Aluksi vampyyrin elämä tuntui täysin mahdottomalta ja olin vähällä luovuttaa heti kättelyssä. Tarvitsin vain asennemuutoksen. Täytyy hyväksyä se että aamuseitsemästä iltaseitsemään vampyyri-simi ei voi tehdä muuta kuin olla arkussa. Piste. Kaikki muu mahdotonta, sillä auringonvalo pääsee jostain syystä jopa kellariin asti.

Vampyyrinä olemisessa on etujakin. Vampyyri-simi on immortal eli ei vanhene lainkaan, ja siitähän minä pidän. Periaattessa myöskin pimeän aikaan vampyyrin tarpeet eivät laske ollenkaan. Eli vampyyrin voi laittaa opiskelemaan taitoja läpi yön ilman että se rupeaa valittamaan huvin puutteesta.

Ihmissusi-simiä minulla ei ole vielä ollut, sitä pitääkin kokeilla seuraavaksi. Uusi lisäri Seasons ilmestyy pian. Siinä on vuodenaikojen vaihtelun lisäksi mm. uusia työuria ja uusi erikoissimi, plant people. Tavoitteeksi pitääkin ottaa alien-vampyyri-ihmissusi-kasvi -simin tekeminen. Jos siis tuon lisärin hankin, mikä kyllä houkuttaa liikaa. Zombia en voi tehdä koska en omista yliopisto-lisäriä.

Tässä kuvia Vampin muuttumisesta vampyyriksi.

Pantless-kummitus pelästyttää Vampin.



Kitty puolestaan leikkii Viikin kanssa.



Viikki ei pidä meikistä. Ehkäpä Vamppi ei sitten ole oikea nainen hänelle?



Vampin ja Viikin treffit sujuvat hyvin.



Ja vieläkin paremmin.



Viikin mielestä Vampissa on jotain mielenkiintoista.



Viikki haluaa purra Vamppia.



Viikki puraisee Vamppia.



Vampista on tullut vampyyri.



Viikki uhmaa auringonvaloa tuodakseen Vampille kukkia.


Ensimmäinen aamu vampyyrinä on Vampille järkytys.



Vampilla on uusi sänky.

Oli pakko ottaa päiväunet kun päänsärky alkoi vaivata. Viime yönä unet jäivät pariin tuntiin, kun kävin tänä aamuna työkkärissä. Päätin etten kyllä palellu pakkasessa ja laitoin päälle villahousut ja villapaidan. Olin jonossa jo klo 8.45 ja pääsin kerrankin työvoimaneuvojalle heti yhdeksältä, olin lopulta kolmas. Jonossa kuului soraääniä siitä kuinka työttömiä kyykytetään ja kuinka kukaan ei ole koskaan saanut työpaikkaa työvoimatoimiston kautta. Sattumalta minua palveli sama nainen kuin viimeksi. Aluksi ajattelin ettei hän minua muista, mutta taisi sittenkin olla niin sillä tällä kertaa hän ei hiillostanut minua mitenkään vaan pääsin äkkiä pois. Olin ulkona jo 9.10. Kuten Mr. Burns sanoi Simpsoneissa:

"Remember, Smithers, in and out in eighteen seconds!"

Työkkärissä käynnin jälkeen suuntasin ostoksille. Kävin Rocherilla ostamassa kahta eri kosteusvoidetta, vaniljaa ja vadelmaa. Ajattelin kerrankin hamstrata kunnolla. Apteekista ostin mm. magnesiumtabletteja. Viime aikoina minulla on ollut erittäin paljon rytmihäiriöitä, niin että sydämeen jo ihan koskee. Tavallisten lisälyöntien lisäksi on pahemmalta tuntuvia, joissa sydämenlyönnit ovat ihan vääränlaisia. Lyönnin ensimmäinen osa on normaali, mutta toinen tömähtää väärällä tavalla. Tuntuu siltä ettei sydän todellakaan voi toimia täydellä teholla lyödessään noin väärin. Tavalliset lisälyönnit eivät kai ole vaarallisia, mutta näistä toisista en ole niinkään varma. Jos ne ovat mitä luulen niin kuulemma on riski veritulpalle ja vajaatoiminnalle. Toivottavasti magnesium auttaa rytmihäiriöihin ja suonenvetoihin, joita on myöskin ollut viime aikoina paljon.

Ruokakaupasta lähtiessäni kello oli niin paljon että luulin bussin jo lähteneen ja ajattelin joutuvani kävelemään kotiin. Yllätyksekseni bussi kuitenkin kaarsi pysäkille vasta kun olin torilla. Aloin kaivella kolikoita esille ja tajusin vasta sitten että bussi savutti. En edes ollut kovin lähellä mutta silti oli pakko siirtyä kauemmaksi kun savu kävi henkeen. Vielä kotonakin hönkäilin savun hajua, hiuksissa se haju on vieläkin. Ja vaatteissa.

Olenkin kulkenut bussilla liikaa viime päivinä. Viikonloppuna en voinut kävellä kotiin kun jalat olivat niin kipeät. Oikeassa jalassa ollut giganttinen vesirakkula on muuttunut kivuliaaksi kovettumaksi. Joka askeleella auts auts auts. Ihmeteltyäni märkää kantapäätä huomasin reikiä vasemman kengän pohjassa. Kenkä kerää reikiin kasaksi hiekanjyviä ja muuta mukavaa niin ettei välillä pysty pahan kivun takia laittamaan ollenkaan painoa kantapäälle. Jouduin välillä jopa linkkaamaan. Pitikin tilata heti parit uudet talvikengät, Netanttilasta niitä onneksi saa tosi halvalla.

Jee jee Jerry Cotton, huomenna aamukuudelta on uusi Prison Breakin jakso kahden viikon tauon jälkeen. Odotankin tätä jaksoa erityisellä innolla sillä siinä yksi vanha hahmo tekee paluun.

Kaikkien iloksi Sims-postaus.

Vamppi Vamppyyri haluaa isona vampyyriksi. Homma ei kuitenkaan ole niin helppo kuin luulisi. Ensiksi pitää löytää vampyyri, mikä voi olla yllättävän vaikeaa. Sitten täytyy ystävystyä vampyyrin kanssa.



Vampin tulevat toivottamaan tervetulleeksi naapurustoon Rhett Butler ja suosikkisimini David.



Viettäessään vapaa-aikaa uuden ystävänsä Rhettin kanssa Vamppi soittaa taksin.



Vampin pyjaman hame ei mahdu peiton alle.



Kreivi Viikki yrittää leikkiä pelottavaa kissan katsellessa.



Vamppi haluaa epätoivoisesti tehdä vaikutukseen Viikkiin ja valitsee siksi parhaan mahdollisen puheenaiheen eli itsensä.



Viikkiä ei kuitenkaan kiinnosta uuden tuttavansa seura sen kauempaa, niinpä Vamppi päätyy syömään yksin aamukuuden illallistaan. "Life is such a lonely mission", Vamppi voi vain todeta.



Viikki viihtyy paremmin baarissa ryyppäämässä uusien juoppolallikavereidensa kanssa.



Liian myöhään kännikala-Viikki tajuaa että aurinko on jo noussut.



Viikillä tulee höyryävän kiire kotiin.



Jasmine pistää jalalla koreasti tanssilattialla.



Vamppi teki sen virheen että osti vanhan talon, jossa vanha asukas Kitty kummittelee.



Vietettyään rankan yön Stadissa Vamppi rentoutuu jönglooraamalla vodkapulloilla.



Vielä ennen lähtöä töihin taskuvarkaan hommiin Vamppi päättää aamujumpata.



Töistä tullessa Vamppia odottaa rakkauskirje salaiselta ihailijalta.

Tänään onkin töllössä Prison Breakin ensimmäisen kauden viimeinen jakso. Sarja jääpi nyt sitten tietysti tauolle, yhyy. Viime viikon jaksossa porukka pääsi viimein pakenemaan ja muurin yli. Fox River 8.

Aloitin viime viikolla sarjan katsomisen ihan alusta asti, tällä hetkellä olen menossa jaksossa 11. Oli siellä jopa joitain juttuja joita en ollenkaan muistanut, alussa kun en Pakoon mitenkään erityisen intohimoisesti suhtautunut. Eniten itketti viattoman Marilyn-paran kuolema, ja Westmorelandin suru. Sethin itsemurha kummittelee mielessäni, ehkä siksi että hän muistutti jollain tapaa veljeäni.

Mielestäni ensimmäisen kauden parhaat jaksot ovat 1.20 Tonight, 1.21 Go ja 1.16 Brother's Keeper. Ensinmainittu on kenties paras, ja sen olenkin katsonut lukemattomia kertoja. Etukäteen ajattelin takaumajakson Brother's Keeper olevan tylsä ja huono, mutta se osoittautuikin todella hyväksi ja mielenkiintoiseksi.

Mutta tänä iltana siis... viimeistä viedään. "Ensimmäisellä kaudella kiinnijäämisen hintana oli kymmenen vuotta lisää tuomioon. Toisella kaudella kiinnijäämisen hintana on... kuolema."