24. marraskuuta 2025

Tukholman risteily Silja Symphonylla

Päivä Tukholmassa-risteily ma 17.11. - ke 19.11.2025

 

Yöllä ennen reissuun lähtöä iski katastrofi kun puolisoni puhelin lakkasi toimimasta. Nykyään kun ilman puhelinta ei selviä hengissä. Kaikki on puhelimessa, eli esimerkiksi junaliput ja laivan lähtöselvitysjutut. Onneksi oli vanha varapuhelin, mutta säätämiseksi meni silti.

 


 

Pelotti etukäteen että myöhästytään laivasta. Juna on aikataulun mukaan perillä Helsingissä klo 15.40, ja laivan lähtöselvitys päättyy klo 16.30. Jos juna olisi ollut myöhässä olisi voinut käydä köpelösti. Mutta muutenhan tuo on ihan täydellinen kun pääsee sitten suoraan laivaan, eikä tarvitse odottaa ruuhkassa laivaannousun alkamista. 

 

Ennenhän näitä Tukholman risteilyjä pystyi tekemään vain jos joku (eli äitini) kävi hoitamassa kissat. Siksi meillä olikin vain kaksi Helsinki-Tukholmaa tehtynä. Toinen A-hytissä ja toinen Commodoressa. Eli ei oltu oltu aiemmin Deluxessa. Niitä on vain kannella 11, joka on ylin hyttikansi. 

 



 

Haluan aina merinäköalan. En ymmärrä niitä jotka haluavat katsella promenadelle.

 


 

Alkuviikon mummolähdöllä ei onneksi ollut näin pikkujouluaikaankaan kovin paljoa porukkaa. Joulun illallisbuffetissa oli taas rosollia ja ihanaa punajuurikermavaahtoa. Olin miettinyt pitkään kannattaako minun juoda alkoholia, että pystyisin syömään aamiaista ja jaksaisin riehua Tukholmassa. Lopulta join buffetissa kaksi lasia valkoviiniä, ja yökerhossa yhden Caipiroskan. Heräsin sitten yöllä kolmen aikaan kun sydän hakkasi. 

 

Pitkästä aikaa pääsi näkemään show-esiintymisiä. Niitä oli kaksi molempina iltoina, eikä ollut mitään toivoa että olisi jaksanut myöhäisempää katsoa. Ennen showt näkyivät myös hytissä laivan telkkarista, harmi että nyt niin ei enää ollut.

 

Harmitti myös se että laivan baareissa ei ollut mitään kivoja Absoluteja. Olen kauan haaveillut Wild Berristä, ja nyt on tullut joku Haringkin. Myymälässä niitä olisi mutta miksi ostaisin sian säkissä. Eniten ihmetetyttää miksi Ruotsin viinakaupoissa ei myydä Absoluteja.

 

Onneksi erikoisaamiaisen munavoi oli parempaa kuin Victorialla. Ja valikoimaan kuului myös juustomunakas, hyvää mutta tietysti suolaista. 

 

Tukholmassa käytiin viinamuseossa, jonne olin halunnut edellisestä Tukholman reissusta asti, eli ehkä 11 vuotta? Spritmuseum oli pienehkö eikä ehkä täysin hintansa väärti. Mielenkiintoisinta oli True Crime-näyttely, ja tietysti kaikki Absolutiin liittyvä. 

 


 

Päivä Tukholmassa oli rankka ja sen jälkeen todellakin väsytti ja kroppa oli kuin junan alle jäänyt. 


Laiva oli merellä vain pimeään aikaan, joten mentiin ulos kannelle ottamaan kuvia vain kun laiva oli Tukholman satamassa. 

 


 

Myös laivasta lähtiessä oli vain 49 minuuttia aikaa ehtiä junaan. Onneksi laiva ei ollut myöhässä. Juna oli aika täysi, mikä oli ikävää kun on tottunut illan viimeiseen vuoroon jossa ei ole ketään.

 

Kotimatkalla nähtiin ilmalaiva. Ja Kuopiossa minulla oli tietysti ongelmia ruuhkabussissa kun kortin lukijalaite näytti punaista äksää ja luulin että maksu ei mennyt läpi. Näytin siis bussikorttia uudelleen ja maksu meni kaksi kertaa. Vituttaa niin paljon että olisi taas vaihteeksi itkupotkuraivaiden paikka. Jos en kerran osaa toimia bussissa niin ei minun kannata sinne mennä.

 

Ei toivoakaan että matkalaukkuuni mahtuisi varakengät eli toiset saappaat. Toki olisihan minulla toinenkin, jättimäinen laukku, mutta en tosiaankaan ota sitä kahden yön reissulle. Minulla oli tuttuun tyyliin laivalla käytettäväksi kokoontaitettavat ballerinat, mutta ne kärsivät nyt niin paljon että ne oli pakko laittaa roskiin. En oikein tiedä mistä saisi uudet vastaavat halvalla, paitsi Temusta.

 

Mietin etukäteen kummanko villakangastakkini laitan, lyhyemmän vai pidemmän. Onneksi laitoin pidemmän sillä vaikka oli vain pikkupakkasta niin silti tietysti välillä palelin ilman housuja. Oli kesä tai talvi niin minä kyllä palellun. Minkäs teet kun haluan aina näillä reissuilla käyttää mekkoa tai hametta.

 

Hytin lämpötilan sai 25 asteeseen, ja olikin ihmeellistä kun en tarvinnut ollenkaan villasukkia. Ensimmäisenä yönä piti jopa alentaa hytin lämpötilaa. Kotona olenkin sitten palellut "vain" 22 asteessa. 

 

Siitä asti kun Haisuli canceloitiin New Yorkin näyttelyssä minuun on iskenyt pakkomielle saada Haisuli-aiheista tavaraa. Justice for Haisuli! Sain nyt laivalta Haisuli-sukat. Olisi myös ollut kiva paita jonka kuvassa Haisuli ja Muumipappa keittelevät pontikkaa. Jotenkin tuntuu siltä että kyseessä ei ole lasten paita.

 

11. marraskuuta 2025

Katseltuja elokuvia ja sarjoja

The Batman (2022) 


Kuulun siihen harvalukuiseen joukkoon jonka suosikkielokuva Batmaneista on Joel Schumacherin Batman Forever. Se on kepeämpi ja humoristisempi kuin muut Batmanit, ja se on kirjaimellisestikin vähemmän synkkä, värikkäämpi. Ja onhan siinä yksi silloisista suosikeistani, Chris O'Donnell.

 

Täytyypä myöntää etten ole nähnyt yhtäkään Ben Affleckin Batmaniä, mutta en siltikään ihan ymmärrä miksi Batmanista piti tehdä TAAS leffa. Minun silmissäni Robert Pattinson ei sovi päärooliin. Ja miksi Batman on emogootti? Menee liikaa tahattoman huumorin puolelle. Elokuva oli myös liian pitkä.


Häiritsi mistä Gordonin esittäjä on tuttu. No Nälkäpelistä.

 


 


Pimeyden kukat (Flowers in the Attic: The Origin) 2022

 

Olen lukenut V.C. Andrewsin kirjan Pimeyden kukat ensimmäisen kerran jo teininä. Vasta paljon myöhemmin minulle selvisi että sille on jatkoakin. Tuossa kirjasarjassa on viisi osaa, joista se viimeinen on esiosa, eli sijoittuu aikaan ennen ensimmäisen kirjan tapahtumia. Ja jossa tietysti kirjoitetaan historiaa uusiksi. 


Tämä Yle Areenan minisarja perustuu tuohon esiosaan, jota en ole lukenut. Tässä kerrotaan ensimmäisen kirjan pahan isoäidin tarina. Eikö hän ollutkaan alunperin paha, vaan vain viaton pahuuden uhri?

 

Pimeyden kukat on kuuluisa insestistään, koko kirjasarja on sitä täynnä. Onneksi siitä huolimatta lapsista tulee aina hiton kauniita. 




Creepshow (2019)

 

Kauhuantologiasarja Creepshow (2019)  on jatkoa Stephen Kingin samannimiselle elokuvalle. Itse en tuosta leffasta niin välittänyt, mutta sen jatko-osasta eli Creepshow 2-elokuvasta on ikiajoiksi jäänyt mieleeni tarina The Raft. Siinä nuoria menee uimaan järvelle, iso virhe. Lopussa näytetään kylttiä "uiminen kielletty"...


Tästä sarjasta on Viaplayssä kolme kautta, viimeisin neljäs sieltä puuttui ainakin aiemmin.
 

Sarja on hyvin pitkälti samaa maata kuin ysärin legendaarinen kauhusarja Tales from the Crypt, jonka tosissaan haluaisin nähdä uudestaan.


Heti ensimmäisen jakson tarina perustuu Kingin novelliin Grey Matter, ja sisältää muutenkin King-viittauksia. Ja tuttuja näyttelijöitä...




Yksi jakso (All Hallows Eve) sai minut itkemään aika lohduttomasti surullisuudellaan. Siinä teinijoukko tekee Halloween-iltana karkki tai kepponen-kierrosta. Jostain syystä kaikki aikuiset tuntuvat oikeasti pelkäävän heitä...

 

Kun isoveli sanoo lopussa pikkuveljelleen että "nyt saat levätä" ja "toivon että olisin saanut tuntea sinut pidempään"... 💔

 


 

Samaten jäi mieleen jakso jossa eräs ihminen itsekkyydellään aiheuttaa koko ihmiskunnan ja maapallon tuhon. 

 

 

Se päättyy meihin

 

En ole lukenut Colleen Hooverin kirjaa johon tämä kohuleffa perustuu. Lopetin tämän elokuvan katsomisen pitkäksi aikaa koska miespääosan esittäjä ällöttää minua niin paljon, kun tietää hänen oksettavan käytöksensä kuvauksissa.

 

Jotenkin outo leffa. Päähenkilö käytti outoja vaatteita. Minulta jäi varmasti paljon tajuamatta kun en ole lukenut kirjaa. Eikä tämä leffa saanut minua haluamaan lukea sitä.

 


 


Saw X

 

Lainasin tämän elokuvan kirjastosta. Koko leffa on pelkkää flashbackiä ja fan serviceä. Odotin koko leffan ajan ikonista tunnusmusiikkia. Mutta ei voi mitään, loppua kohti tämä leffa toi väistämättä hymyn huulille. Juuri kun lopputekstien aikana ajattelin että mites se yks tyyppi, niin oli kohtaus ja yllättävä cameo. Suurin ongelma tämän leffan kanssa on se että tietää satavarmaksi ettei Jigsawlle ja Amandalle voi käydä mitään.

 


 

 

Aamiainen Tiffanyllä

 

En ollut nähnyt tätä leffaa pitkään aikaan ja lainasin sen kirjastosta. Elokuvassa on kissa ja ikoninen tunnusmusiikki Moon River, joka soi sitten päässäni. Voi kissaraukat mitä niille tehtiin kuvauksissa. En varmaan edes tiennyt että tämä perustuu Truman Capoten novelliin, joka olikin sitten seuraavana kirjaston lainauslistalla.

 


 

 

Leijonakuningas (1994)

 

Olin halunnut nähdä tämän leffan vain vuosikymmeniä, ja nyt pelin Dreamlight Valley ja kirjan Nalan maailma innoittamana lainasin sen viimein kirjastosta. Katsoin elokuvasta alkuperäisen englanninkielisen version, en suomeksi dubattua. Jostain syystä kyyneleet tulivat silmiin. Vasta jälkikäteen tajusin että leffa oli täynnä kuuluisia ääninäyttelijöitä.

 


 

 

Amazing Race Australia

 

Urakka oli kova, mutta sain kesällä 2025 katsottua 21 jaksoa Amazing Race Australian kuudetta kautta. Aina aiemmin Suomessa on näytetty (kesällä) alkuperäistä USAlaista Amazing Racea, mutta ei valitettavasti tällä kertaa. Jouduimme tyytymään Australiaan, josta ei siitäkään näytetty ensimmäistä kautta. Tämä kuudes kausi oli spesiaali koska siihen ympättiin kaksinkertainen määrä joukkueita, ei mitään järkeä. Kuten ei siinäkään että monet joukkueet olivat pitkään koronakaranteenissa, mutta saivat sitten palata kisaan normaalisti. Ja myös aikasakot tehtävien suorittamatta jättämisestä olivat naurettavan pieniä, vain 10-15 minuuttia. Alkuperäisessä 4 tuntia! Tuolla Australian systeemillä olisi kannattavampaa jättää suoraan kaikki tehtävät tekemättä. Valitettavasti spoilaannuin voittajaparin suhteen kun menin katsomaan onko eräs kilpailija vielä elossa.

 

 

Toivon revontulet (Northern lights)

 

Tämä kehuttu Yle Areenan sarja oli pitkään kirjanmerkeissäni kunnes lopulta katsoin sen. Kaksi särkynyttä sielua kohtaa Dublinin yössä. En tiedä miten olisin suhtautunut tähän jos en olisi lukenut jaksokuvauksista juonipaljastuksia. Sitä ihmettelen että aikuiset töissä käyvät ja vakituisesti seurustelevat ihmiset asuvat vieläkin vanhempiensa kanssa.

 


 

5. marraskuuta 2025

Kiva Halloween

Olipas kiva Halloween.

 

Perjantaina Fridaytä pelatessa sain bunnynä sellaisen paon josta salaa haaveilinkin. Kutsuin pollarit, Jason oli perässä. Eli tein jotain ja ei ollut liian helppoa. Eikä bunny tuota ennen ehtinyt edes kuolla kertaakaan koska läksin matseista etupainotteisesti.

 

Sain myös katsottua sen Uinu uinu lemmikin kokonaan. Se on vieläkin moninkertaisesti liian pelottava leffa. Pelkästään Zelda ja Pascow... 

 


 

Lauantaina oli puolestaan Hello Kitty-pelissä kahdetkin bileet. Ensin sopivasti naamiaiset, ja sitten tanssibileet. 

 

Olin odottanut tyyliin viikkoja että eräs striimaaja pelaisi Fridaytä. No hänpä vaihtoi pelin Fridayksi juuri silloin kun oltiin lähdössä baariin. Että hiukkasen huono tuuri kun niin harvoin käyn missään.  

 

Sain lopulta juotua tarpeeksi vaikka se takkuilikin. Pelkäsin että Gloriaan olisi jonoa. Ja niin olikin, mutta onneksi vain muutama ihminen. Rynnättiin heti tanssilattialle. Toivoin että saisin tanssia paljon ja se toteutui.

 

Taas oli lähtiessä Joleneen pitkä jono. Mikä tekee siitä niin suositun paikan?

 

Eikä edes oksettanut, vaikka laskujeni mukaan päädyin drinkkiin numero 7 asti.

 

Ainoa huono asia oli se että purin nukkuessa poskeeni. Aina se on sama poski. Mitä se kertoo hampaista ja purennasta?