Olipas ihanaa herätä maanantaiaamuna ja lukea teksti-tv:ltä että Belgia onnistui saamaan MM-pronssia pitkästä viestistä. Etukäteen en oikein voinut uskoa siihen. Eniten harmitti että Jonathan Borlee ei päässyt kisoihin loukkaantumisen vuoksi. No on kaksi Borleeta sentään parempi kuin 1 tai 0.
Jos tähän jotain videota tunkee niin kohta se on kummiskin poistettu... No Areenasta löytyy jonkin aikaa.
Ja sittenkö haaveilemaan EM-kullasta? Kunhan pysyisivät terveinä.
Juhannuksen molemmin puolin oli kahden viikon "kesäloma". Ajattelin leikilläni että kyllähän sen aikana ehtisi koronan sairastaa. Ja niinhän siinä sitten kävi...
Kerkesin jo valittaa miesflunssasta mutta hymy hyytyi minullakin kun puolison kuumemittari näytti juhannusaattona 38,5. Kolmantena oirepäivänä koronan kotitesti oli negatiivinen. Vasta kuudentena päivänä testi oli positiivinen.
Olin jo toivonut etten saisi enempää oireita mutta juhannussunnuntain iltana minulle nousi kuume. Ja alkoivat kamalat kivut lonkassa/ympäri lantiota. En voinut edes kumartua rasvaamaan jalkojani suihkun jälkeen. Ja tuona ensimmäisenä yönä en voinut nukkua ollenkaan kun sydän hakkasi niin lujaa. Kuumetta ei ollut montaa päivää mutta heikotusta ja oksetusta kyllä, varmasti ainakin osittain liian vähäisen syömisen takia.
Mistä se koronatartunta sitten tuli? Emme edes tiedä kumpi meistä sen tähän talouteen toi. Periaatteessa minulla alkoi ensimmäiset oireet eli kurkun karheus aikaisemmin. Ja minä olen voinut saada tartunnan vain kerrostalon hissistä/rappukäytävästä.
Saapa nähdä mitä kivaa tästä "lievästä" koronatartunnasta lopulta seuraa. Sydänlihastulehdus? Veritulppa? Infarkti? Alzheimer? Syöpä?
Pelottaa sekin että saan heti toisen tartunnan. Korona kun tuhoaa immuniteettia eikä omikron anna suojaa edes itseään vastaan. Kun koronan saa kerran on alttiimpi saamaan sen uudestaan. Ja kaikki muutkin taudit. Jos ei ennen ensimmäistä koronatartuntaa kuulunut riskiryhmään niin sen jälkeen kyllä kuuluu. Korona on kuin ilman välityksellä leviävä hiv.
Synttäritkin jäi juhlistamatta. En edes tilannut ruokaa Woltista koska ei ole ollut ruokahalua ja vatsa on ollut muutenkin ikävä ja outo.
Ja töihinkin pitäisi muka jossain vaiheessa mennä. Jalat on olleet pahimmillaan tosi kipeät liikunnan puutteen takia. Lievän koronan jälkeen pitäisi olla vähintään 7 oireetonta päivää ennen kuin saa harrastaa edes vähäistä liikuntaa, kuten venyttelyä.
Mitä jos pökrään tai oksennan töissä? No se on ainakin varmaa että jos saan toisen koronatartunnan otan samantien lopputilin.
Kali on suhteellisen terveeltä vaikuttava seniorikissa. Tosin suu on kipeä ja ummetus vaivaa. Ennen se ahmi kuivaruokaa niin että sitä ei voinut pitää koko ajan esillä. Mutta suuvaivojen myötä Kali ei lopulta syönyt enää kuin kerran päivässä sitä kuivaruokaa, ja nyt sitä on siis jatkuvasti tarjolla että se voi syödä pieniä annoksia niin usein kun haluaa. Löysin myös Bilanxin energy snacksit jotka kelpaavat Kalille. On aika vaikeaa löytää kissanruokaa jossa olisi paljon kaloreita, yleensä vaan mainostetaan vähäkalorisuutta.
Nyt viime aikoina Kalin takapään turkki on alkanut huopaantua toiselta puolelta, eli se ei enää pysty tai jaksa pestä itseään kunnolla.
Ryypätä kyllä jaksaa... aina on leuka märkänä.
Että semmonen urheilusunnuntai.
Jääkiekon mömmökisojen pronssiotteluun menetin mielenkiintoni kun Usa tuntui menevän menojaan, mutta Tsekki nousikin voittoon.
Monacon F1-kisan alku myöhästyi sateen takia, ja lopulta lähtö oli juuri kun ruokani tuli kuumana mikrosta, ja missasin sen. Kisa jäi muutenkin aika pitkälti katsomatta. Näin kyllä vilauksen DC:stä kun oli haastattelijana kisan jälkeen.
Kuudelta oli sitten RE4 speedrun-turnauksen semifinaali. Todellinen antikliimaksi kun häviöllä ollut (maailmanennätyksen haltija) lopetti pelaamisen alle tunnin kohdalla. Epäurheilijamaista käytöstä tuommoinen.
Suomen ja Kanadan MM-finaalista katsoin ensimmäisen erän. Toisen erän alkaessa menin strategisesti suihkuun. En tajua miksi tuo finaali vaikutti minuun niin paljon kun aikaisemmat ottelut eivät saaneet edes sykettä nousemaan. Kolmatta erää aloin katsella juuri kun Kanada alkoi tehdä maaleja eli hyvä ajoitus. Jatkoaikaa en katsonut ollenkaan. Naispuolinen naapuri piti kyllä huudoillaan ajan tasalla. Toivoin voittoa lähinnä vain äitini ja leijonakuningas Jukka Jalosen takia.
Nukkumaan rupesin kolmen aikaan aamuyöllä katsottuani finaalin uusinnan.
Veikkasin jokaisessa Suomen ottelussa vastustajan voittoa, ja hävisin kaikki rahani. Ainoa voitto tuli Kanadan välierästä.
Sakukin olisi kuulemma näkynyt jonkin ottelun katsomossa, mutta missasin sen tietysti. Ei ollut tällä kertaa jakamassa palkintoja missään ottelussa.
Milloin Maamme-laulu vaihdetaan parempaan eli Finlandia-hymniin?
