Bellan logi

Alkuviikosta tuli työnantajalta kutsu ryhmäkehityskeskusteluun. Aluksi luin että se on pakollinen, mutta se onkin palkallinen. Huh. Mikään raha maailmassa ei saisi minua vapaaehtoisesti osallistumaan keskusteluun. Varsinkin kun kaikki keskustelunaiheet ovat luokkaa "tuloskortin tavoitteet" ja "konsernin arvojen toteutuminen omassa työssäsi". Siis häh?! Ei voi muuta kuin nauraa.

Trust me, I have no idea what I'm doing... Olen viime ajat pähkäillyt erään erittäin tärkeän päätöksen kanssa. Eilen sitten oli deadline ja tein pakotettuna päätökseni. Kun mahdollisuus sen muuttamiseen oli mennyt, tajusin valinneeni väärin. Olin osittain helpottunut siitä, että viimein tajusin mitä oikeasti haluan. Tänään oli kuitenkin onnekkaasti vielä mahdollisuus tehdä jotain asian eteen, ja nyt... pelottaa. Asia on hoidossa, ja somebody's life is about to change.

Tuota pähkäilyä ennen mielessä oli ja on vain yksi asia eli heti tammikuun alussa koittava leikkaus. Upea alku uudelle vuodelle. Pelkästään sopivien lääkkeiden löytäminen on työn ja tuskan takana, kun näköjään vanhaa tuttua ei enää ole. Ensi viikolla pitäisi soitella, että saisi vapaat.

Jokohan niitä joululauluja pitäisi kuunnella? Kohta huomaan joulun jo olevan ohi ja unohtaneeni nekin.