22. elokuuta 2005

Pelasin tänään pitkästä aikaa Crazy taxia ja hauskaa oli. Ensin en millään meinannut löytää muistikorttia jolla ko. pelin ennätykset ovat. Noh, löytyiväthän ne sitten viimein, vihoviimeiseltä mahdolliselta muistikortilta. Ihmettelin sitten kuinka lähes kaikki ennätysten kärkisijat oli ajettu Gus-nimisellä kuskilla. Olinko tosiaan niin huono kuski? Muistelin nimittäin että olin aina itse ajanut vain Ginalla, pelin ainoalla naiskuskilla. Eli luulin että kaikki ennätykset ovat pikkuveljeni hallussa. Sitten muistin että aloin aikanaan ajaa aina vaan Gusilla hänen ihanan asenteensa ja todella seksikkään äänensä vuoksi. Jipii, eli arcade-moodin ennätys on hallussani, noin 46 000. Pikkuveljen ennätys taisi olla reilut 39 000. Tänään sain kasaan vain alle 10 000, ja arvosanan S, kun paras on CRAZY!!

En tykkää ollenkaan ajaa pelissä olevilla autoilla, ne ovat niin isoja ja kömpelöitä. Muutaman kerran minun piti nyt yrittää (ja kaivaa muistilappu esille) että sain koodilla itselleni ajokiksi iki-ihanan riksan. Se on todella nopea, pieni ja ketterä, vaikkakin vaikea hallita.

Viime viikolla katsoin lempileffani Tuulen viemää, ja aloin jopa harkita ko. leffan hankkimista DVD-muodossa. Eilen ja tänään olen katsonut leffaa uudestaan. Rakastuin Tuulen viemään pikkutyttönä jo ennen kuin edes olin nähnyt sen. Kun leffa näytettiin televisiossa joskus 80-luvun lopulla, vaadin vanhempiani nauhoittamaan sen minulle (ja tuota vanhaa nauhaa katselen yhä edelleen). Elokuva alkoi klo 21 ja vanhempani käskivät minut nukkumaan kun leffaa oli näytetty vasta puoli tuntia. Olin pikkuisen vihainen...

Lapsena Vivien Leigh oli suurin sankarini. Ihailin estoitta hänen kauneuttaan ja suoritustaan kyseisessä leffassa. En ole vielä tänäkään päivänä nähnyt häntä missään muussa elokuvassa. Äskettäin luin hänestä aika hämmentäviä tietoja. Vivien oli 161cm pitkä, ihan niin kuin minäkin. Näytellessään Tuulen viemässä hän oli 26-vuotias. Vivien kärsi maanis-depressiivisyydestä ja kuoli tuberkuloosiin.

Huomasin myös hämmätyksekseni että joitakin Tuulen viemän näyttelijöitä on vielä elossa. Luulin että Olivia de Havilland kuoli jo 90-luvulla, mistäköhän sekin luulo oli peräisin? Hänhän näytteli vanhana mummona Jaettu maa-sarjassa. Hänen roolihahmonsa taisi kuolla tuossa sarjassa, joten siitäköhän se luulo tuli... Oli surullista huomata että Ashleytä näytellyt Leslie Howard kuoli vain neljä vuotta Tuulen viemän valmistumisen jälkeen, toisessa maailmansodassa... Jotenkin näkee kaiken toisessa valossa. Ashleyhän sotii leffassa Yhdysvaltojen sisällissodassa vaikka onkin sotaa vastaan... "Sodat ovat tuoneet maailmaan vain kurjuutta, ja sodan loputtua kukaan ei enää muista miksi sodittiin."

Laitan tähään lempivuorosanojani Tuulen viemästä. Jotkut niistä sopivat hyvin ja antavat voimaa nykyiseen paskaan elämäntilanteeseeni.

Scarlett: I love you. I love you I do! Ashley: You mustn't say such things. You'll hate me for hearing them.

Rhett: What a woman!

Rhett: How fickle is a woman.

Rhett: A feeling more beautiful, more pure, more sacred - Dare I name it? Can it be - love?...
I can't go all my life waiting to catch you between husbands.

Rhett: I wanted to hurt her because she hurt me. I wanted to and I did... If she'd only forgive me. Forget this ever happened.

Ashley: I can't live without her. I can't. Everything I ever had is going with her... She's the only dream I ever had that didn't die in the face of reality.

Scarlett: I've loved something that doesn't really exist. Somehow, I don't care. Somehow, it doesn't matter. It doesn't matter one bit.

Scarlett: I wanted you. I wanted you desperately, but I didn't think you wanted me.

Rhett: My darling, you're such a child. You think that by saying, "I'm sorry," all the past can be corrected.

Scarlett: I only know that I love you. Rhett: That's your misfortune.

Scarlett: I... I can't think about it now, I'll go crazy if I do. I'll... I'll think about it tomorrow.

Scarlett: But I must think about it. I must think about it. What is there to do? What is there that matters?

Lisätty tekstiä 24.8.05 klo 20.28

Ei kommentteja: