Bellan logi

Harvemmin sääennuste on niin väärässä kuin tänä aamuna. Piti olla -29 mutta olikin -12. Hirveä pettymys ja törkeää valheellista mainontaa. Ihmettelinkin vähän outoa lämpöä. Luulisi Ilmatieteenlaitosta hävettävän. Laitoin villahousut jalkaan ihan turhaan.

Sain eilen luettua loppuun kirjan Dexterin pimeät unet (Darkly Dreaming Dexter), jonka lainasin viime viikon lopulla kirjastoautolta ja johon iki-ihana Dexter-sarja perustuu. Kirja ei siis ollut pituudella pilattu. Kirja oli hyvä, mutta sarja vielä parempi. Harmi kun jatko-osaa Dearly Devoted Dexter ei ole vielä suomennettu. Eikä tuota englanninkielistäkään ole kirjastossa. Jos siis haluaisin kirjan lukea minun pitäisi peräti ostaa se. Tosin en tiedä miten kaukolainaukset toimivat Suomen kirjastoissa... Katohan, se toimii sittenkin. Pitäisi ehkä harkita kahden euron uhraamista. Mutta sanoinhan itselleni etten lue jatko-osaa ennen kuin olen nähnyt Dexterin kakkoskauden. En halua spoilaantua, mutta nälkä kasvaa syödessä... Kirjasarjan kolmas osa, Dexter in the Dark, ilmestyy tänä vuonna. Seuraavaksi lukulistalla on Amerikan psyko, joka on mahtava leffana.

Eilen hammaslääkärissä oli tietysti itkua ja hampaidenkiristystä... Urheana tyttönä en "tarvinnut" puudutusta, ja sattuihan se poraus sitten jonkin verran. Hammashoitaja nolostui tiputettuaan jotain lattialle ja huudettuaan voimallisesti "perkele!" Sain jopa ruinattua itselleni jälkikäteen sairaslomatodistuksen, kun unohdin sen edellisellä kerralla pyytää.

Viisurit poistettiin kolme viikkoa sitten, enkä joutunut edes antibioottikuurille. Molemmat lähtivät helposti vetämällä. Osittain puhkeamattomaan alahampaaseen tarvittiin vain yksi viilto ja yksi tikki. Alahampaan juuri oli kasvattanut hermoa kohti jatkeen, joka ei näkynyt edes röntgenkuvassa. Olisi voinut käydä köpelösti. Lääkäri varoitti nytkin mahdollisesta tunnottomuudesta, jota minulla ei onneksi ollut. Kuten ei kauhulla odottamiani kipujakaan. Ihmeellistä.

Kohtasin tässä kuukauden aikana kolme eri hammaslääkäriä, ja jokainen oli mahdottoman mukava. Kutsu seuraavalle käynnille tulee kuulemma kolmen vuoden (!!) päästä. Taitaa siihen mennessä hampaat olla hammaskivikerroksen peitossa. Pakko kai sitten mennä yksityiselle.

24-sarjan kuudes kausi alkoi USA:ssa viikko sitten. Alkujaksot olivat pettymys, mutta eihän sille mitään voi ettei mikään voi vitoskautta voittaa. Kaikki on jo nähty, eikä isompia yllätyksiä ole olemassa. Neljännessä jaksossa alkoi viimein tapahtua. Arvasin että yksi suosikeistani kuolee, kun häntä ei ollut kutoskauden promokuvissa. Damn. Eikä sekään riittänyt, vaan Jackin täytyi ampua hänet. Mielestäni koko juonikuvio oli erittäin epäuskottavasti kirjoitettu. Vaikea uskoa että kyseinen tyyppi, raudanluja ammattilainen, rupeaa yhtäkkiä tunteilemaan, urputtamaan ja sekoilemaan. Onneksi Jack sentään reagoi jotenkin tapettuaan ystävänsä. Oksensi ja itki.

Sunnuntaina nukahdin kesken NYPD Bluen jakson ja harmittelin sitä koko eilisen päivän. Sarjaa on jäljellä enää pari jaksoa ja sunnuntaisessa olisi tapahtunut isoja. Vasta illalla tajusin että voinhan ladata kyseisen jakson netistä. D'oh. En ole hidas. Voin vain todeta Homerin sanoin: "What an age we live in." (once again)

Tuli pelattua Resident Evil 4 läpi toisen kerran prolla. Tuon runin olisi luullut olevan helppo, kun sain ostettua pelin parhaan aseen eli Chicago Typewriterin jo luvun 3-1 alussa, ja Infinite Launcherinkin ennen Salazaria. Silti olin hätää kärsimässä ja herbejä kului taukoamatta. Kas kun prolla Leon usein menee jo yhdestä iskusta dangerille. Kuolin silti vain 8 kertaa. Tapettuja vihollisia 898, saattaa olla jopa ennätykseni. Hit ratio tippui hetkessä kun sain CT:n. Aikaa kului tällä kertaa "vain" alle 8 ja puoli tuntia.