24:n seitsemäs kausi

Tiistaina katsoin putkeen kymmenen jaksoa 24:n seitsemättä kautta. Tajusin nimittäin edellisenä yönä että eihän minun tarvise seurata sitä kiltisti Suomen tahtiin kun on ne jaksot äidin takia. Mainio kausi oli, käänteitä riitti vaikka mitenkä päin. Hih. Surkuhupaisaa suorastaan. Joka tapauksessa seitsemäs kausi on mielestäni kenties 24:n paras, kenties jopa parempi kuin viides. Tuli todettua että siinä on sarja jonka haluan vielä joskus katsoa kokonaan alusta loppuun. Kahdeksas (ja viimeinen?) kausi alkaa USA:ssa tammikuussa.

Näin tuossa yksi yö unen jossa isäni kasvot olivat aivan harmaat/valkoiset. Toivottavasti unen tulkinta ei ole kovin suoraviivainen.

Viime yönä menin nukkumaan puoli kymmeneltä ja olin hereillä vielä kolmelta. Iski taas flunssakin. Olivia herätti ensimmäisen kerran kuudelta ja monta kertaa senkin jälkeen. Käveli päältä, naukui ja rämpytti seinäkalenteria.

Yhtenä iltana oltiin Tapsan kanssa vessassa kun Kali ja Olivia tappelivat. Tapsahan siitä järkyttyi eniten ja oli peloissaan pitkään. Hassua. Ei ollut edes näkemässä tapahtunutta, kuuli vain.

Sain kolmen viikon talviloman tuurauksen. Kahden viikon päästä alkaa. Jouluna tosin on vapaata. Ja uutenavuotena.


Sikalenssu-kuva varastettu täältä .