Tähän on siis tultu. En ole muutamana viime yönä nukkunut ollenkaan ennen töitä. Olen ruvennut käymään suihkussakin vasta töiden jälkeen. Menen sitten nukkumaan klo 6-7 aikaan ja herään liian myöhään iltapäivällä. Viime päivinä on ollut pakko pakottaa itsensä ylös puoli kahden aikaan.
En kyllä tajua miten ihmiset oikein jaksavat tehdä töitä säännöllisesti vuoden ympäri. Ennen toivoin vakituista paikkaa mutta nykyään pelkään sitä mahdollisuutta. Tuntuu etten muuta jaksa tai ehdi tehdä kuin töitä ja nukkua. Ja vaikka vapaa-aikaa onkin runsaasti niin väsymys vaivaa koko ajan eli mitään järjellistä ei jaksaisi tehdä. Ei sillä että minä muutenkaan koskaan mitään järjellistä tekisin.. Siltikin tuntuu että kaikki päivät menevät ihan hukkaan.
On jopa luvannut lämpimämpää säätä loppuviikolle. Vielähän ei ole tarvinnut jättää pipoa kotiin yhtenäkään päivänä, niin kylmä on ollut. Onko se kesä muka nyt viimein tulossa?
Viha Kuopion kaupunkia kohtaan kasvaa, kun katuvalot ovat taas sammuksissa joten joutuu pilkkopimeässä menemään. Jos minulle jotain tapahtuisi tuon pimeyden takia niin enpä epäröisi hetkeäkään vaan haastaisin kaupungin oikeuteen. Vituttaa.
Kuten arvasinkin asumisukihakemus tuli bumerangina takaisin. Varasin kirjastosta oikein koneenkin että saan varmuudella tulostettua palkkanauhoja. Laitoinpa vittuillakseni Kelalle palautetta siitä ettei nettipalvelun kautta voi laittaa hakemuksen mukana palkkatietojakin sähköisesti. Sain vastauksen jonka mukaan semmoinen mahdollisuus olisi kenties tulossa vuonna 2012.
Iherbin tilaus tuli yllättäen jo tänään tiistaina. Tein tilauksen viikko sitten maanantaina eli nopeaa toimintaa. Kun kello soi yhdentoista aikaan ajattelin että ei se ainakaan postinjakaja voi niin aikaisin olla, mutta olipa sittenkin. Pitäisi kai tehdä toinen tilaus heti perään, tarvitsisin ainakin magnesiumia.
Sain pari päivää sitten luettua kolmannenkin True Blood-kirjan eli Club deadin. Kiirettä piti palautuspäivän takia. Toisesta kirjasta eli Living dead in Dallasista en jostain syystä oikein tykännyt (ehkäpä häiritsi Lafayetten kuolema ja se ettei kukaan välittänyt siitä yhtään), mutta kolmannesta ehkä taas enemmän. Vaikkakin...
Jos jo ennenkin vihasin sarjan takia Billiä oksetukseen asti niin nyt kirjat taisivat mennä edelle. Ensin Bill petti Sookieta ja aikoi jättää tämän oikeastaan kertomatta mitään. "Harmi" kyllä nainen johon Bill rakastui olikin petturi, otti hänet vangiksi ja aikoi tappaa. Sookie pelasti Billin hengen ja palkintona siitä Bill melkein tappoi Sookien juomalla liikaa verta ja raiskasikin kaupan päälle.
Kuinka monta kertaakaan Sookie lähes kuolee kirjan loppupuolella? Ensin häntä isketään vaarnalla vatsaan ja ainoastaan vampyyrin veri ja muut yliluonnolliset shitit pelastavat hänet. Sitten Bill melkein tappaa "vahingossa". Ja lopuksi ihmissudet pahoinpitelevät tappomielessä. Koko ajan Sookie on niin heikossa kunnossa että pystyy hädintuskin liikkumaan, hirveissä kivuissa ja naama mustana. Ihanaa elämää.
Kirjan paras kohta onkin loppu kun Sookie käskee Ericiä ja Billiä häipymään talostaan. Ilman kutsuahan vampyyrillä ei ole taloon mitään mahdollisuutta astua. Hah ja lol. Avuttomat ilmeet naamalla vampyyrit kävelevät takaperin ulos talosta ja sulkevat oven perässään. I-h-a-n-a-a. Sookie on idioottimasokisti jos vielä ottaa Billin takaisin. Neljännen kirjan saamisessa kestääkin jonkin aikaa. Kirja ei ole vielä tullut kirjastoon ja taidan olla toisena jonossa.
Jännä nähdä seuraavatko ensi kuussa alkavalla True Bloodin kolmannella kaudella tuon kolmannen kirjan juonta. Jotain ekstrapaskaa niiden pitäisi tietysti taas keksiä. Toisessa ja kolmannessa kirjassa esimerkiksi Jasonia ei ole ollut periatteessa ollenkaan. Joku Tara-niminen tyyppikin ilmestyy tarinaan mukaan toisessa kirjassa, mutta on täysin eri hahmo kuin sarjassa ja äärimmäisen pienessä osassa.
Eilen katsoin todella pitkästä aikaa Take Thatin konsertin The party - live at Wembley. Kuinka mahdottoman nuoren näköisiä kaikki olivatkaan vuonna 1993. Tänään vuorossa oli Puijon kesägp 1995, mäkihyppyä siis. Äiti, pikkuveli ja minä ollaan tv-lähetyksessä näkyvillä lähes jokaisen hypyn jälkeen. Yllättävintä oli se että kisan selosti Antero Mertaranta eikä p*ska Känninen.
Sokerihumalaisten bileet jatkuvat
DC circa 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti