Tallinnan risteily Tallink Victorialla

Yhdeksän vuotta edellisestä risteilystä ja junamatkasta. Nyt otettiin äkkilähtö, torstaina ostettiin liput maanantain 18.8. risteilylle.

 

Jo junassa selkäni kipeytyi ja pelotti miten se reagoi perillä. Otin särkylääkettä eikä mitään ongelmaa sitten onneksi ollutkaan. 

 

 

Minun kropassahan on sellainenkin "hauska" ominaisuus että hampaani voivat ruveta kalisemaan yhteen niin kuin olisi kylmä vaikka ei olisi kylmä, siis pelkästään henkisten syiden takia. Nyt niin tapahtui kun astuttiin Helsingissä ulos junasta, ja se johtui siis ihmispaljoudesta. Tiesin jo etukäteen että se ahdistaisi minua. Onneksi tuo meni aika nopeasti ohi, mutta seuraavana päivänä oli suu kipeä ja olin purrut poskeen.

 

Ensimmäiseksi mentiin Ruohonjuureen koska halusin Urtekramin Rasul-shampoota. Sen saatavuus on aika heikkoa, sitä ei ole niissä nettikaupoissa joista yleensä tilaan. 

 

Ei oltu koskaan aiemmin oltu Tallink Victorialla. Laivalla ei ollut paljon ihmisiä. On vasta elokuu ja näin vähän porukkaa? No olihan kyseessä tietysti maanantailähtö. 

 

Hyttinä oli deluxe plus. "Tavalliset" deluxet sijaitsevat laivan keulassa kannella 8. Nämä plussat ovat laivan sivuilla kannella 9, ja ovat hiukan isompia.

 

  

 

Victorian minibaarin juomat. Lisäksi hytin hintaan kuuluu myös suklaalevy, ja tietysti erikoisaamiainen.

 

 

Minulla on ollut tapana olla ulkona kannella laivan lähtöhetkellä. Tällä kertaa niin ei voinut tehdä koska ainoa buffet-kattaus oli samaan aikaan. Päästiin tosin onneksi istumaan ravintolassa keulaan, eli oli hyvät maisemat. Laivan valkoviini sattuu olemaan tällä hetkellä minulle sopivaa eli tarpeeksi vähäsokerista. En sitten tiedä onko se välttämättä hyvä asia...

 

Ulkona ei kärsinyt olla montaa sekuntia koska oli hiukan kylmä ja tuulista.

 

Yökerhossa neljä baarimikkoa odotti toimettomina. Caipiroska maksoi järkyttävät 12 euroa. Sain myös tietää uudesta minulle sopivasta drinkistä nimeltä Skinny Bitch. Olihan tuo vähän oudon makuista kun on tottunut Caipiroskaan.

 

 

Kun bändi lähti tauolle alkoi soida Tapsan biisi... 💔

 

Erikoisaamiainen meni osaltani harakoille kun oli vähän huono olo. Minulle tärkeintä ruokaa eli munavoita kyllä oli valikoimassa, mutta se oli oudon makuista. Victorian erikoisaamiaisella olisi mahdollista tilata myös lämmin ruokavaihtoehto, munakkaita oli tarjolla kolme erilaista. Haudutetusta teestä joutuisi nykyään maksamaan ekstraa, buu.

 

Tallinnassa käytiin vain sataman ostoskeskuksen Rimissä, Superalkot jäi tällä kertaa väliin. Vähän harmittaa etten jaksanut katsastaa kenkäkaupan loppuunmyyntiä.

 

 

Mustan tikarin veljeskunta-vampyyrikirjasarjan vuoksi olen pitkään halunnut Grey Goose-vodkaa. Nyt se oli laivalla tarjouksessa, "vain" 50 euroa. No ei sitä tuon halvemmalla saa enää mistään, joten mukaan lähti.

 

 

Junan lähtöä odotellessa käytiin UFFilla, ja sitten hengailtiin Oodissa. Sieltä löytyikin mielenkiintoinen kirja, Kalin laulu, joka pääsi listalleni.  

 

Kokemus on osoittanut ettei yksi kirja riitä matkalle. Nyt minulla oli mukana pokkarina Kissa, joka pyydysti tappajan, ja säästellenkin sain sen luettua liian aikaisin, jo ennen paluumatkaa. 

Maanantaina oli vielä lämmin kesäpäivä, mutta tiistai-iltana kotiintullessa Kuopiossa oli 11 astetta ja tuuli. Hiukan palelsi hameessa, eli hampaat löivät loukkua oikean kylmyyden vuoksi. Oltiin ainoat bussissa.

 

Reissu oli minulle rankka mutta yllättävän vähäkipuinen. Kotiin tultua järkytyin siitä miten turpeessa mahani on. En tiennyt pitäisikö olla huolissaan.

 

 

Auttaako Pycnogenol jalkojen turvotukseen?

Yritin tehdä ihmiskokeen itselläni. Aina junamatkalla jalkani turpoavat ja kipeytyvät. Nyt otin sunnuntai-iltana yhden Pycnogenol-pillerin, ja aamulla ennen junaa kaksi. Perillä oli ihmeellistä todeta että jalat eivät olleet turvoksissa eikä kipeät. 

 

Auttoiko Pycnogenol oikeasti? Paluumatkalle en ottanut Pycnogenolia, ja silti jalat eivät  turvonneet eivätkä kipeytyneet. Vaikuttiko aiemmin otettu Pycnogenol vielä silloinkin, vai eikö sillä ollut sittenkään oikeasti mitään vaikutusta? En voi tietää.

 

Eli ihmiskoe taisi epäonnistua. Aion kyllä jatkossa ottaa Pycnogenolia jos veri ei tunnu kiertävän jaloissa.

 

Viime viikko

Tiistaina 12.8. oli suuhygienisti. Ihme kyllä ikenet ovat kuulemma hyvässä kunnossa, eli olivat ehtineet parantua lihan järsimisen jäljiltä. Samana päivänä sain esikoisromaanini valmiiksi, ja lähetin sen hyväksyttäväksi Books on Demandille. Tästä lisää myöhemmin.

 

Tapsan kuoleman vuosipäivänä 13.8. 94-vuotias mummoni kuoli. Pari päivää ennen näin unen josta en ollut varma oliko se uni, vai jättikö mummo jäähyväisiä. En ole koskaan pystynyt hyväksymään sitä että kuolema on väistämätön osa elämää. 

 

 

 

Torstaina tehtiin rankka lenkki Konttiin, en edes tiennyt että se on nykyään Hermannissa. Halusin viedä sinne vaatteita. Mitään kivaa ostettavaa sieltä tai kirpparilta ei tietenkään löytynyt. Olen ruvennut haaveilemaan klassisesta pikkumustasta tai mustasta kotelomekosta. Ilmakin oli tuolle reissulle liian lämmin.

 

Kävin läpi Ebay-ostohistoriaani enkä muista joitakin vaatteista ollenkaan. Ihan 2018 ja 2019 ostettujakin, ei ole mitään muistikuvaa että minulla olisi sellaisia joskus ollut. Missä ne vaatteet oikein ovat? Lahjoitettu pois samantien?

 

Sitten kunnostauduin pesemällä pyykkiä. Pesen niin harvoin ns. parempia vaatteita, ja laitoin kaikki tietysti samaan koneelliseen. Noh valkoiset ja vaaleat värjäytyivät tummemmiksi. Eniten pelotti vaalean kukkamekkoni kohtalo, se on yksi suosikeistani ja sen halusin laittaa päälle risteilylle.

 

 

 

Sitten oli aika lähteä risteilylle. Pelkäsin etten tule sieltä hengissä kotiin. Edellinen risteily oli 9 vuotta sitten, ja silloin sain rytmihäiriön joka vei lähes tajun ja hengen.

 

 

 

Pekonin kosto

Miten monella tavalla päätös ostaa pekonia ja paistaa se uunissa voi purra ihmistä perseeseen?

 

Ostin toista kertaa koskaan sian kylkiviipaleita aikomuksena tehdä ne uunissa koska en jaksa paistaa niitä pannulla ties kuinka monessa erässä. Netti on täynnä ohjeita pekonin tekemiseen uunissa, ja jokaisessa on eri lämpötila ja paistoaika. No ei niistä kypsiä tullut vaikka pidin varmaan kaksinkertaisen ajan. Minun pekonini pitää olla rapeaa eli palanutta.

 

Siitä jäi kiva siivo, leivinpaperi lainehti rasvassa ja uunipelti samoin. En tiedä miten sen voisi puhdistaa. 

 

Ja sitten kipeytyi suu koska järsin sitä lihaa kolme päivää. Ei ole koskaan ollut suu niin laaja-alaisesti kipeä. Juuri sopivasti kun oli tiedossa käynti suuhygienistillä ja ikenet eivät saisi olla turvonneet. Syöminen oli vaikeaa, ja eläminen samoin. Kasvot ja imusolmukkeetkin kipeät. Yhtenä päivänä halusin itkeä kun sähköiskumaiset kivut korvassa ja kasvoilla säikäyttelivät. En kestä enää tätä paskaa kroppaa jossa aina on jotain vialla. 

 

 

Silti jotenkin hammasta purren (kirjaimellisesti) onnistuin editoimaan esikoisromaaniani. Ei voi tajuta mitä virheitä siitä vieläkin löytyi: esimerkiksi kesken jäänyt lause, ja hieno jatkuvuusvirhe jossa ensin ovat hotellissa mutta seuraavassa sekunnissa kotonaan. D'oh! Mitä hittoa olen oikein ajatellut? Vastaus: en mitään. Luulisi hitto tuon huomanneen jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten.

 

Sandaalit siis hajosivat ja otin käyttöön toiset, lähes samanlaiset. Harmi vaan että ne aiheuttavat jalkoihin kipua, rakkuloita ja jos käyttäisi pidempään niin varmaan iho menisi rikki. Ei voi ymmärtää. Ne edelliset olivat niin hyvät. Jos ostaisi uudet sandaalit niin ei voisi mitenkään tietää voiko niillä kävellä pidempiä matkoja. Vaikea löytää hyviä ja halpoja kenkiä. Tarvitsisin oikeasti leveälestiset kengät.

Mielenkiintoinen ilmiö. Tulen lenkiltä kotiin hikisenä, mutta kädet ovat niin jäässä että eivät meinaa toimia. Tokihan 20 astetta lämmintä, tuulinen ja pilvinen sää on syy käsille reagoida noin.

Vuosi ilman Tapsaa

"Missä on Tapsa kun sitä kaipaa?" 

 

Kuten lakanoita vaihdettaessa. 

 

Näin äskettäin unen kissoista. Kalilla oli turvonnut massu, niin kuin ennen kuolemaansa. Mutta sitten Tapsa tuli paikalle, vaatien huomiota ja puski minua. 

 

 

Kun Tapsa lopetti syömisen luultiin että se johtuu sen kroonisesta nuhasta. Ei vain pystynyt hyväksymään sitä että kissa kuolisi tukkoisen nenän takia, se olisi ollut liian epäreilua. Mutta sitten paljastui että Tapsalla oli kasvain keuhkojen lähellä. Joten jälkikäteen oli selvää että sen vuoksi Tapsalla oli jo niin huono olo ettei se halunnut enää syödä.

 

 

Oudointa on että Tapsa alkoi vielä syödä eläinsairaalan jälkeen. Ei sillä ollut mitään syytä tehdä niin. Tietysti tuntuu pahalta että Tapsa joutui sen tehohoidon kokemaan, mutta ilman sitä meille ihmisille olisi jäänyt liikaa jossiteltavaa. Mitä tulee kissojen loppuaikoihin niin epätietoisuus on pahinta.

 

 

Ja turha hammaslääkärireissu kuukautta ennen Tapsan kuolemaa harmittaa vieläkin. Ei se edes poistanut Tapsan syömisongelmaa (video, kuvattu vain muutama päivä ennen Tapsan kuolemaa). Mutta eipä arvattu että kuolema on lähellä.

 

 

Tapsa oli esikoiseni, ja siksi minulle niin rakas.

 

Haluan taas tämän päivän "kunniaksi" pelata jotain kissapeliä. Tai laittaa jonkun muun pelaamaan puolestani. Valinta on varmaankin Little Kitty, Big City. En tiedä onko olemassa mitään (konsoli)peliä jossa pelataan mustavalkoisena kissana.