11. maaliskuuta 2007

Look mama, no hangover! How could that be?

Tuli oltua eilen Setan bileissä. Hauskaa ei ollut koska viina ei noussut päähän. Join alkupaloiksi kolme drinkkiä 80%-viinaa ja bileissä vielä pari vodkapaukkua. Kaikki viina vain maistui niin pahalta ettei tehnyt mieli juoda. Eikä olo ollut muutenkaan hyvä. Olisi pitänyt uskoa pitkin viikkoa näkemiäni painajaisunia bileistä, että tänä lauantaina olisi ollut parempi pysyä kotona.

Vesiselvyydestäni johtuen en tanssinut illan aikana yhtään. Ja koska en ollut humalassa ei ole krapulaakaan, jotain hyvää sentään.

Illan aikana oli pari surrealistista hetkeä. Eräs lesbonainen käski Sherryä sanomaan minulle että olen "erittäin kaunis". Ja nainen vielä sanoi sen täysin vakavalla naamalla! Hulluja on monenlaisia. Eräs homomies puolestaan sanoi minulle että näytän aina "niin onnelliselta". Ihan pientä ironiaa, teki mieli purskahtaa räkänauruun. Sherry mainitsi minun näyttävän joskus Kylie Minoguelta, ja lesbonainen sanoi että minulla on Kylien nenä. Jos en nauraa räkättänyt aiemmin niin nyt olisi viimeistään pitänyt, minun nenäni kun on oikeasti samanlainen kuin sioilla ja Chief Wiggumilla. Joskus minun on sanottu näyttävän Tori Spellingiltä, ja se sentään on paljon lähempänä totuutta.

Loppuillasta paikalle saapui yllätysvieras, Sherryn mies, entinen homofoobikko, nykyinen Setan jäsen. Hänellä oli taas vaihteeksi todella kehittävät jutut. Oli lopulta pakko sanoa hänelle että juna meni aikaa sitten ja minä jäin asemalle. Eikä uutta junaa ole koskaan tulossa. Raukka haluaa aina humalassa ollessaan parantaa koko maailman. Kuulemma juttelin hänelle ensimmäisen viiden ja puolen vuoden aikana sen verran että sanoin kolme kertaa "hei". Seuraavien viiden ja puolen vuoden aikana olenkin jutellut paljon enemmän, mikä on silti erittäin vähän. Sherrykin uhosi taas vielä joskus löytävänsä minulle miehen. Poloinen Amor.

Illan aikana oli tarkoitus lähteä vielä johonkin muuhun baariin, mutta se suunnitelma jäi toteutumatta. Hyvä niin, sillä baaria vaihdettaessa olisin halunnut hipsiä suoraan kotiin. Olimme Työnkulmalla bileiden loppuun asti, kotona olin kolmen jälkeen. Nälkä oli hirveä ja tiesin jo ettei mitään krapulaa tulisi. Katselin nauhoittamaani CSI Miamin jaksoa, jonka laatu oli surkean hyppivä ihanan antenninjohdon vuoksi. Aamulla heräsin syömään jo kahdeksalta.

Sherry esitteli kuvia tulevasta kissastaan, jonka pennun minäkin tulen kuulemma vielä joskus saamaan. Odottavan aika on pitkä?

Sherryn hääpuku painaa kahdeksan ja puoli kiloa, joten voipi sanoa että päivästä tulee rankka. Tulostelin eilen hääkutsuja kunnes tulostimesta loppui muste, damn. Hääsivut ovat julkaisuvalmiit varmaankin ensi viikolla.

Yhtenä iltana oli niin tylsää että piti tehdä uusi Prison Break-taustakuva.

Ei kommentteja: