Viime yönä nukuin semmoisen kymmenen minuuttia, aiku kivaa. Ehdin kyllä siinäkin ajassa nähdä rajun unen. En kyllä ymmärrä aina kun noin käy miten se on edes mahdollista. Ainakin mitä olen lukenut niin siihen univaiheeseen jossa unia nähdään pääsee vasta pitempään nukkumalla. Unessa olin aluksi baareissa metsästämässä naimisissa olevia vaarallisia miehiä. Myöhemmin seurasin jyrkänteeltä alhaalla rannalla OZ-hahmojen välillä käytyä tulitaistelua. Mukana oli myös räjähteleviä tynnyreitä. Herättyäni minun piti pikkuisen aikaa muistella missä olin niitä äskettäin nähnyt. 24-sarjan kauden päätösjaksossa tietysti.

Töissä olinkin sitten kuin humalainen zombie. Törmäilin seiniin ja haukottelin jatkuvasti. Ja jostain syystä haaveilin grillatusta lenkkimakkarasta sinapilla. Näin pupunkin. Viime aikoina niitä on näkynyt paljon, jopa neljä kerrallaan.

Viime yönä oli töllössä X-Files leffa Fight the future. Olen nähnyt sen vain kerran kokonaan, aikoinaan teatterissa. Ja siitä asti yksi kohta on vaivannut minua, enkä tälläkään kertaa nähnyt sitä. Pitää etsiä se leffa käsiinsä.

Hmm. Miksi ihmeessä minun juttujani on tänne eksynyt?

Kivasti tänä aamuna juuri kun olin nukahtanut Sherry laittoi tekstiviestin, aiheena tämän viikonlopun (yhteiset) polttarit. Kummallista, luulin että Sherryn miehellä olisi ollut joku kalastusmatka nyt. Polttareiden ajankohta kun on ollut selvillä jo pitkään, kuten myös se että olen estynyt sinne menemästä. Olen tietysti töissä.

Tänä aamuna näin hirveää painajaista (uusiin) töihin liittyen. Näen usein samankaltaisia työpainajaisia. Olin pitkään täysin vapaa kauhukohtauksista, mutta viime öinä niitä on taas ollut.

Pomo ei ole vieläkään ilmoittanut mitään. Mietin voisiko todella olla niin ettei kohdallani mikään muutu. En nyt tiedä olisiko se hyvä vai huono asia. Tosin pomoni tuntien ei olisi mahdotonta vaikka hän unohtaisi ilmoittaa minulle muutoksista. Pakko on siis itse ottaa pomoon yhteyttä ja kysellä asioista ellei hän itse mitään ilmoita ennen deadlinea.

Eilen eräs terveyteeni liittyvä juttu pelästytti minut pahanpäiväisesti. Lukiessani asiasta netistä minulle selvisi että perussairauteni altistaa kaiken muun pahan lisäksi tuolle tietylle syövälle. Vaikka huolenaihe hävisi samantien aion silti käydä lääkärissä. Olen niin kyllästynyt tähän sairauteen enkä ole lääkkeitä siihen syönyt tällä vuosituhannella. Pitää siis mennä rukoilemaan lääkäriltä tarpeeksi pitkää kuuria. Liian lyhyt kun vain pahentaisi tilannetta. Viime päivinä olen haaveillut siitä miten ihanaa olisi olla edes hetken ajan ns. terve, ensimmäistä kertaa niin moneen vuoteen. Tiedän että olo olisi ihan kuin eri ihmisellä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Haaveilen siis siitä että a) saisin tarpeeksi pitkän kuurin, b) se auttaisi, c) saisin olla terve edes vähän aikaa, d) saisin olla terve pitempäänkin... Elättelen jopa toivoa siitä ettei tauti uusisi jos siitä nyt eroon pääsisin. Mutten vaan voi uskoa että edes ensimmäinen kohta toteutuisi. Huokaus.

Ihmetyttää. Tavarani ovat olleet myynnissä ties kuinka monta kertaa ja nyt moni niistä onkin yhtäkkiä mennyt kaupaksi. Todistaa vain sen ettei kannata lakata yrittämästä.

Tuossa jokin viikko sitten katsoin viimein Dexterin ensimmäisen kauden kokonaan uudelleen, kun halusin tehdä Dexter-aiheisen videon. No lopulta kävikin niin että tein kaksi. Ahdistaa se miten monta videota on minulla "vaiheessa", eli vain viimeistelyä vailla. Olen laiska. Aloitin silloin myös tekemään Dexter-sivustoa, mutta kiinnostus siihen lopahti samantien.

Pari päivää sitten annoin viimein periksi ja tilasin netistä haluamani kesälaukun ja vähän muutakin, kun ei se minimitilausraja tullut muuten täyteen. Aiemmin tuolla kaupassa oli ihania kissatyynyliinoja, muttei harmi kyllä enää. Olisin tilannut sellaisen ja joko antanut synttärilahjaksi Sherrylle tai pitänyt itse, ellen olisi raaskinut...

Kuulemma ensimmäinen REsuomeksi-pariskunta on syntynyt. Tapasivat toisensa foorumilla ja ovat nyt yhdessä. Tässähän tuntee itsensä melkein Amoriksi. Jotain hyvää sentään on siis tästäkin shitistä syntynyt.

Toukokuu on USA:ssa tv-sarjojen kausien päättymisen aikaa. 24:n spoilatusta lopusta spekuloitiin foorumeilla kuukausikaupalla. Järkytyksen piti olla suuri kun joku vanha hahmo olisi tehnyt paluun. Monet epätoivoiset fanit toivoivat että kuollut Tony tekisi paluun. Jännitin minäkin kuka se mystinen henkilö olisi. Pettymys olikin aika suuri kun olivat päättäneet muuttaa lopun ihan erilaiseksi. Ei edes ollut minkäänlaista cliffhangeria, kun haluavat näemmä aloittaa 7. kauden ihan puhtaalta pöydältä ja muuttaa sarjaa (radikaalisti?). Jotkut veikkaavat jopa että vanhoista hahmoista ainoastaan Jack jatkaisi. Olisin kyllä tosi pettynyt jos sarjassa ei enää Chloeta (ja Billiä) olisi.

Tehiksenkin 13. kausi loppui faneja epätyydyttäneellä tavalla. Itsellenikin jakso oli pettymys, mutta eihän se mitenkään olisikaan voinut olla yhtä hyvä kuin edellisen kauden viimeinen. Monelle ihmiselle on tosi iso pala niellä se että heidän suosikkihahmonsa menetti jalkansa ja lähti pois sarjasta. Ihmiset ovat jopa niin epätoivoisia että oikeasti uskovat kaiken pahan olleen vain pahaa unta. Jotain rajaa pitäisi olla epätoivollakin ja faktojen kieltämisellä.

Maanantaina kävin kirjastossa lainaamassa muutaman kirjan. Huomasin nimittäin pari päivää aiemmin yllättäen sen että haluamani King-kirja onkin hyllyssä. Siksi piti rynnätä kirjastoon heti sen auetessa ettei vain kukaan veisi kirjaa nenäni edestä. Nyt minulla on siis hallussani Musta torni-sarjan viimeinen osa, aiku jännää.

Oli ne jäkiksen MM-kisatkin. Koska Saku ei ollut mukana minua ei tietysti kiinnostanut ollenkaan. Jos edes Teemu tai Teppo olisi ollut mukana olisin voinutkin kiinnostua, he kun ovat mahtavia pelaajia mutta eivät ole koskaan voittaneet yhtään mitään. Kun Suomi pääsi loppuotteluun Mikko Koivun maalilla, en voinut kuin todeta että väärä Koivu. "Onneksi" Suomi ei voittanut mestaruutta, sillä se olisi ollut väärin voitettu, vääränä vuonna, väärällä joukkueella ja VÄÄRÄ KOIVU!

Viime yönä näin unen jossa Suomella oli loppuottelussa yllätysvahvistus. Hänellä oli yllään Colorado Avalanchen pelipaita, joka muistutti kylläkin enemmän Calgary Flamesin paitaa. Lisäksi hänellä oli kasvoillaan punainen tekoparta. Hänen ottaessaan parran pois ihmiset katsomossa alkoivat huutaa, sillä tuo vahvistushan oli tietysti Saku Koivu. If only...

Kävinpäs aamulla vaihteeksi työkkärissä. Miksi kolme kuukautta kuluu aina yhdessä hujauksessa? Olin tälläkin kertaa ajoissa liikkeellä ja pääsin sisään viidentenä. Tällä kertaa en onneksi kuullut tuttua valitusvirttä, kun valehtelin sujuvasti työkkärin tädin ymmärrettyä minut väärin. Minun puhuessani vastuu on aina kuuntelijalla? Hah haa. Minä en ala ihmisten vääriä käsityksiä oikomaan. Oma mokas ja silleen.

Pääsin ulos työkkäristä jo 9.15 ja suuntasin Sokokselle ostamaan Sherrylle häälahjaa. Olin jo etukäteen valinnut lahjalistalta haluamani tuotteen, josta saikin kivasti S-etukortilla 6e alennusta. Kotiin päästyäni soitin pari tärkeää puhelua. Ilmoitin pomolle että olen estynyt tekemään töitä Sherryn hääpäivänä ja varasin itselleni ajan juhlameikkiin, pitää sekin kerran elämässä kokea.

Viime viikolla sain Eurobilltrackerissa ensimmäisen osumani. Setelini oli matkannut Kuopiosta peräti Kauhavalle asti. Viime viikolla myöskin voitin Viking lotossa muutaman euron, jee. Tai hetkinen... nyt tarkastaessani asian summa onkin peräti 19,20. Ilmeisesti minulla olikin kolmen sijaan neljä oikein?

Taisi olla toissaviikolla kun sain postitse paketin. Olin taas vaihteeksi voittanut nettikilpailussa. Tällä kertaa juhlalaukun, cd-levyn ja pari leffalippua.

Vappuaaton kunniaksi tekaisin itselleni uuden Prison Break (Wentworth Miller)-taustakuvan.