Maanantai on shoppailupäivä

Tänä aamuna uskaltauduin cityyn ostoksille. Ajattelin että eivät kissat tapa toisiaan vaikka keskenään jäävätkin. Ovat nimittäin vielä siinä vaiheessa että eivät uskalla toistensa lähelle. Aamulla Tabitha juoksi Kalia karkuun kun se tuli liian lähelle. Tabitha uskaltaa mennä Kalia haistelemaan vain sen nukkuessa. Tabitha herätti minut nuolemalla hiuksia ja makoili sitten päälläni. Tuntuu siltä että Tabitha on nyt normaaliakin hellyydenkipeämpi.

Taisin olla cityssä 9.45. Olisin kai mennyt aikaisemminkin jos kirjasto ja kirpparit eivät aukeaisi vasta kymmeneltä. Piti palauttaa kirjastoon Stephen Kingin Talismaani. Ehdin puolessa vuodessa sivulle 210. Tuossa kirjassa taitaa olla 700-800 sivua.

Etsin kaikkialta tablettia eli alustaa Kalin ruokakupeille. Sokokselta sitten viimein löytyi Hello Kitty-aiheinen. Siis ainut sen mallinen ja materiaalinen tabletti kuin halusin. Oli minulla toinen tabletti ennestäänkin mutta se oli "hiukan" Olivian syömä.

Luontaistuotekaupasta ostin mm. d-vitamiinia, luomu-mantelijauhoa (on jopa kilohinnaltaan halvempaa kuin taviskauppojen pikkupussit) ja kookosöljyä. Sain 20e alennusta koska olen kanta-asiakas.

Carlsonilta oli pakko ostaa ihana kissa-aiheinen pillerirasia sekä ruusu-aiheinen teepussinalunen. Nyt minulla on niitä jo kolme. Mitä enemmän on astioita sitä harvemmin tarttee tiskata.

On ollut viime aikoina hiukan ongelmia ruokahalun ja oksettavan olon kanssa. Ei tee mieli mitään ruokaa paitsi ehkä Provencalea. Pitäisi kai olevinaan tehdäkin joskus ruokaa eikä vain syödä aina samaa vanhaa shittiä. Mutta eihän sitä jaksa. Kävin Mäkkärillä hakemassa ruokaa, se sentäs vielä maistuu.

Ahdistaa ja pelottaa terveyteni. Kaiken muun hyvän lisäksi ihan parina viime päivänä ihottuma levisi suunnilleen koko kroppaan. Pakko kai se on alkaa varata aikaa lääkäreille. Joskus. Jonain päivänä.

Toinen asia mikä ahdistaa on Kali. Ei itse kissa vaan kaikki mikä siihen liittyy. Ei ole ollenkaan järkevää ottaa kolmatta kissaa näihin oloihin. Ja äitini ei tule tykkäämään tästä yhtään. En ole edes uskaltanut kertoa. Enkä kerro. Ja ruokkiminenkin on vaikeaa. Ennen tarvitsi vaan laittaa yksi pussi puoliksi kahdelle kissalle. Nyt joutuu miettimään enemmän kun kissoja on pariton määrä.

Sain ensi viikoksi töitä, loman tuurauksen.

Niinhän siinä sitten kävi että iki-ihana mukini saapui perille kaikkea muuta kuin ehjänä. Hyvin menee mutta menköön? Myyjä lähetti toisen mukin, mutta on kai ihan liikaa toivottu että se välttyisi edellisen kohtalolta.