Tässä kun on ollut kaksi sairasta kissaa hoidettavana niin on tuntunut siltä että se "tervein" ja vanhin eli 18-vuotias Kali on jäänyt vähän paitsioon. No ei jää enää.
Heräsin maanantaiaamuna kai joskus kuuden jälkeen. Uni oli ollut katkonaista koska kissat olivat oksennelleet. Pian heräämiseni jälkeen joku oksensi taas. Koska Tapsa oli vieressäni yöpöydällä ja Kali makuuhuoneen raapimapuussa tiesin että oksentaja oli Olle.
Kesti hetken aikaa tajuta että Kali ei yrityksestä huolimatta onnistu paskomaan ja että se on yrittänyt paskoa jo yöllä. Se myös oksenteli useasti nestettä. Ei syönyt eikä juonut. Suolitukoskin kävi mielessä.
Koska Kalin pylly oli ilmiselvästi täynnä paskaa yritin antaa sille aamupäivällä Microlaxin, mutta se kai meni pieleen koska tulosta ei syntynyt. Iltapäivällä uusi yritys joka mielestäni onnistui, mutta silti ei tulosta. Annettiin sitten Kalille parafiiniöljyä.
Illalla Kali joi vettä, makoili tiskialtaassa ja onnistui sitten paskomaan jonkin verran, pari pökälettä. Vessasta sen märkiin tassuihin tarttui paljon hiekkaa jota oli sitten mm. sängyssä. Yritin paniikissa saada märkää hiekkaa pois sen tassuista ettei se söisi hiekkaa.
Annettiin sitten Kalille toinen annos parafiiniöljyä, tai ainakin yritettiin. Taisteluvammoja eli haavoja tuli. Tuon kerran jälkeen onkin otettu vähän suojausta käyttöön, mm. hanskat.
Seuraavana aamuna Kali pissi, mutta ei yrityksestä huolimatta onnistunut paskomaan. Hiukan se yritti närppiä märkäruokaansa, mutta annoin sille silti Nutriplussaa. Tai ainakin yritin, sitä oli sen leualla ja jalassa. Iltapäivällä se taas joi ja vietti laatuaikaa tiskialtaassa. Iltapäiväruoka ei kiinnostanut (eikä kiinnostanut ketään muutakaan!), eikä edes kissanmallas-herkku joten toinen annos Nutriplussaa. Illalla se sai pienen pökäleen tehtyä.
Tilanne on pysynyt sitkeästi samana. Kissa ei syö, ei onnistu paskomaan kuin välillä ja vähän, ja on kipeän oloinen. Eli eläinlääkäri kutsui, kun on joulukin ja pitkät pyhät tulossa.
Eläinlääkärissä paljastuikin yllätyksiä. Suolessa ei ollut mitään (olin
jo pelännyt kasvainta), mutta Kalilla on munuaisten vajaatoiminta (kuten
tyttärellään Olivialla). Ruokahalua herättelemään Kali sai
kortisonipiikin ja Miratazia (joka on kuulemma monesta apteekista
loppu). Diagnoosi munuaisten vajaatoiminnasta on yllätys. Kali kyllä juo
paljon mutta ei pissi paljon niin kuin Olivia jonka munuaisarvo (221)
oli toukokuussa parempi kuin Kalilla nyt (287).
Kun Kali kärsii ummetuksesta ja sen tyttärellä Olivialla on krooninen ripuli niin... olen haaveillut ulosteensiirrosta.
Miksi Kalilla sitten on paskomisvaikeuksia? Jotkut väittävät että ummetus on munuaisten vajaatoiminnan oire. No Olle ei selkeästi ole saanut sitä memoa. Yksi mahdollinen osatekijä on se että Kali ei hirveästi suostu syömään märkäruokaa. Sitä kyllä tarjotaan sille 3 kertaa päivässä. Kuten olen todennut Kali elää lähinnä Bilanxin energy snaxeilla. Ja Orijenin kuivaruualla. Edes kissanmallasta sisältävät herkut eivät oikein ole enää viime aikoina kelvanneet sille. Fakta on se että Kalille olisi pitänyt aloittaa säännöllinen laksatiivin antaminen jo ajat sitten, viimeistään silloin kun se alkoi hylkiä kissanmallasherkkuja.
No nyt oli apteekin ostoslistalla mm. Pegorionia (kaveri jolla on pitkä kokemus kissan kroonisesta ummetuksesta väitti että ell määräämä Levolac ei ole hyvä koska voi kuivattaa suolistoa) ja kissanmallasta. On selvää että parhaassakin tapauksessa Kali tulee tarvitsemaan ummetuksen vastaista lääkitystä koko loppuelämänsä. Ja nyt pitäisi vielä ruveta antamaan sille jotain ainetta munuaisia tukemaan. No niitä löytyy noin kaapillinen, kiitos Ollen.
Neljä vuotta sitten käytin Tapsaa eläinlääkärissä juuri ennen joulua ja se sai siltä reissulta virustartunnan. Tapsa ja Kali olivat silloin viisi päivää syömättä ja niitä piti yrittää pitää hengissä pakkojuottamalla ja -syöttämällä. Silloin Kali oli hoitomyönteisempi, mutta nyt se on taistellut vastaan kaikin voimin tehden yrityksestä pitää se hengissä todella vaikeaa. Mutta sitten sen vointi selkeästi heikkeni ja vastarinta alkoikin olla vähäisempää. :(
Saa nähdä saanko joulun ihmeen eli rupeaako Kali syömään, vai oliko tämä tässä. Ja nyt sille pitäisi vielä ruveta antamaan munuaisruokia. Noh Kali on siinä vaiheessa elämäänsä että syö tasan sitä mikä sille sattuu kelpaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti