24. toukokuuta 2007

Kivasti tänä aamuna juuri kun olin nukahtanut Sherry laittoi tekstiviestin, aiheena tämän viikonlopun (yhteiset) polttarit. Kummallista, luulin että Sherryn miehellä olisi ollut joku kalastusmatka nyt. Polttareiden ajankohta kun on ollut selvillä jo pitkään, kuten myös se että olen estynyt sinne menemästä. Olen tietysti töissä.

Tänä aamuna näin hirveää painajaista (uusiin) töihin liittyen. Näen usein samankaltaisia työpainajaisia. Olin pitkään täysin vapaa kauhukohtauksista, mutta viime öinä niitä on taas ollut.

Pomo ei ole vieläkään ilmoittanut mitään. Mietin voisiko todella olla niin ettei kohdallani mikään muutu. En nyt tiedä olisiko se hyvä vai huono asia. Tosin pomoni tuntien ei olisi mahdotonta vaikka hän unohtaisi ilmoittaa minulle muutoksista. Pakko on siis itse ottaa pomoon yhteyttä ja kysellä asioista ellei hän itse mitään ilmoita ennen deadlinea.

Eilen eräs terveyteeni liittyvä juttu pelästytti minut pahanpäiväisesti. Lukiessani asiasta netistä minulle selvisi että perussairauteni altistaa kaiken muun pahan lisäksi tuolle tietylle syövälle. Vaikka huolenaihe hävisi samantien aion silti käydä lääkärissä. Olen niin kyllästynyt tähän sairauteen enkä ole lääkkeitä siihen syönyt tällä vuosituhannella. Pitää siis mennä rukoilemaan lääkäriltä tarpeeksi pitkää kuuria. Liian lyhyt kun vain pahentaisi tilannetta. Viime päivinä olen haaveillut siitä miten ihanaa olisi olla edes hetken ajan ns. terve, ensimmäistä kertaa niin moneen vuoteen. Tiedän että olo olisi ihan kuin eri ihmisellä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Haaveilen siis siitä että a) saisin tarpeeksi pitkän kuurin, b) se auttaisi, c) saisin olla terve edes vähän aikaa, d) saisin olla terve pitempäänkin... Elättelen jopa toivoa siitä ettei tauti uusisi jos siitä nyt eroon pääsisin. Mutten vaan voi uskoa että edes ensimmäinen kohta toteutuisi. Huokaus.

Ihmetyttää. Tavarani ovat olleet myynnissä ties kuinka monta kertaa ja nyt moni niistä onkin yhtäkkiä mennyt kaupaksi. Todistaa vain sen ettei kannata lakata yrittämästä.

Tuossa jokin viikko sitten katsoin viimein Dexterin ensimmäisen kauden kokonaan uudelleen, kun halusin tehdä Dexter-aiheisen videon. No lopulta kävikin niin että tein kaksi. Ahdistaa se miten monta videota on minulla "vaiheessa", eli vain viimeistelyä vailla. Olen laiska. Aloitin silloin myös tekemään Dexter-sivustoa, mutta kiinnostus siihen lopahti samantien.

Pari päivää sitten annoin viimein periksi ja tilasin netistä haluamani kesälaukun ja vähän muutakin, kun ei se minimitilausraja tullut muuten täyteen. Aiemmin tuolla kaupassa oli ihania kissatyynyliinoja, muttei harmi kyllä enää. Olisin tilannut sellaisen ja joko antanut synttärilahjaksi Sherrylle tai pitänyt itse, ellen olisi raaskinut...

Kuulemma ensimmäinen REsuomeksi-pariskunta on syntynyt. Tapasivat toisensa foorumilla ja ovat nyt yhdessä. Tässähän tuntee itsensä melkein Amoriksi. Jotain hyvää sentään on siis tästäkin shitistä syntynyt.

Toukokuu on USA:ssa tv-sarjojen kausien päättymisen aikaa. 24:n spoilatusta lopusta spekuloitiin foorumeilla kuukausikaupalla. Järkytyksen piti olla suuri kun joku vanha hahmo olisi tehnyt paluun. Monet epätoivoiset fanit toivoivat että kuollut Tony tekisi paluun. Jännitin minäkin kuka se mystinen henkilö olisi. Pettymys olikin aika suuri kun olivat päättäneet muuttaa lopun ihan erilaiseksi. Ei edes ollut minkäänlaista cliffhangeria, kun haluavat näemmä aloittaa 7. kauden ihan puhtaalta pöydältä ja muuttaa sarjaa (radikaalisti?). Jotkut veikkaavat jopa että vanhoista hahmoista ainoastaan Jack jatkaisi. Olisin kyllä tosi pettynyt jos sarjassa ei enää Chloeta (ja Billiä) olisi.

Tehiksenkin 13. kausi loppui faneja epätyydyttäneellä tavalla. Itsellenikin jakso oli pettymys, mutta eihän se mitenkään olisikaan voinut olla yhtä hyvä kuin edellisen kauden viimeinen. Monelle ihmiselle on tosi iso pala niellä se että heidän suosikkihahmonsa menetti jalkansa ja lähti pois sarjasta. Ihmiset ovat jopa niin epätoivoisia että oikeasti uskovat kaiken pahan olleen vain pahaa unta. Jotain rajaa pitäisi olla epätoivollakin ja faktojen kieltämisellä.

Maanantaina kävin kirjastossa lainaamassa muutaman kirjan. Huomasin nimittäin pari päivää aiemmin yllättäen sen että haluamani King-kirja onkin hyllyssä. Siksi piti rynnätä kirjastoon heti sen auetessa ettei vain kukaan veisi kirjaa nenäni edestä. Nyt minulla on siis hallussani Musta torni-sarjan viimeinen osa, aiku jännää.


Ei kommentteja: