja -yön oksentelin. Enkä muuten nukkunut silmänräpäystäkään. Olo oli hirveä. Koska nesteet eivät pysyneet sisällä pelkästään matkalla vessaan alkoi pyörryttää. Nukuinkin sitten lahjakkaasti koko sunnuntaipäivän ja seuraavan yön.

Tuli tässä siis pidettyä jopa pari päivää pakkolomaa. Tiistaina olin jo töissä vaikka olo oli hirveä ja kuumekin nousi uudelleen. Odotetusti en saanut sairaslomatodistusta koska en mennyt taudin aikana lääkäriin. Sanotaanko niin että aika paljon saa tapahtua että minä lähtisin lääkäriin pyörtyilemään vaipat jalassa ja sanko kädessä. Oksennustaudissa ei voi poistua vessan läheisyydestä, vaikka maailma sitten loppuisi siihen...

Työnantaja järjestää pääsiäisristeilyn Tallinnaan. Firma maksaa matkat ja ruokailut, muttei juomia. Buhuu. Sanotaanko niin että kaikki "virkistys"- ja muut shitit ovat mielestäni täysin turhia. Saisivat lopettaa kaikki nuo ja lisätä säästyneet rahat suoraan palkkoihin.

Sherryn hääsaitin deadline on tänään eivätkä sivut todellakaan ole valmiit. Syyttäköön itseään kun minuun tämän taudin tartutti? No jospa niitä taas kohta jaksaisi alkaa väsäämään.