23. kesäkuuta 2015

Tuomiopäivä

Hirvein päivä koskaan?

Aamulla puoli viiden aikaan heräsin kamalaan pamaukseen: ukkonen. Parvekkeen ovi oli ensimmäistä kertaa tänä kesänä jätetty yöksi auki, ja Kali istui siellä ihmettelemässä valuvaa vettä.

Pelkäsin tehneeni äidin muutossa kardinaalimunauksen, mutta onneksi niin ei ollutkaan. Äiti muutti juhannuksena Siilinjärvelle. Siellä metsäseikkailulla sain komeimman näköiset jalat koskaan. Laskin toisesta jalasta noin 40 itikanpuremaa. Kantsii, sillä itikat voivat kuulemma levittää kivoja sairauksia: jänisrutto, nivelrokko, aivotulehdus.


Iltapäivällä katselin vhs:ltä päivän ties kuinkamonennetta Elämä voittaa (Life goes on)-jaksoa (I heart Jesse & Becca), kun kuva yhtäkkiä hävisi televisiosta. Luulin ensin että vika oli vhs-kasetissa, mutta ei. Vika olikin telkkarissa. Ääni kuuluu mutta kuva ei näy, eikä mitkään kaukosäätimen toiminnot näy ruudulla. Telkkari siis hajosi! Alle kaksi vuotta vanha. Philipsin. Onneksi on vaatehuoneessa äidin vanha ja toimiva töllö, niin ei joudu ilman olemaan.

Tänään oli tuomiopäivä sillä minulle oli määrä soittaa magneettikuvauksen tuloksista. Kyllä, pääsin magneettiin todella nopeasti, reilussa kahdessa viikossa. Magneetti oli viime viikon keskiviikkona. No, iltapäivällä tajusin jopa ettei Kysillä ole minun nykyistä puhelinnumeroani, vaan pelkästään ikivanha lankanumero. Että aika turhaan soittoa odottelin. Mutta netissä kanta.fi näkyi se mitä olin pelännytkin, ei näy endoa missään. Olen nyt siis virallisesti luulosairas. Hautakiveeni voi sitten raapustaa sen että kuolin luulosairauteen.

Tosin Facebookin endo-ryhmän mukaan monella ei ole magneetissa näkynyt mitään, mutta silti leikkauksessa on paljastunut endoa ympäriinsä. Mutta leikkaukseen en tietenkään pääse. Ja se oli viimeinen toivonkipinä, viimeinen mahdollisuus sille että voisin jotenkin ihmeellisesti selvitä hengissä sydämeen asti levinneestä endometrioosista.

Kun epäilin itselläni ensimmäisen kerran endometrioosia 20 vuotta sitten, niin enpä arvannut että se sairaus tappaisi minut. Vituttaa kuolla sairauteen jota ei yleisesti edes pidetä hengenvaarallisena, ja johon hyvin harva kuolee. Endometrioosin englanninkielisen Wikipedia-artikkelin mukaan noin 20 vuoden aikana endometrioosiin on kuollut maailmanlaajuisesti noin 200 naista. Kiinnostaisi tietää kuinka iso osa noista on ollut suolisto-juttuja, ja kuinka paljon on ollut sydän/aivot-juttuja.

Sydämen endometrioosi on todella harvinainen, mutta mitä muutakaan nämä oireet voisivat olla? Sydämen kohdalle asti levinnyt vatsakipu, painon tunne (tuntuu kuin olisi tiiliskivi sydämen kohdalla), rytmihäiriöt, hengenahdistus. Pahimmillaan suorituskyky laskee ja hengästyy jo kävellessä ja kotitöissä. Ja nämä siis kuukautisten yhteydessä, ihanan hengenvaaralliset kuukautisoireet!! Joudun pelkäämään että seuraavat kuukautiset tappavat minut.

Aiemmin on ollut vatsassa tärinäkipua ja repivää kipua esimerkiksi nauraessa, aivastaessa ja yskiessä. Tuo johtuu kuulemma endon aiheuttamista kiinnikkeistä. Niin nyt on ollut "kiva" huomata että tuo sydämen kohdalla oleva kipu käyttäytyy täsmälleen samalla tavalla. Autossa istuessa tärähdys sattui sydämen kohdalle. Samoin nauraminen sattuu kirjaimellisesti sydämeen.

Vituttaa kyllä taas tuo oma moka ettei Kysillä ollut minun puhelinnumeroani. Olisin nimittäin halunnut pyytää lääkitykseksi sitä piikkiä joka aiheuttaa vaihdevuodet (Procren ainakin). Tosin sekin kuulemma hoidon alussa lisää hormoneita ennen kuin lopettaa niiden tuotannon kokonaan. Tässä tilanteessa se hetkellinen lisäys voisi olla kohtalokas.

Että niin. Olen tiennyt olevani tuomittu siitä asti kun kivut pitkäperjantaina levisivät sydämen kohdalle. En vaan voi enää voittaa tätä peliä. Endo leviää koko ajan vain lisää ja lisää. Periaatteessa kai paras vaihtoehto olisi nyt se ilmarinta, että olisi edes jotain todistetta siitä että jokin on vialla. Mutta en tietenkään ole niin "onnekas".

Ei kommentteja: