23. joulukuuta 2005

Saatan ihan oikeasti kuolla. Jos suussani on tulehdus ja se on levinnyt tai leviää... Se voi kuulemma aiheuttaa jopa sydänkohtauksen.

Huokaus. Takanani on hirveä yö. Töissä ollessa minua oksetti ja heikotti. Tuntui kuin jalkojeni lihakset eivät kantaisi minua mihinkään.

Yksissä rapuissa meinasin kaatua. Se oli niin lähellä että hirvittää. Viime tipassa sain kaiteesta kiinni. Kompastuminen tapahtui ylätasanteella, eli olisin kaatunut koko portaat alas. Samperin uudet kengät.

No, kun pääsin kotiin niin siitä vasta hauskuus alkoi. Heikotti niin etten pystynyt nukkumaan. Sydän-raukka hakkasi taas tuhatta ja sataa. Sormet ja varpaat sirisivät kun eivät saaneet tarpeeksi happea.

Nyt olen sitten koneen ääressä pirteänä kuin peipponen, ilman unta. Ensi yönä olisi vielä töitä jos sinne asti selviää.

Rahapuuni on totaalisen kuollut. Taas.

Ei kommentteja: