Kolmen vanhan ja monisairaan kissan hoitaminen voisi käydä kokopäivätyöstä. Kun kolmelle kissalle pitää antaa erilaisia aineita ja lääkkeitä ja varmistaa että ne syövät ne niin hiukan stressaa.
Tapsalle Apelkaa kaksi kertaa päivässä kilpirauhasen liikatoimintaan. Tapsasta on tullut lääkevastainen, tai pikemminkin herkkuvastainen. Se päätti yhtäkkiä että aivan kaikki nestemäiset herkut (Miamor, Vitakraft, Sheba) ovat paskaa, ja siten siltä meinasi jäädä niihin piilotettu elintärkeä kilpirauhaslääkkeensä syömättä. Piti siis ruveta antamaan Apelka pieneen ruokamäärään piilotettuna. Ja sen ruuan pitäisi sitten olla semmoista että varmasti kelpaa Tapsalle. Ja jos Tapsan on nenä tukossa se pitää pyyhkiä lämpimällä vedellä monta kertaa päivässä. Sekään ei ole niin yksinkertaista kuin kuulostaa. Keitetyn veden pitää olla juuri sopivan lämpöistä, ei liian kylmää eikä liian kuumaa. Ja Tapsa ei saa olla jossain piilossa nukkumassa, jolloin en pääse sen nenän kimppuun.
Kalille munuaisten vajaatoimintaan WeNefroa kaksi kertaa päivässä. Pegorionia joka toinen päivä tai tarvittaessa. Kerran päivässä korvaan Miratazia, vuoropäivin molempiin korviin niin pitäisi yrittää muistaa kumman korvan vuoro. Kali onneksi toistaiseksi syö ja paskoo, ja ottaa vapaaehtoisesti munuais-ja ummetuslääkkeensä.
Ollelle kerran päivässä Porus Onea munuaisten vajaatoimintaan. Kaopektiä ripuliin tarvittaessa. Ollen vessakäyntien vahtimista koko ajan ettei se paskoisi lattioille.
Usein tulee nukkumaanmennessä mietittyä että onkohan kaikki kissat varmasti lääkitty, että mitähän on unohtunut?
Pitäisi kai lahjoittaa Tapsan herkut kodittomille kissoille. Ei siis edes riitä se että kissoihin menee hitosti rahaa. Sitä menee hitosti myös hukkaan. Ollen eri lääkekokeilut. Tapsan herkut. Ruuat jotka eivät kelpaakaan kissoille.
Olisi pitänyt käydä vaa'alla Kalin kanssa aikaisemmin. Kiinnostaisi tietää miten paljon sen paino on noussut nyt lihotuskuurilla, koska se näyttää siltä että se on lihonut. Itse olen taas laihtunut, en tiedä pitäisikö olla huolissaan. No ehkäpä lihas on vain muuttunut läskiksi. Siitä on monta vuotta kun olen viimeksi painanut alle 50 kiloa. Tapsan paino on pysynyt sitkeästi samana, tasan kolmessa kilossa.
Eipä ole tarvinnu ulos mennä kun on ollu pakkasta jopa lähes -34. Tuli ihan mieleen tämä wanha kuva, joka on näköjään helmikuulta 2007. Sisällä on kyllä tosi lämmintä, varsinkin kun patteri paahtaa vieressä kun yrittää nukkua. Suklaakin sulaa, ihan kuin kesällä.
On mielenkiintoista että viime talvena kärsin jäänkylmistä jaloista, veri ei tuntunut kiertävän niissä yhtään. Mutta nyt tänä talvena vastaavaa ongelmaa ei ole ollut. Joku voisi kuvitella että se johtuu koronasta. Siis siitä että siitä on nyt pidempi aika. Joka tapauksessa uusi koronatartunta olisi tosi paha juttu. Kun tiedetään että korona vahingoittaa tutkitusti kaikkien (100%) verisuonia, ja tietysti muutenkin. On hirveää kun uutisissa kerrotaan koko ajan nuorten ihmisten äkkikuolemista. Ylikuolleisuus on karmeaa ja kansanterveystyö on kuollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti