Perjantain ensimmäinen kierros toi mukanaan kyyneleitä ja naurua. Teki mieli itkeä kun Domen Prevc epäonnistui hypyssään. Nauroin kun Granerud hylättiin, ja vielä liian pitkän haaruksen takia.
Lauantaina kisan alkua siirrettiin tuulen vuoksi koko ajan vähän eteenpäin. Lopulta kisa alkoi kaksi tuntia myöhässä, tietysti juuri kun minun piti alkaa tehdä ruokaa. Tuulen takia hypättiin vain yksi kierros. Ja tietysti Domenin vuoro oli tulossa juuri kun ruokani valmistui.
Toivoin ensimmäisen päivän jälkeen johtaneen Timin voittoa, mutta onhan Stefanin kotivoitossakin sitä jotain. Wellingerin hopea oli voitettu ja Timin pronssi hävitty mitali, meinasi Timiä ihan itkettää esipalkintojenjaossa. Ja päättömänkin (Forfang) kohtalo oli ikävä.
Turhahan näitä mäkihyppykisoja on katsoa kun palkintojenjakoja ei näytetä missään koskaan.
Sunnuntain joukkuekisassa olin täysillä Slovenian puolella. Toivoin niin kovasti että Timi saisi balsamia haavoilleen. Enpä muistanutkaan että Slovenia voitti kaksi vuotta sitten. Oliko se se surullisenkuuluisa kisa jossa eräs viides tyyppi poseerasi voittajien kanssa vaikka ei ollut joukkueessa mukana?
Ensimmäisellä kierroksella juuri Domenin ollessa vuorossa Olle vaihtoi kanavan Liville. Jo aiemmin viikolla se laittoi telkkarin päälle keskellä yötä ja halusi katsella Liviä. Sitten se valitsi sovelluslistasta Rakuten tv:n ja yritti katsella sitä. Voi siis sanoa että television kaukosäädin on Ollen perseen raikas.
No Slovenia voitti taas, ja tällä kertaa Domenkin oli joukkueessa mukana. Olisiko ollut jos Anze ei olisi loukkaantunut? Epäilen.
Toivon aina Domenilta suuria juuri lentomäessä. Koska Domen on luotu lentämään. Mutta tälläkään kertaa koko potentiaali ei päässyt esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti