Viimeksi valitin siitä että kaaduin. No kaaduin heti uudelleen, tällä kertaa alamäessä suoraan perseelleni. Tällä kertaa ei kait onneksi häntäluu murtunut kuten niin monta vuotta sitten. Ei tuntunut mitään kipua kaatuessa eikä sen jälkeen.
Mutta sitten iski ryyppäyskerran jälkeinen kielikipu, jolla kesti viisi päivää alkaa lieventyä eli kerkesin jo pelätä kaikenlaista. Olin kait kännipäissäni 100% juustosnackseja syödessäni purrut kieleen. Ja meinasin tehdä niin monta kertaa kun söin noita juustoja selvänäkin, ovatpa vaarallisia syötäviä. Kovia mutta tyhjää täynnä. Kun vielä käytiin ravintoloissa syömässä purin usein (humalassa) poskeen tai kieleen.
Sitten Tapsa säikäytti. Vielä toissa viikon sunnuntaina päivällä se oli normaali itsensä, makoili onessaan rentona kevätauringossa. Illalla se ei ollut ruoka-aikaan kotona! Ahne kissa jolle ei riitä edes kolmen kissan ruuat. Söi kyllä sitten kun ruoka kannettiin eteen, mutta vaikutti muutenkin masentuneelta ja ei-onnelliselta. Normalisoitui onneksi maanantai-iltaa kohti ja kerjäsi taas ruokaa. Toivottavasti oli vaan ohimenevä juttu.
Kohtasin taas erään naisen jolla on aina pakonomainen tarve pälättää minulle näin tappavan pandemian aikanakin. Juu on paskakunnossa oleva piha. Joo on pelottava keli. Kaksi päivää myöhemmin alkoivat oireet. Kurkkukipu ja kuumeinen olo, lihaskivut. Kiitti taas tästäkin. En sitten uskaltanut koronanpelossa syödä endokipuihin muuta kipulääkettä kuin aspiriinia ja siitähän seurasi sitten eilen erittäin naisellinen naistenpäivä.
Ensin pandemia joka tappaa kaikki, sitten sota. Mitä seuraavaksi? Ydinsota? Asteroidi? Aurinko voisi räjähtää vähän etuajassa. Miksi päättäjiksi päätyy aina vain narsisti-psykopaatteja? Miten nämä päättäjät jotka päätöksillään aiheuttavat ihmisten kuolemia pystyvät nukkumaan öisin? Itkettää ja masentaa.
Ja nyt sitten aiheuttaa huolta Kali. Syö aina vaan vähemmän, kuivaruokaakin. Koska se ei syö enää juurikaan märkäruokaa olen ostanut sille vaikka mitä nestemäisiä herkkuja kokeiluun mutta eipä niistä vielä yksikään ole kelvannut. Yhtenä päivänä Kali tärisi ja eräällä täällä heräsi epäilys että se voisi johtua liian alhaisesta verensokerista. Enpä tiedä.
Katsoin viime vuonna Netflix-sarjan Behind her eyes, ja nyt luin kirjan johon se perustuu. Katsoin sitten sarjan uudelleen... Kirja ja sen loppu on vieläkin synkempi.
Pelattiin peliä Tiny Tina's Assault on Dragon Keep: A Wonderlands One-shot Adventure joka siis on vaan uudelleenjulkaistu Borderlands 2-dlc. Sanoin kuolevani koska olin kuolemassa pelissä, ja yhtä aikaa iski sitten rytmihäiriö oikeassa elämässä. Ajattelin että jos kuolen nyt niin olipa sopivat ja ironiset viimeiset sanat... no joo, ehkä tarvitsin tekosyyn julkaista kuvan kuningattaresta. Butt Stallion!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti