Mummot liikenteessä

Eilen tuli biletettyä kahden kuukauden tauon jälkeen. Viime kerta oli pikkujoulut marraskuussa. Eilen oli ihan liikaa pakkasta, jotain -25. Teki mieli laittaa jalkaan villahousut. Naama ja kädet meinasivat jäätyä matkalla Sherryn luokse. En jaksanut odottaa keskustassa bussia vaan kävelin. Sherry tuli minua vastaan mutta kävelimme eri reittejä ja missasimme toisemme. Olin jo Sherryn rappukäytävässä kun tuli ihmettelevä puhelu että missä oikein olen.

Näin ensimmäisen kerran Sherryn uusimman kissan Sagan. Pikimusta norjalainen metsäkissa on pikkuinen pelottavan mörön näköinen, mutta pelkäsi itse niin että vietti suurimman osan illasta piilossa sohvan alla.

Join neljä siideriä ja baarissa pari vodkapaukkua. Eli vähän enemmän kuin viime kertoina, mutta silti ei ole ollut krapulaa.

Baarissa (Onnela) oli yllättävän paljon ihmisiä jo alkuillasta. Yleensä olemme suunnilleen ensimmäiset ihmiset paikalla. Luulisi että paukkupakkasilla ihmiset pysyisivät kotosalla, mutta täyttä oli.

Tanssimme alakerran 90-luvun bileissä todella paljon. Tuskin olemme koskaan tanssineet noin paljon ns. tavisbaarissa. Homobileissä toki aikoinaan sai aina viettää koko illan tanssilattialla. Siellä kun toteutettiin aina kaikki biisitoiveet.

Parhaat hetket taisivat eilen olla Backstreet Boysin Everybody joka soitettiin peräti kahdesti ja Scooterin How much is the fish. Harmi vaan että se paras tanssibiisi eli Scooterin Fire jäi puuttumaan. En viitsinyt tällä kertaa pyytää dj:ltä. Tosin Scooterin musiikkivideoista paras on Rebel Yell, koska vampyyrit rulaa... Lolz.

Kotona olin puoli kolmen aikaan eli myöhemmin kuin normaalisti. Yöllä ja aamulla en edes herännyt tekstiviestien tuloon vaikka puhelin oli pään vieressä. Heräsin tietysti aikaisin, yhdeksältä jo toisen kerran mutta sain vielä myöhemmin nukuttua lisää.