Tahdon taas toivottaa hyvää syntymäpäivää rakkaimmalleni...

Oi, Suomi katso, sinun päiväs koittaa,

yön uhka karkoitettu on jo pois,

ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa,

kuin itse taivahan kansi sois,

yön vallat aamun kirkkaus jo voittaa,

sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa.

Oi, nouse , Suomi, nosta korkealle

pääs seppelöimä suurten muistojen,

oi nouse, Suomi, näytit maailmalle

sä että karkoitit orjuuden

ja ettet taipunut sa sorron alle,

on aamus alkanut, synnyinmaa.

Viimeistä viedään Prison Breakissa. Tavallaan. Viime viikolla Suomessa nähty jakso oli käsittääkseni ensimmäisen kauden 12. En jaksa tarkistaa. Eli huomenna on vuorossa jakso, jonka oli tarkoitus lopettaa koko sarja. Paon oli alunperin määrä olla 13-osainen minisarja. Sen jälkeen sitä on vain venytetty ja venytetty. USA:ssa toinen kausi on kai jo jotakuinkin puolivälissään.

Viime jaksossa oli asioita jotka häiritsivät minua. Selvästi on vain haluttu äkkiä laittaa tarina pakettiin lopetusta varten. Yhtäkkiä paha pahis muuttaakin mieltään ja haluaa kertoa hyviksille kaikki tietonsa?! E-r-i-t-t-ä-i-n epäuskottavaa. Samaten Abruzzin sekunnissa tapahtunut uskoontuleminen.

Tuossa viimeiseksi tarkoitetussa jaksossa tyypit sitten yrittävät pakoa, ja varmaan alunperin siinä onnistuivat. Sarjan jatkumisen vuoksi matkaan tulee tietysti iso mutka.

What an age we live in.

Tuli tuossa pari yötä sitten mieleen joitakin wanhoja mahtavia pelejä joita haluaisin ehdottomasti vielä joskus pelata. Niitä nyt sitten yritän etsiä. En edes muista ovatko NES- vai SNES-pelejä.

Bubsy. Bucky O'Hare. Nes Open. Blades of steel. Winter Olympic Games: Lillehammer '94. Tiny Toons. Chip 'n Dale. Jurassic Park. Se peli on pakko päästä joskus läpi. Aikanaan tuli tahkottua sitä niin mahdottomasti, mutta tallennusmahdollisuuksia ei ollut tai sitten en niistä tiennyt. Bubsyä tekisi tällä hetkellä eniten mieli pelata, mutta ei onnaa.

Pelilistoja selatessa tajusin että on tullut elämän aikana pelattua aika montaa peliä. Mutta siltikin on ihan liikaa sellaisia joita ei ole vielä ehtinyt kokeilemaan.

Olikohan se sitten viime viikolla kun tuli ikävöityä vieläkin vanhempia pelejä, niitä C64- ja Amiga... Giana Sisters. Rolling Ronny. Duck Tales. Ja sitten ne pari peliä, joiden nimiä olen yrittänyt muistaa jo monta vuotta. Toinen oli alkeellinen tasohyppely. Toisessa matkustettiin junalla kaupungista toiseen. Asemalla piti aina ostaa lippu ja ehtiä sitten oikeaan junaan. Jotain örkkejä oli matkantekoa häiritsemässä.

Ja pitihän se arvata... Työputki jatkuu. Huok.

Taitaa pikkujoulusesonki olla kivaa aikaa. Lukuisat känniläiset taapertavat hoiperrellen kotia kohti. Taksit suhaavat ees taas. Tänä aamuna yksi känniläinen makoili rapussa. Alemman kerroksen lattialla oli hänen avainnippunsa, joten ei ihme ettei kotiinsa päässyt. Alkoholisti ei kerennyt menoon mukaan asuinkerroksessaan, ja seurasi minua kellariin. Ja kysyi vakiokysymyksensä. Tällä kertaa vastaukseni valheellisuus taisi olla turhan ilmeistä. Hyi minua.

Luulin nähneeni pienen yksinäisen valkoisen koiran, mutta sitten sen silmät välähtivät... ja se olikin kissa.

Nyt minulla on täydelliset pörrösukat. Taivaansiniset (maailman paras väri), joissa on enkelin kuva.