skip to main |
skip to sidebar
Tänä aamuna ikioma alkoholisti-stalkerini oli pitkästä aikaa back in business. Oli varmaan odottanut pilkkopimeässä käytävässä liikkumatta jonkin aikaa. Käytävässä on nimittäin liiketunnistimella toimivat valot, ja siellä oli pimeää kun menin sinne. Alkoholistin piti tietysti saada sanoa huomenet ja kysyä joku randomi typerä kysymys, johon vastasin valheellisesti kuten tavallista.Huh. Tuli ostettua vähän liikaa heräteostoksia. Menin kauppaan ostamaan lankaa myssyä varten ja mukaan tarttui mm. hiuspanta ja joulukortteja. En ole tottunut käyttämään käteistä ja siksi kaikki rahat kaikkoavat hujauksessa. Ostin sellaisia kortteja joissa postimaksu on valmiiksi maksettu, olen ihan liian laiska että jaksaisin ostaa postimerkkejä.
Nykyään olen liian laiska korjatakseni edes typoja, antaa niiden vain olla. C'est la vie tai jotain. Kappalejakojenkin tekeminen on ihan liian energiaa vievää. Mitä pitempiä pötköjä kirjoitan sitä vähemmän kukaan jaksaa juttujani lukea. Ja sen parempi.
Aamulla lehteä lukiessa tuli todettua sekin ettei tarvitse enää bussilla matkustaa. Kertamaksu nousee huomenna mielettömään 2,70 euroon. Rupesin miettimään että pitäisi varmaan mennä lastenlipulla. Siitä tulikin mieleen se kun vielä lukioikäisenä pääsin bussissa lapsen hinnalla. Ja tässä tapauksessahan lapsi on alle 12-vuotias. Lukion ensimmäisen vuoden syyslomalla pääsin kahteen eri otteeseen bussilla lastenlipulla. Molemmilla kerroilla kuski otti jostain kumman syystä vain lasten hinnan. Olin ilmeisesti todellinen babyface. Valittaessani aikoinaan asiasta tädilleni hän kertoi että hänen ollessaan jo naimisissa hänen ei oltu uskottu käyneen vielä edes rippikoulua ikänsä puolesta. Tätini onkin todella pienikokoinen, ehkä 152cm. Minähän olen meidän suvun naisista se hongankolistaja, peräti 161cm.
Niin. Nyt minulla on viimein SE. Oli viimeinen mahdollisuus ostaa se tänään. Joulukalenteri. Veikkauksen tietysti. En millään malttaisi odottaa huomista raaputusta.
Viime yönä sängyssä maatessa tuli mieleen yksi vanha biisi joka minulla on c-kasetilla. George Michaelin ja Elton Johnin livenä esittämä Don't let the sun go down on me. Tänään sitä etsiessä törmäsin toiseenkin ihanaan ja erittäin tuttuun biisiin, joka kyllä olisi jollain cd:llä mutta ei koneella. Ei voi mittään, kun kuuntelin tätä jumalaista biisiä pitkästä aikaa rupesin itkemään. Ihan liian surullinen.
You have been loved/George Michael
"She takes the back road and the lane Past the school that has not changed In all this time She thinks of when the boy was young All the battles she had won Just to give him life That man She loved that man For all his life but now we meet to take him flowers And only God knows why For what's the use in pressing palms When children fade in mother's arms It's a cruel world We've so much to lose And what we have to learn, we rarely choose So if it's God who took her son He cannot be the one Living in her mind Take care my love, she said Don't think that God is dead Take care my love, she said You have been loved If I was weak, forgive me But I was terrified You brushed my eyes with angel's wings Full of love The kind that makes devils cry So these days My life has changed And I'll be fine But she just sits and counts the hours Searching for her crime So what's the use of pressing palms If you won't keep such love from harm It's a cruel world You've so much to prove And heaven help the ones who wait for you Well, I've no daughters, I've no sons Guess I'm the only one Living in my life Take care my love, he said Don't think that God is dead Take care my love, he said You have been loved..."
Varmaan nukuttaa ensi yönä vieläkin paremmin kuin viime öinä. Nukuin vain neljän tunnin päiväunet. Missasin Rumat ja pelkuritkin, mikä on suunnilleen maailmanloppu.Sherry ehdotti että lähtisin perjantaina Anna Eriksonin keikalle. Enpä jaksa, sillä showtime on vasta klo 23. Ja nyt lauantai olisikin käynyt... Great.
