Elokuva: The Long Walk

Hitto mitä paskaa.

 

Se oli ensimmäinen reaktioni kun elokuvan The Long Walk (Pitkä marssi) kirjasta muutettu loppu alkoi paljastua.

 

Tämä kirjoitus sisältää jonkinlaisia juonipaljastuksia.

 

50 nuorta miestä osallistuu kävelykilpailuun. Vain yksi selviää maaliin hengissä. 

 

Olin työllä ja tuskalla suojellut itseäni spoilereilta. Tiesin sen että loppua on muutettu, ja että se uusi loppu on ihmisten mielestä paska. Mutta en tiennyt millainen se muutettu loppu on.

 

Jossain vaiheessa ensin toivoin ja sitten pelkäsin että tuo loppu olisikin erään hahmon unta tai hallusinaatiota, mutta ei. Ihan viimeiset sekunnit onneksi olivat uskollisia kirjalle, eli avoimeksi jäi hahmon lopullinen kohtalo.

 

Se että tehdään eräästä hahmosta evil (ja tyhmä!) joka vain janoaa kostoa ja korruptoi kaverinsakin samaan, ei hyvä. Tehden kaikesta ja kaikkien kuolemista lopulta turhaa, sen isukinkin. Toki kaikki oli tietysti turhaa alusta asti. Pointti on se että kukaan ei koskaan oikeasti voita Pitkää marssia.

 

Ja yhdestä hahmosta on tehty suorastaan pyhimys, joka edustaa kaikkea hyvää maailmassa. Noh eipä todellakaan ollut sellainen kirjassa. Päinvastoin, sai arpensakin siitä kun yritti raiskata tyttöystävänsä. 

 

Eikä ollut mielestäni uskottavaa että päähenkilö yhtäkkiä vain luovuttaisi ja samalla pettäisi äitinsä, varsinkin kun oli juuri tajunnut tämän olleen oikeassa. Äidit ovat aina oikeassa kaikesta.

 

Ja sitten on vielä lisäksi sellainenkin juttu että tähän elokuvaan on filmattu toinenkin loppu, koska sellainen kuulemma löytyy joltain tulevalta 4K-julkaisulta. 

 

Toki sen ymmärtää että loppua oli pakko muuttaa. Se kirjan loppu olisi ollut liian laimea, tarvittiin lisää draamaa ja sitä elokuvan lopussa totisesti on. 

 

Lopun lisäksi muitakin eroja kirjan ja elokuvan välillä on tietysti paljon.  

 

En ole veren, goren ja suolenpätkien fani, (ripuli)paskasta nyt puhumattakaan. Tiesin etukäteen että leffa on ällöttävän väkivaltainen, ja monessa kohtaa pidin silmät kiinni. Myös kiroilua oli aivan helvetisti, f-sanakin vain sen muutama sata kertaa.

 

Tykkäsin siitä kun heti alussa majuri sanoi yhdelle hahmolle "Good luck, son". 

 

Mutta leffan todellinen tähti oli tietysti silmätön kissa, jota ihmettelin jo trailerissa.

 

  

 

Pitkä marssi kuuluu suosikkeihini Stephen Kingin tuotannossa, ja olin odottanut vuosikymmenten ajan että siitä tehtäisiin leffa. Silti oli vaikea löytää kiireisestä aikataulustaan aikaa mennä katsomaan se, ja ensi-illasta ehtikin kulua melkein kuukausi. Tiistai-illan näytöksessä Scalassa katsojia oli yhteensä 8. 

 

Sekin oli ongelma kun en löytänyt Finnkinon sivuilta tietoa siitä että vieläkö netistä ostetun lipun voi noutaa lippukassalta. Varatun lipun kyllä ohjeiden mukaan voi, mutta ostetusta lipusta tätä asiaa ei kerrota. Otin yhteyttä Finnkinon asiakaspalveluun ja kysyin asiasta. Kyllä kuulemma lipun voi tulostaa lippukassalla "esim. muistoksi". Sen kyllä tarvitsee ihan leffaan päästääkseen jos ei ole älypuhelinta. Ei minulle ole vieläkään selvinnyt se että tarvitseeko tuohon lippukassalla tulostukseen QR-koodin, mikä ei onnistu ilman älypuhelinta. Vaikeaa on.

 

 

Ps. Yksi näytetyistä trailereista oli marraskuussa ensi-iltaan tuleva The Running Man (Juokse tai kuole). Sekin kuuluu suosikkeihini Kingin tuotannossa, mutta en tykkää siitä että tässä elokuvassa on menty komediallisempaan suuntaan. Ja tuossakin on loppu muutettu kirjasta, kuulemma WTC:n vuoksi...