Alkoi alkuviikosta muisti palautua pätkittäin sen suhteen mitä tuli lauantaina juteltua ihmisten kanssa. Osasta en tosin tiedä olenko vain kuvitellut tai nähnyt unta. Enhän tiennyt sitäkään kävikö kissa oikeasti nuolemassa selkääni yhtenä yönä vai oliko se unta. Kunnes sama toistui seuraavana yönä ja tajusin sen siis olevan totta. Aina kun kissa haluaa nuolla naamaani ajattelen vain että "ensin nuolet persettäsi ja sitten tulet nuolemaan suutani". Kivaa. Joka aamu viideltä Tabitha herättää minut vaatien ruokaa.

Niin, siitä lauantaista. Eräs Sherryn kaveri oli sitä mieltä että minusta tulisi hyvä opettaja. Ulkonäön vuoksi. Ja kuulemma muutenkin, kun olen niin rauhallinen. Sanoi että sopisin eka- tai tokaluokkalaisten opeksi, en hullujen teinien. Tuo ihminen väitti kadehtivansa rauhallista viilipytty-luonnettani, ja kerroin puolestani kadehtivani hänen sosiaalisuuttaan ja välittömyyttään. Päätimme siis vaihtaa päikseen luonteita. Kiistelimme myös siitä kuka meistä näyttää nuorimmalta (minä en ollut edes ehdolla). Totesimme että kaikki horoskooppimerkiltään kaksoset ovat luonteeltaan täysin hulluja (Sherry).

Muistini mukaan juttelin Sherryn kanssa ilmaisutaito-kurssille menemisestä. Ei Sherry oikein ymmärtänyt kun yritin selittää että olisi kahta kauheampaa olla esillä jos joku tuttu olisi myöskin paikalla. Ventovieraiden kanssa olisi helpompaa. Taisimme jutella myös Desperation-elokuvasta. Mistähän sekin tuli? Olin niin hyvässä humalassa että unohdin kokonaan laittaa huulipunaa enkä edes muista käyneeni kertaakaan vessassa. Outoa kun miettii alkoholin diureettista vaikutusta.

Uusin herkkuruokani on hapankaali. Namii. Oli tarkoitus maistaa sitä ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, mutta ehdin vasta nyt. Tosi hyvää on ja mielettömän terveellistä. Vatsa tykkää.

Viime viikolla mietin kaksi päivää etteihän mikään ötökkä ole purenut minua, ja silti jalassani oli kaksi isoa puremaa. Vasta tiistai-iltana muistin että sunnuntaina minua puri joku iso ötökkä kaksi kertaa. Siis kenellä oikeasti on maailman huonoin muisti? Luin että joka kahdeksannella australialaisella on alkoholin aiheuttama aivovamma. Ei olisi mikään ihme vaikka minullakin olisi semmoinen, juon kerralla aina ihan liian paljon näin pieneksi ihmiseksi.

Viime yönä meinasin tukehtua ötökkään. Yskin ja yökin ja ajattelin jo etten pääse kotiin asti juomaan. Oli kyllä helvetillistä.

Tänään on Tabithan iso päivä, neiti täyttää peräti neljä kuukautta. Kissa saikin eilen aikaisen lahjan kun vietiin se veljen kanssa eläinlääkärille rokotettavaksi. Raukka oli tosi peloissaan. Ostin sille pari uutta lelua lohdutukseksi. Eilisestä asti kissa ei ole saanut tavallisia hepulikohtauksiaan, liekkö neloisrokote tehnyt hetkeksi rauhallisemmaksi.

Yle jätti suuressa viisaudessaan viime viikolla yhden Hädän hetkellä-sarjan jakson näyttämättä. Yksi jakso jäi siis välistä. Laitoin palautettakin mutta eivätpä vastanneet. Joku muu oli saanut vastauksen: Yksi osa on tosiaan jätetty pois. Kyseessä oli ns. crossover-jakso: tarinan jälkimmäinen osa on kokonaan toisen sarjan jaksossa. Päätimme jättää esittämättä jakson, jonka loppuratkaisut olisivat jääneet arvoituksiksi. Elikkäs Ylen logiikan mukaan kaksi väliin jäänyttä jaksoa on parempi kuin yksi. Että vituttaa. Jäi siis kokonaan näkemättä vaikka mitä.

Tämän kuvan löysin netistä.

Ajattelin tehdä tänään kaalipataa, mutta kissa oli hiukkasen eri mieltä.

Lauantaina tuli sitten oltua pitkästä aikaa bilettämässä. Edellinen kerta oli joskus talvella jos häitä ei lasketa. Lauantaina iltapäivällä nukkuessani näin painajaista jossa sain koko ajan viestejä Sherryltä. Niinpä en sitten edes herännyt kun viesti tuli tosielämässäkin. No onneksi heräsin pian muutenkin ja satuin jopa tarkistamaan puhelimen.

Sherryn luokse piti matkata kahdella eri bussilla. Ensimmäinen oli niin myöhässä että luulin myöhästyväni toisesta, mutta ehdinpä kuitenkin. Sherryn luona riitti porukkaa ja jättimäisiä leijona-kissoja.

Bradyllä on ikää vasta viisi kuukautta mutta jo nyt se on morsiantaan Kalia isompi.





Misty on tosi pelottava.



Ensimmäiseksi menimme Introon, sillä halusin juoda Absolut Raspberryä ensimmäistä kertaa tänä vuonna.

Setan bileissä oli kivaa. Tapasin Tabithan entisen omistajan. Tabithan velihän sai nimen Pena, rimmaa tosi hyvin. Pitkästä aikaa pääsin tanssimaankin ja paljon. Illan viimeinen nopea biisi oli What have you done. Sitä tanssiessa itkin, se kun on ihan liian ihana. Sherry tosin väitti että Frozen olisi vieläkin parempi..

Sunnuntaina oli sitten krapula. Jo yöllä yritin oksentaa työntämällä sormet kurkkuun mutta ei sieltä mitään tullut. Aamulla onnistui paremmin ja oksensin kolme kertaa vain sen takia että tulisi parempi olo. Oksennussanko oli Tabithan mielestä jotain maailman ihaninta.

Iltapäivällä sain sitten vieraita. Äiti, mummo, täti, tädin mies, kaksi serkkua ja serkun mies. Oli Tabitha hiukkasen ihmeissään mutta suostui silti lopulta leikitettäväksi. Ja nyt minulla on lamput katossa. Sain mummolta 50e. Kätevää, Tabithan rokotukset maksanevat juuri sen verran.

Tänä aamuna heräsin kahdeksalta ja pesin heti pyykkiä ja tiskasin. Varasin Tabithalle ajan eläinlääkärille rokotuksiin. Yritin myös vaihtaa työterveystarkastusaikani mutta puhelimeen ei vastattu. Iltapäivällä unesta herätessäni en oikein tajunnut mikä minut herätti. Tekstiviesti veljeltä. Veli voikin viedä minut eläinlääkäriin niin Sherryn miehen ei tarvitse vaivautua.

Prison Breakin kolmannen kauden ensimmäiset promokuvat on julkaistu. Tämän kuvan täytyy tarkoittaa sitä että ihanainen hömelö-Sucre on elossa. Pakkohan hänen on olla..


Ja sitten tietysti lisää kissakuvia...

Tietokoneen takana unet maistuvat oikeasti parhaimmilta. Siellä se nykyään nukkuu eikä mun kanssa, nyyh.





Höyhenlelu on ehdoton suosikki. Kuluu vaan näköjään loppuun viikossa, enää on vain pari höyhentä jäljellä.





Annoin Tabithalle lisänimen viemärikissa, kun sen uusin mielenkiinnonkohde ja ihmetyksen aihe on tiskipöytä. Heti kun alan laskea vettä kissa tulee paikalle juosten. On se niin ihmeellistä kun vesi valuu viemäriin. Ja tietysti tiskiallas on myös ihana nukkumispaikka.



"En mä missään pahanteossa oo."



Tabitha löytää aina parhaat ja mukavimmat nukkumispaikat.



Tämän aamun rajun leikityssession jälkeen uni maistui.



Kirjahyllystä löytyy aina ihmeteltävää.



Ulkomaailmasta nyt puhumattakaan.



Hmm. Keltaiset silmät?

Heräsin aamulla kello 6.30. Okei, tuli valehdeltua. Oikeasti heräsin vasta 6.31. Kännykkä tosin herätti yöllä ennen kolmea kun akku oli lopussa.

Aamulla kävelsin sitten cityyn. Kävin läpi pyhän kolminaisuuden eli eläinkaupan, Alkon ja apteekin. Alkosta en sentään ostanut kissalle mitään, muista kyllä. Eläinkaupassa kävin kolmannen kerran alle viikon sisällä. En ole kunnon rohmu? Piti ostaa lisää leluja tuolle turhautuvalle ja ylienergiselle sekopäälle. Kisu onkin täysin hulluna (ja hullu) uusiin höyhenleluihin. Niiden lisäksi suosikkeja ovat pallot joiden sisällä on kulkunen. Kaikesta propagandasta huolimatta hiirilelu ei kiinnosta vaikka siinäkin on kulkunen.

Apteekista ostin kisulle monivitamiinivalmiste Pirskattia sekä matolääkettä. Sherry käväisi äsken antamassa lääkkeen Tabithalle, kissat kun eivät siitä tykkää ollenkaan. Kynnetkin leikattiin. Ensi viikolla olisi sitten vuorossa rokotukset, eli pelkkää kivaa on kisulle tiedossa.

Kissakuvia lupailin, joten...

Ensimmäisenä päivänä hiekkalaatikko oli Tabithan suosikkipaikka.



Sitten se löysi asunnon parhaan paikan.



Tai no...



Ei tuosta rauhallisesta lötköstä voisi uskoa mikä täysin tajuton ja itsesuojeluvaistoton sekopää Tabitha on.



Makoilua.



Viimein Tabitha tajusi että raapimispuu on place to be.





Kaikkein makoisimmilta unet maistuivat kirjahyllyssä Last Action Heron ja Titanicin välissä. Jurassic Park sai väistyä tylysti lattialle.



Kuten kävi selväksi kisuliini sai sittenkin nimen Tabitha.