Sain sitten parin vuoden tauon jälkeen itselleni taudin, tavisflunssan. Tauti iski varsinaisesti lauantaina, jo yöllä en nukkunut ollenkaan. Aamulla tuli kamala olo, join teetä ja meinasin oksentaa. Parin tunnin unien jälkeen olo oli yllättäen paljon parempi. Iltaa kohti olo paheni niin paljon että ilmoitin töihin olevani kipeä. Kuumetta minulla ei ollut taudin aikana kertaakaan. Päinvastoin oli alilämpöä, 35.5. Eli sairaslomatodistuksesta olisi ollut turha edes haaveilla. Enpä kyllä muutenkaan olisi lähtenyt sunnuntaina päivystykseen kuudeksi tunniksi jonottamaan. Ties minkä influenssan sieltä olisi itselleen napannut.
Sunnuntaina nukuin ja kun illalla heräsin en ollut syönyt vielä mitään.. ja olin juonutkin vain yhden pienen mukin teetä. Jostain syystä ei ollut yhtään nälkä. Kummallista sillä vielä lauantaina halusin syödä ja juoda teetä koko ajan, ne kun on ainoat jotka auttavat edes hetkeksi kurkkukipuun.
Voipi sanoa että unet jäivät viikonloppuna aika vähiin. Onneksi oli telkkarissa Sinkkuelämää-maraton joka yö, tuli nähtyä melkein kaikki näytetyt jaksot.
Maanantaiaamuna vähän heikotti syömättä lähteä hakemaan kissaa eläinlääkäristä. Edellinen yö oli ollut yllättävän vaikea. Ensimmäisen kerran sain kunnolla nukuttua maanantain ja tiistain välisenä yönä. Oli ihan ihmeellistä että nukahdin heti enkä herännyt yön aikana kertaakaan. Taisi olla univelkoja.
Kaksi outoa asiaa häiritsee nyt minua. Ensinnäkin, huomasin haavan reidessäni, se on jo parantumassa. Minulla ei ole hajuakaan siitä milloin ja miten olen sen saanut. Ainut järkevä vaihtoehto mikä tuli mieleeni on se kun laitoin Ollen kantokoppaan, ehkä sain haavan silloin enkä siinä tilanteessa huomannut. Olle ei ollut yhteistyöhaluinen ja jouduin käyttämään kaverin kikkaa: koppa ylösalaisin ja kissa perä edellä sisään. Mutta ei, olisin kyllä huomannut haavan aikaisemmin joten sen on pakko olla tullut edellisenä iltana.
Ollen hammaslääkärireissu oli Tapsalle vaikeampi juttu kuin Ollelle. Pari päivää Tapsa ei voinut tehdä mitään muuta kuin tarkkailla ja pelätä uutta kissaa eli Ollea 24/7. Esimerkki: Maanantai-iltana Olle oli nukkumassa makkarissa sängyn alla, Tapsa oli eteisessä hiekkalaatikossa. Koko ajan vilkuili makkarin suuntaan että eihän Olle vain tule sieltä.. eikä lopulta saanut edes tarpeitaan tehtyä kun pelotti niin. Vielä tiistainakin Tapsa sähisi ja jopa läpsi Ollea. Miten kissa voikin olla niin kokonaan hajuaistinsa varassa eikä mitään väliä ole vaikka värillä tai äänellä? Olen aina kuvitellut että kissani tunnistavat minut äänestä.
Miten tietokoneelleni on eksynyt 2 Sunset Beachissa soitettua biisiä? En edes muista kuulleeni niitä soittolistallani aiemmin. Ne biisit on ilmeisesti tehty sarjaa varten, ei ole edes tietoa esittäjästä. At Sunset Beach & Beyond The Sunset. Kun Winamp rupesi soittamaan noita biisejä rupesi päässä raksuttamaan että hetkinen, täähän on Sunset Beachista. Jotain tietoa Sunset Beachin musiikista löysin täältä. It's all within reach at Sunset Beach... Noh mysteeri ratkesi osittain kun tajusin että nuo biisit ovat koneellani vuoden 2008 kansiossa eli ovat silloin eksyneet koneelleni. Mutta mistä, miten ja miksi? Miksi olisin halunnut koneelleni biisejä Sunsetin jaksoista joita en edes ollut koskaan nähnyt?
Sunset Beachista puheenollen, Terror Island on ohi. Mutta ei hätiä mitiä, sillä nythän se hauskuus vasta alkaakin: Tim vastaan muu maailma, Timin onnettomuus, Derekin paljastuminen, Benin kidnappaus, Meg vuoristomajalla murhaajan kanssa... se hetki kun Meg tajuaa totuuden!
Luin todella pitkästä aikaa kirjan The Buccaneers. Pitää siis katsoa piakkoin kunhan Sunsetilta ehdin se sarja. En muistakaan alkujaksoista mitään. Ei kai sarjassa vihjattu ollenkaan Lord Richardin ja Laura Testvalleyn suhteeseen? Tai Miss Marchin haikailuun Lord Brightlingsean perään? En muistanut tuollaisia ollenkaan. Olen kai lukenut kirjan edellisen kerran joskus nuorena.
Look in my face: my name is Might-have-been;
I am also called No-more, Too-late, Farewell....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti