Helsinki-Tallinna risteily Baltic Queenilla

Juna Kuopiosta Helsinkiin lähti sunnuntaina 1.2. klo 11.25. Taas se sama vanha rutiini; vailla neljä perillä Hesassa, sitten rautiovaunulla Jätkäsaaren Hesburgeriin salaatille. Laivaan pääsi tällä kertaa vasta klo 17.25. Olen ostanut jokaiselta risteilyltä sen valokuvan joka otetaan laivaan mennessä. Mutta tällä kertaa se jäi saamatta koska joku tönäisi minua juuri kun kuva meinattiin ottaa. Säästyivätpä nekin rahat?

Saatiin tällä kertaa jopa Deluxe-hytti, ihmeellistä. Yleensä ne ovat olleet kaikki aina varattuja pitkälle tulevaisuuteen. Nytkin kun varattiin matka kolmisen viikkoa etukäteen niin jouduttiin tyytymään A-premiumiin, kun Deluxeja ei ollut vapaana. Mutta sitten muutama päivä ennen risteilyä Deluxeja olikin vapautunut. Soitto Tallinkille ja Deluxe olikin pitkästä aikaa meidän.

Hyvät uutiset: Matkan aikana ei ollut vatsakipuja.

Huonot uutiset: Muita kipuja oli sitten senkin edestä. Alaselässä tietysti mutta muitakin.

Maanantaiaamuna laivalla heräsin puoli seitsemän aikaan niskakipuun. Niska kipeytyi kun luin menomatkalla junassa kirjaa (Stephen Kingin Naisen raivo) pää alaspäin kumartuneena. Olin myös juuri nähnyt painajaisen ja itkin siksi herättyäni.

Oltiin niin väsyneitä että ei tällä kertaa käyty maissa Tallinnassa ollenkaan. Enpä olisi sieltä juuri mitään halunnutkaan, ehkä musta vodkaa kaverille.

Iltapäivällä oltiin Iskelmäbaarissa katselemassa merelle, kun minuun iski oksettava olo. Otin sitten jopa Buranan, ja olo helpotti sen verran että pystyi menemään Grill Houseen lehtipihville. Pitkä putkeni meni siis poikki, olin ollut kokonaan ilman särkylääkkeitä varmaan lähes vuoden. Halusin testata miten pitkään pystyn olemaan ilman: obviously yllättävän pitkään!

Laivan saavuttua maanantaina klo 16 takaisin Helsinkiin oli aikaa käydä Verkkokaupassa olevassa ilmaisessa pelimuseossa. Muuten hyvä mutta Amiga taisi puuttua joukosta.

Paluumatkalla junassa (lähti Hesasta klo 19.12.) varpaiden nivelissä oli kamalia polttavia kipuja, teki mieli välillä huutaa tuskasta. Pahimmillaan krampit säteilivät vatsaan, tosi outoa. Ja polviniveleen. Kaipa nuo kivut eivät johdukaan kihdistä/reumasta, vaan vaivaisenluusta. Taitaa sekin olla jonkinasteinen sukuvika.

Paluumatkan junalipun hinta halpeni 15 euroa siitä kun katselin sitä ensimmäisen kerran. Onneksi en ostanut sitä jo silloin, kun tosiaan myöhemmin ostamalla säästi kivasti. Outoa. Muutenkin tuo viimeinen vuoro Helsingistä Kuopioon on paljon halvempi kuin muut.

Mutta matkan paras ja tärkein uutinen on tietysti se että minulla on nyt marsu! On aikalailla Nöpön näköinen. Annoin sille nimeksi Aurora. Mimosa ja Aurorahan ovat nimet jotka olen varannut marsuille. Kissat ovat lähestyneet marsua varovasti, haistelleet tarkasti ja Tapsa jopa nuoli Auroraa.