Vaihe yksi selvitetty. Sain lääkäriltä juuri sitä lääkettä mitä halusinkin. Varmaan lääkäreitä vituttaa potilaat jotka sanovat mitä lääkettä haluavat ja luulevat tietävänsä miksi juuri se olisi hyvä... No, minä tunnen sairauteni noin miljardi kertaa paremmin kuin yksikään lääkäri. Kyseinen lääke on kaikista vanhin ja yleensä viimeinen jolle tauti kehittää vastustuskyvyn. Elän siis toivossa että se auttaisi. Vaikka auttaisikin, kuuri jää todennäköisesti liian lyhyeksi että sitten vain reseptiä uusimaan, kele. Olisi kyllä superkivaa olla "terve" Sherryn häissä.

Lääkärille mentäessä jäin istumaan turhan kaukaiseen aulaan. Luulin sitten kuulleeni etäisesti nimeni sanottavan. Menin lähempänä olevaan aulaan jossa ystävälliset vanhat ihmiset neuvoivat minua, nimeni oli tosiaankin sanottu. Lääkäri oli ihan erinäköinen kuin muistin. Ja mukavampi. En tiedä miksi minulla oli hänestä niin negatiiviset muistikuvat. No jaa, nyt taidan olla positiivisella mielellä koska sain mitä halusinkin. Olin valmistanut pitkät puheet lääkäriä varten, mutta eipä niitä edes tarvittu.

Anttilassa oli törkeä myyjä kosmetiikkaosastolla. Palveli kyllä vieressäni olleita ihmisiä mutta heidän lähdettyään ei tehnyt elettäkään kysyäkseen minulta tarvitsenko apua. Olen kyllä tottunut siihen, olen noiden kosmetiikkamyyjien mielestä ilmeisesti toivoton tapaus. Nyt ostin kuitenkin kolme Lumenen huulipunaa kun eurolla sai, kiitos alennuskupongin.

Pitäisi kai minun jo tietää etten koskaan jaksa montaa minuuttia shoppailla. Tällä kertaa iski nälän lisäksi niska- ja päänsärky. Pitää yrittää shoppailla lisää sit maanantaina.

Tuossa ruokaa tehdessä iski paniikki kun tajusin että laukusta jäi tyhjennettäessä puuttumaan yksi tavara, terveyskeskuksen lasku. Löytyi se sitten viimein laukun pienemmän taskun takaa piilosta.

Eikä pomo ole tietenkään vieläkään soittanut. Tätä viikkoa ei ole enää kovin paljon jäljellä. Lähetti tosin kävi äsken tuomassa tavaraa ja ohjeita. Joista en tietysti tajua yhtään mitään. Arvasin jotenkin että maanantaille tulee ylimääräistä työtä. Lisäksi tietty tilaisuus on tietysti täsmälleen samalla kellonlyömällä kuin hääharjoitukset. Tosin kaikella järjellä ajateltuna minun ei tarvitse olla kyseisessä tilaisuudessa läsnä. En tiiä. Ahdistaa.

Päähän koskee niin mojovasti että oli pakko ottaa särkylääkettä.

Viime yön unessa päädyin Sherryn kanssa vangiksi jonnekin kellariin. Yksi mies pääsi pakenemaan ja juoksi karkuun henkensä edestä. Olin tuo mies. Välillä oli hirveitä vaikeuksia jatkaa karkumatkaa kun metsässä polun tukkona oli tuhansia metallihenkareita joiden läpi piti päästä.

Tänään minulla oli moukantuuria. Olin päättänyt yrittää soittamista terveyskeskukseen vain kerran, mutta pääsinkin heti läpi. Olis ollut aikaa tarjolla jo huomiseksi mutta sanoin että ei käy. Niinpä minulla on sitten lekuri torstaina. Taidanpa shoppailla siis jo silloin. Edellyttäen tietysti yhtä asiaa.

Kesälaukkuni tippui tänään postiluukusta. Tai no, yritti tippua sillä jäi pahasti jumiin. Laukku on ihana ja ihanan pinkki mutta odotettua suurempi. Mikä on tietysti periaatteessa vain hyvä asia.

Tämä kaljamaha on kyllä ihan pakko saada.

Not my pigs.

Katselin eilen Tartuntavaara-sarjaa ja ihmettelin aluksi miten siihen olikin eksynyt niin monta Hädän hetkellä-sarjan näyttelijää. Jonkin aikaa aivot raksuttivat ennen kuin tajusin että kyseessä oli se crossover Third Watchin kanssa. Luulin ettei Medical Investigation-sarjaa edes esitetä Suomessa. Harmi vaan ettei tarinan ensimmäistä osaa ole vielä Suomessa nähty. Mielestäni jakson juoni ei sopinut ollenkaan Third Watchin maailmaan. Liikaa scifiä ja Carlosin ihmepelastuminen muiden kuollessa ympäriltä oli muuten vain liikaa. No hyvä että satuin juuri tuon jakson näkemään, eipähän tarvitse myöhemmin miettiä miten tuo tarina päättyy kun alkuosa töllössä näytetään.

Odotin palkkanauhaa suurella mielenkiinnolla ja aavistukseni osui oikeaan. Lomarahat tuli eli tonni ylimääräistä. Aiemmin päätin jo etten mene kosmetologille kun se maksaa niin paljon, mutta taisin nyt muuttaa mieleni. Tosin ehkä ei kannata mennä ennen häitä kun naama voi kuulemma räjähtää käsiin. Yritin tänään tunnin ajan soittaa lääkärille varatakseni ajan mutta varattua piippasi koko ajan. Plääh. Harkitsin shoppailua tälle päivälle mutta päätin sitten että viikon päästä, hääharjoituspäivänä.

Olen hyvin pitkälti pelkästään nukkunut pari viime päivää ja yötä eli hyvin menee. Tällä viikolla ei ole tiedossa ylimääräisiä työvuorojakaan joten vapaata riittää. Deadline on viikon päästä ja rupesi jo vähän vituttamaan. Kysyin sitten pomon sijaiselta onko minulle tiedossa jatkossa töitä. Kuulemma on ja pomo ottaa yhteyttä tällä viikolla. Sen kun näkis.

Ja taas uusi WM-taustakuva. Ensimmäinen jossa reunat on... kunnolla.

You Have a Phlegmatic Temperament

Mild mannered and laid back, you take life at a slow pace. You are very consistent - both in emotions and actions. You tend to absorb set backs easily. You are cool and collected. It is difficult to offend you. You can remain composed and unemotional. You are a great friend and lover. You don't demand much of others. While you are quiet, you have a subtle wit that your friends know well. At your worst, you are lazy and unwilling to work at anything. You often get stuck in a rut, without aspirations or dreams. You can get too dependent on others, setting yourself up for abandonment.

What Temperment Are You?

Viime yönä nukuin semmoisen kymmenen minuuttia, aiku kivaa. Ehdin kyllä siinäkin ajassa nähdä rajun unen. En kyllä ymmärrä aina kun noin käy miten se on edes mahdollista. Ainakin mitä olen lukenut niin siihen univaiheeseen jossa unia nähdään pääsee vasta pitempään nukkumalla. Unessa olin aluksi baareissa metsästämässä naimisissa olevia vaarallisia miehiä. Myöhemmin seurasin jyrkänteeltä alhaalla rannalla OZ-hahmojen välillä käytyä tulitaistelua. Mukana oli myös räjähteleviä tynnyreitä. Herättyäni minun piti pikkuisen aikaa muistella missä olin niitä äskettäin nähnyt. 24-sarjan kauden päätösjaksossa tietysti.

Töissä olinkin sitten kuin humalainen zombie. Törmäilin seiniin ja haukottelin jatkuvasti. Ja jostain syystä haaveilin grillatusta lenkkimakkarasta sinapilla. Näin pupunkin. Viime aikoina niitä on näkynyt paljon, jopa neljä kerrallaan.

Viime yönä oli töllössä X-Files leffa Fight the future. Olen nähnyt sen vain kerran kokonaan, aikoinaan teatterissa. Ja siitä asti yksi kohta on vaivannut minua, enkä tälläkään kertaa nähnyt sitä. Pitää etsiä se leffa käsiinsä.

Hmm. Miksi ihmeessä minun juttujani on tänne eksynyt?

Kivasti tänä aamuna juuri kun olin nukahtanut Sherry laittoi tekstiviestin, aiheena tämän viikonlopun (yhteiset) polttarit. Kummallista, luulin että Sherryn miehellä olisi ollut joku kalastusmatka nyt. Polttareiden ajankohta kun on ollut selvillä jo pitkään, kuten myös se että olen estynyt sinne menemästä. Olen tietysti töissä.

Tänä aamuna näin hirveää painajaista (uusiin) töihin liittyen. Näen usein samankaltaisia työpainajaisia. Olin pitkään täysin vapaa kauhukohtauksista, mutta viime öinä niitä on taas ollut.

Pomo ei ole vieläkään ilmoittanut mitään. Mietin voisiko todella olla niin ettei kohdallani mikään muutu. En nyt tiedä olisiko se hyvä vai huono asia. Tosin pomoni tuntien ei olisi mahdotonta vaikka hän unohtaisi ilmoittaa minulle muutoksista. Pakko on siis itse ottaa pomoon yhteyttä ja kysellä asioista ellei hän itse mitään ilmoita ennen deadlinea.

Eilen eräs terveyteeni liittyvä juttu pelästytti minut pahanpäiväisesti. Lukiessani asiasta netistä minulle selvisi että perussairauteni altistaa kaiken muun pahan lisäksi tuolle tietylle syövälle. Vaikka huolenaihe hävisi samantien aion silti käydä lääkärissä. Olen niin kyllästynyt tähän sairauteen enkä ole lääkkeitä siihen syönyt tällä vuosituhannella. Pitää siis mennä rukoilemaan lääkäriltä tarpeeksi pitkää kuuria. Liian lyhyt kun vain pahentaisi tilannetta. Viime päivinä olen haaveillut siitä miten ihanaa olisi olla edes hetken ajan ns. terve, ensimmäistä kertaa niin moneen vuoteen. Tiedän että olo olisi ihan kuin eri ihmisellä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Haaveilen siis siitä että a) saisin tarpeeksi pitkän kuurin, b) se auttaisi, c) saisin olla terve edes vähän aikaa, d) saisin olla terve pitempäänkin... Elättelen jopa toivoa siitä ettei tauti uusisi jos siitä nyt eroon pääsisin. Mutten vaan voi uskoa että edes ensimmäinen kohta toteutuisi. Huokaus.

Ihmetyttää. Tavarani ovat olleet myynnissä ties kuinka monta kertaa ja nyt moni niistä onkin yhtäkkiä mennyt kaupaksi. Todistaa vain sen ettei kannata lakata yrittämästä.

Tuossa jokin viikko sitten katsoin viimein Dexterin ensimmäisen kauden kokonaan uudelleen, kun halusin tehdä Dexter-aiheisen videon. No lopulta kävikin niin että tein kaksi. Ahdistaa se miten monta videota on minulla "vaiheessa", eli vain viimeistelyä vailla. Olen laiska. Aloitin silloin myös tekemään Dexter-sivustoa, mutta kiinnostus siihen lopahti samantien.

Pari päivää sitten annoin viimein periksi ja tilasin netistä haluamani kesälaukun ja vähän muutakin, kun ei se minimitilausraja tullut muuten täyteen. Aiemmin tuolla kaupassa oli ihania kissatyynyliinoja, muttei harmi kyllä enää. Olisin tilannut sellaisen ja joko antanut synttärilahjaksi Sherrylle tai pitänyt itse, ellen olisi raaskinut...

Kuulemma ensimmäinen REsuomeksi-pariskunta on syntynyt. Tapasivat toisensa foorumilla ja ovat nyt yhdessä. Tässähän tuntee itsensä melkein Amoriksi. Jotain hyvää sentään on siis tästäkin shitistä syntynyt.

Toukokuu on USA:ssa tv-sarjojen kausien päättymisen aikaa. 24:n spoilatusta lopusta spekuloitiin foorumeilla kuukausikaupalla. Järkytyksen piti olla suuri kun joku vanha hahmo olisi tehnyt paluun. Monet epätoivoiset fanit toivoivat että kuollut Tony tekisi paluun. Jännitin minäkin kuka se mystinen henkilö olisi. Pettymys olikin aika suuri kun olivat päättäneet muuttaa lopun ihan erilaiseksi. Ei edes ollut minkäänlaista cliffhangeria, kun haluavat näemmä aloittaa 7. kauden ihan puhtaalta pöydältä ja muuttaa sarjaa (radikaalisti?). Jotkut veikkaavat jopa että vanhoista hahmoista ainoastaan Jack jatkaisi. Olisin kyllä tosi pettynyt jos sarjassa ei enää Chloeta (ja Billiä) olisi.

Tehiksenkin 13. kausi loppui faneja epätyydyttäneellä tavalla. Itsellenikin jakso oli pettymys, mutta eihän se mitenkään olisikaan voinut olla yhtä hyvä kuin edellisen kauden viimeinen. Monelle ihmiselle on tosi iso pala niellä se että heidän suosikkihahmonsa menetti jalkansa ja lähti pois sarjasta. Ihmiset ovat jopa niin epätoivoisia että oikeasti uskovat kaiken pahan olleen vain pahaa unta. Jotain rajaa pitäisi olla epätoivollakin ja faktojen kieltämisellä.

Maanantaina kävin kirjastossa lainaamassa muutaman kirjan. Huomasin nimittäin pari päivää aiemmin yllättäen sen että haluamani King-kirja onkin hyllyssä. Siksi piti rynnätä kirjastoon heti sen auetessa ettei vain kukaan veisi kirjaa nenäni edestä. Nyt minulla on siis hallussani Musta torni-sarjan viimeinen osa, aiku jännää.

Oli ne jäkiksen MM-kisatkin. Koska Saku ei ollut mukana minua ei tietysti kiinnostanut ollenkaan. Jos edes Teemu tai Teppo olisi ollut mukana olisin voinutkin kiinnostua, he kun ovat mahtavia pelaajia mutta eivät ole koskaan voittaneet yhtään mitään. Kun Suomi pääsi loppuotteluun Mikko Koivun maalilla, en voinut kuin todeta että väärä Koivu. "Onneksi" Suomi ei voittanut mestaruutta, sillä se olisi ollut väärin voitettu, vääränä vuonna, väärällä joukkueella ja VÄÄRÄ KOIVU!

Viime yönä näin unen jossa Suomella oli loppuottelussa yllätysvahvistus. Hänellä oli yllään Colorado Avalanchen pelipaita, joka muistutti kylläkin enemmän Calgary Flamesin paitaa. Lisäksi hänellä oli kasvoillaan punainen tekoparta. Hänen ottaessaan parran pois ihmiset katsomossa alkoivat huutaa, sillä tuo vahvistushan oli tietysti Saku Koivu. If only...

Kävinpäs aamulla vaihteeksi työkkärissä. Miksi kolme kuukautta kuluu aina yhdessä hujauksessa? Olin tälläkin kertaa ajoissa liikkeellä ja pääsin sisään viidentenä. Tällä kertaa en onneksi kuullut tuttua valitusvirttä, kun valehtelin sujuvasti työkkärin tädin ymmärrettyä minut väärin. Minun puhuessani vastuu on aina kuuntelijalla? Hah haa. Minä en ala ihmisten vääriä käsityksiä oikomaan. Oma mokas ja silleen.

Pääsin ulos työkkäristä jo 9.15 ja suuntasin Sokokselle ostamaan Sherrylle häälahjaa. Olin jo etukäteen valinnut lahjalistalta haluamani tuotteen, josta saikin kivasti S-etukortilla 6e alennusta. Kotiin päästyäni soitin pari tärkeää puhelua. Ilmoitin pomolle että olen estynyt tekemään töitä Sherryn hääpäivänä ja varasin itselleni ajan juhlameikkiin, pitää sekin kerran elämässä kokea.

Viime viikolla sain Eurobilltrackerissa ensimmäisen osumani. Setelini oli matkannut Kuopiosta peräti Kauhavalle asti. Viime viikolla myöskin voitin Viking lotossa muutaman euron, jee. Tai hetkinen... nyt tarkastaessani asian summa onkin peräti 19,20. Ilmeisesti minulla olikin kolmen sijaan neljä oikein?

Taisi olla toissaviikolla kun sain postitse paketin. Olin taas vaihteeksi voittanut nettikilpailussa. Tällä kertaa juhlalaukun, cd-levyn ja pari leffalippua.

Vappuaaton kunniaksi tekaisin itselleni uuden Prison Break (Wentworth Miller)-taustakuvan.