Ikäviä seurauksia ja glitter-katastrofi

Tuntuu siltä että mitä tahansa olen viime aikoina halunnutkaan niin sillä on ollut ikäviä ja odottamattomia sivuvaikutuksia. 

Halusin mennä nukkumaan normaalia aikaisemmin ennen risteilyä. 

Seuraus: puolison puhelin hajosi kun ei kestänyt pikalatausta.

 

Halusin Viaplayn mäkihyppykauden alkaessa. 

Seuraus: monen tunnin säätäminen, ja jopa pankissa paikan päällä käyminen uhkasi.

 

Halusin VHS-nauhuriin oikean ajan. 

Seuraus: paljastui että patterit olivat vuotaneet pahasti kaukosäätimeen. Piti etsiä netistä ohjeita miten patterijäämät saa puhdistettua.

 

Halusin puhdistaa silmälasini normaalia paremmin. 

Seuraus: paljastui että keittiön laatikossa on toukkia. Joutui siivoamaan ja heittämään tavaroita roskiin. 

 

 

Ja mitä pahaa voisi muka seurata siitä että pesen omia pyykkejäni miehen paitojen kanssa? Noh glitter-mekosta vähän irtosi glitteriä pesupussista huolimatta. Glitteriä on kaikkialla, tietysti niissä paidoissakin. En tiedä onko mekko pilalla, glitterit on ainakin haalenneet.

 

Vaatekaapissa mekko tiputti glittereitään alushousujeni päälle, joten oli pakko siirtää se vaatehuoneeseen. Taitaa myös joutua heittämään roskiin kissojen pahvisen raapimalaudan kun sekin on glitterissä.

 

Enhän minä nyt voikaan laittaa tuota mekkoa päälle joululounaalle äitini luokse, koska jättäisin jälkeeni hirveän siivon ja muutaman kilon glitteriä. 

 

Mekko on ehkä noin 13 vuotta vanha, enkä ollut kai koskaan aiemmin pessyt sitä.

 

 

Ihania Kisuleita

Citymarketissa on nyt myynnissä ihania pyyhkeitä ja pussilakanoita, ja kaikki ovat vieläpä hyvässä tarjouksessa jouluun asti. Tilasin ruokatilauksen mukana molemmat Kisulit.

 

 

Ja Hello Kitty-pussilakanan. Olen viime viikot pelannut joka päivä peliä Hello Kitty Island Adventure.

 

 

Ostin Lidlistä 10 euron nilkkurit. Pelkäsin että ne olisivat loppuunmyyty, mutta tasan kahdet mustat olivat jäljellä ja vielä minun kokoani. Minulla oli aikaisemmin kahdet vuosikymmeniä vanhat nilkkurit, mutta ne molemmat hajosivat. Haluan pitää nilkkureita villakangastakin kanssa, mielestäni lenkkarit eivät siihen sovi. 

 

Sokerittomat maitosuklaat olivat Lidlissä taas piilossa tummien suklaiden takana, eikä niitä ollut montaa jäljellä. Pelottaa että seuraavalla kerralla ovat oikeasti loppu.

 

Talven saavuttua haaveilen taas pidemmästä toppatakista, kun nykyinen noin 20 vuotta sitten serkulta köyhäinapuna saatu untuvatakki ei peitä edes persettä. Minulla oli aiemmin muitakin toppatakkeja, mutta ne hajosivat.

 

Ja nyt haaveilen myös paksusta froteisesta aamutakista, kun kotona on ollut niin kylmä. Tai entäs vaikka sähkökäyttöinen lämpöpeitto? Silloin tosin olisi hirveää tulla sen alta pois.

 

 

Itsestään liikkuvan esineen mysteeri

Kun tavara on siirtynyt toiseen paikkaan keskellä yötä eikä kukaan myönnä syyllisyyttään... Joko täällä valehdellaan, unissakävellään tai paikalla on käynyt yöllä kolmaskin henkilö. En keksi mitään muuta mahdollista selitystä. Tuskin kissojen kummituksetkaan moista tekisivät. 

 

 

Mitäpä kivaa seurasikaan näytönohjaimen ja näytön vaihdosta? Uudessa näytössä on omat kaiuttimet, joten tietokone ei sitten jaksanutkaan huomata enää muiden äänilähteiden olemassaoloa, esimerkiksi kuulokkeideni.

 

Meni myös hermot kun yhtäkkiä c-asemalla olikin vain 5 gigaa vapaata tilaa kun piti olla 15 gigaa enemmän. Tuon c-aseman kanssa on aina vaikeuksissa kun ei sinne mitään mahdu. Jostain löytyi hirveä määrä jotain horrostiedostoja, jotka puoliso onnistui poistamaan. 

 

Tein parisen viikkoa töitä novellieni parissa. Kun toinen romaanini ei ole edennyt ollenkaan niin rivakasti kuin olin toivonut. Tavoitteena oli novelli päivässä, ja onnistuin siinä aika hyvin vaikka kroppa ei meinannutkaan kestää. Olin jo viimeisen eli 13:n novellin kimpussa kun lähdettiin risteilylle. Noiden novellien käsittely peräjälkeen on saanut minut tajuamaan miten huonoja ja itseääntoistavia ne ovat.

 

Olin ehtinyt olla novellien kimpussa vasta viidettä päivää kun vasen käsivarsi kipeytyi. Ei vaan kestänyt sitä kun joutuu olemaan kirjoittaessa koko ajan koukussa. Pahin riskihän tuossa on veritulppa, joita aina muutenkin pelkään.

 

 

 

Tukholman risteily Silja Symphonylla

Päivä Tukholmassa-risteily ma 17.11. - ke 19.11.2025

 

Yöllä ennen reissuun lähtöä iski katastrofi kun puolisoni puhelin lakkasi toimimasta. Nykyään kun ilman puhelinta ei selviä hengissä. Kaikki on puhelimessa, eli esimerkiksi junaliput ja laivan lähtöselvitysjutut. Onneksi oli vanha varapuhelin, mutta säätämiseksi meni silti.

 

 

Pelotti etukäteen että myöhästytään laivasta. Juna on aikataulun mukaan perillä Helsingissä klo 15.40, ja laivan lähtöselvitys päättyy klo 16.30. Jos juna olisi ollut myöhässä olisi voinut käydä köpelösti. Mutta muutenhan tuo on ihan täydellinen kun pääsee sitten suoraan laivaan, eikä tarvitse odottaa ruuhkassa laivaannousun alkamista. 

 

Ennenhän näitä Tukholman risteilyjä pystyi tekemään vain jos joku (eli äitini) kävi hoitamassa kissat. Siksi meillä olikin vain kaksi Helsinki-Tukholmaa tehtynä. Toinen A-hytissä ja toinen Commodoressa. Eli ei oltu oltu aiemmin Deluxessa. Niitä on vain kannella 11, joka on ylin hyttikansi. 

 

 

Haluan aina merinäköalan. En ymmärrä niitä jotka haluavat katsella promenadelle.

 

 

Alkuviikon mummolähdöllä ei onneksi ollut näin pikkujouluaikaankaan kovin paljoa porukkaa. Joulun illallisbuffetissa oli taas rosollia ja ihanaa punajuurikermavaahtoa. Olin miettinyt pitkään kannattaako minun juoda alkoholia, että pystyisin syömään aamiaista ja jaksaisin riehua Tukholmassa. Lopulta join buffetissa kaksi lasia valkoviiniä, ja yökerhossa yhden Caipiroskan. Heräsin sitten yöllä kolmen aikaan kun sydän hakkasi. 

 

Pitkästä aikaa pääsi näkemään show-esiintymisiä. Niitä oli kaksi molempina iltoina, eikä ollut mitään toivoa että olisi jaksanut myöhäisempää katsoa. Ennen showt näkyivät myös hytissä laivan telkkarista, harmi että nyt niin ei enää ollut.

 

Harmitti myös se että laivan baareissa ei ollut mitään kivoja Absoluteja. Olen kauan haaveillut Wild Berristä, ja nyt on tullut joku Haringkin. Myymälässä niitä olisi mutta miksi ostaisin sian säkissä. Eniten ihmetetyttää miksi Ruotsin viinakaupoissa ei myydä Absoluteja.

 

Onneksi erikoisaamiaisen munavoi oli parempaa kuin Victorialla. Ja valikoimaan kuului myös juustomunakas, hyvää mutta tietysti suolaista. 

 

Tukholmassa käytiin viinamuseossa, jonne olin halunnut edellisestä Tukholman reissusta asti, eli ehkä 11 vuotta? Spritmuseum oli pienehkö eikä ehkä täysin hintansa väärti. Mielenkiintoisinta oli True Crime-näyttely, ja tietysti kaikki Absolutiin liittyvä. 

 

 

Päivä Tukholmassa oli rankka ja sen jälkeen todellakin väsytti ja kroppa oli kuin junan alle jäänyt. 

Laiva oli merellä vain pimeään aikaan, joten mentiin ulos kannelle ottamaan kuvia vain kun laiva oli Tukholman satamassa. 

 

 

Myös laivasta lähtiessä oli vain 49 minuuttia aikaa ehtiä junaan. Onneksi laiva ei ollut myöhässä. Juna oli aika täysi, mikä oli ikävää kun on tottunut illan viimeiseen vuoroon jossa ei ole ketään.

 

Kotimatkalla nähtiin ilmalaiva. Ja Kuopiossa minulla oli tietysti ongelmia ruuhkabussissa kun kortin lukijalaite näytti punaista äksää ja luulin että maksu ei mennyt läpi. Näytin siis bussikorttia uudelleen ja maksu meni kaksi kertaa. Vituttaa niin paljon että olisi taas vaihteeksi itkupotkuraivaiden paikka. Jos en kerran osaa toimia bussissa niin ei minun kannata sinne mennä.

 

Ei toivoakaan että matkalaukkuuni mahtuisi varakengät eli toiset saappaat. Toki olisihan minulla toinenkin, jättimäinen laukku, mutta en tosiaankaan ota sitä kahden yön reissulle. Minulla oli tuttuun tyyliin laivalla käytettäväksi kokoontaitettavat ballerinat, mutta ne kärsivät nyt niin paljon että ne oli pakko laittaa roskiin. En oikein tiedä mistä saisi uudet vastaavat halvalla, paitsi Temusta.

 

Mietin etukäteen kummanko villakangastakkini laitan, lyhyemmän vai pidemmän. Onneksi laitoin pidemmän sillä vaikka oli vain pikkupakkasta niin silti tietysti välillä palelin ilman housuja. Oli kesä tai talvi niin minä kyllä palellun. Minkäs teet kun haluan aina näillä reissuilla käyttää mekkoa tai hametta.

 

Hytin lämpötilan sai 25 asteeseen, ja olikin ihmeellistä kun en tarvinnut ollenkaan villasukkia. Ensimmäisenä yönä piti jopa alentaa hytin lämpötilaa. Kotona olenkin sitten palellut "vain" 22 asteessa. 

 

Siitä asti kun Haisuli canceloitiin New Yorkin näyttelyssä minuun on iskenyt pakkomielle saada Haisuli-aiheista tavaraa. Justice for Haisuli! Sain nyt laivalta Haisuli-sukat. Olisi myös ollut kiva paita jonka kuvassa Haisuli ja Muumipappa keittelevät pontikkaa. Jotenkin tuntuu siltä että kyseessä ei ole lasten paita.