Viime viikolla olin muutaman päivän yksin ja mitäpä tein? Pelasin kirjastosta lainassa ollutta peliä Crimson Desert, eli hengailin onnessani kissojeni Tapsan ja Ollen kanssa. Kissoja lukuunottamatta tuo peli ei ole minulle sopiva, liian vaikea ja liikaa tapettavaa.
Yhtenä päivänä kirjoitin myös noin 10 postausta Emmerdale-blogiini, jonka kanssa olen ongelmissa koska Suomessa esitettävät jaksot uhkaavat uhkaavasti lähestyä juonipaljastuksiani.
Parina aamuna lonkkaan koski ikävästi. Tarvitsisin uuden tyynyn, tai mieluusti useamman, että voisin uhrata vanhan jalkojen väliin. Mutta toki minulle rutiköyhänä kelpaa vain superdeluxe villa- tai untuvatyynyt, joissa ei ole muovia.
Ja niin. Tietysti selasin myös Sellpyä, se kävisi ihan kokopäivätyöstä koska valikoimaa on niin hirveästi. Olisin varmaan ilman Andesia jo tehnyt tilauksen. Mutta mihinkä niitä vaatteita muka tarvitsee, kun puolet ihmiskunnasta kuolee ja yhteiskunta romahtaa. Preppaajat perivät maan?
Rupesi hiukkasen masentamaan pelkästään sekin että eräällä AMK-kurssilla oppimispäiväkirjaani ei hyväksytty, koska se on kuulemma liian lyhyt. Ennen tätä kevättä en ollut koskaan kirjoittanut yhtäkään oppimispäiväkirjaa, ja nyt jouduin tekemään niitä kaksi. Ei minulla vieläkään ole hajuakaan miten sellainen pitäisi kirjoittaa, vaikka ohjeita on tietysti riittänyt. Tosi outo konsepti, eikä todellakaan sovi minulle ollenkaan. Haluan aina kaikissa koulutöissä keskittyä asioihin enkä ollenkaan itseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti