Deegu on jyrsijä

Ja deeku on... se rappioalkoholisti. Learn the difference.

Yleisurheilun MM-kisat Etelä-Koren Daegussa olivat ja menivät. Missasin niistä ihan liikaa, esimerkiksi yhdestä suosikkilajistani eli 10-ottelusta näin tasan pari heittoa kiekonheittoa ja viimeisen lajin eli 1500 metriä.

Yhtenä aamuna pidin kiirettä että ehdin kotiin katsomaan kun Jukka Keskisalo juoksi 3000 metrin esteiden alkuerissä. Tiesin ettei menestystä tulisi mutta pitihän se nähdä, varsinkin kun Keskisalo missasi edellisetkin kisat loukkaantumisen takia.

Tuli ennustettua Boltin varaslähtö noin kaksi sekuntia ennen sen tapahtumista. Pitäisi kai harkita selvänäkijän uraa. Pelottavaa.

Oli pyhäinhäväistystä että kisat eivät päättyneet 4 x 400 metrin viesteihin. Eivät näköjään tiedä Koreassa perinteistä mitään.

Tämä on marsu, ei degu.

J.R. Ward: Sitomaton rakastaja

Sisältää juonipaljastuksia

Mustan tikarin veljeskunta-vampyyrisarjan viides osa Sitomaton rakastaja oli tiettyyn pisteeseen asti sitä samaa parhautta kuin aikaisemmatkin osat. Näitä kirjoja olen lukenut ahmien ja toivonut etteivät ne koskaan loppuisi.

Hiukan ihmetytti eräs asia. Aikaisemmissa kirjoissa kerrottiin aina tapahtumia myös pahiksien näkökulmasta, tässä ei. En edes muistanut mihin kohtaan edellisessä osassa lessereiden suhteen jäätiin. Noh jossain vaiheessa siitäkin muistutettiin, Butch oli tappanut esi-lesserin joten pahikset ovat kokoamassa rivejään.

En tykännyt kirjan loppuratkaisusta. Ajattelin jo että ensimmäistä kertaa tämän sarjan kirjalla/pariskunnalla on onneton loppu, ja se sai itkemään. Mutta sekin olisi ollut parempi vaihtoehto kuin se naurettavuus mikä seurasi. Kummitus. En tajua sitäkään miten voi yhtäaikaa olla aineeton ja muka elää silti fyysisen ihmisen elämää. Pah.

Noh siltikään en taaskaan malttaisi odottaa seuraavaa osaa Varjeltu rakastaja, joka julkaistaan suomeksi "jo" marraskuussa.


Harmittaa yhä enemmän se ettei Mustan tikarin veljeskunnasta ole tulossa elokuvia tai tv-sarjaa. Ehkä on vaan hyvä asia ettei sellaista ole tulossa kun ajattelee miten True Blood-sarja raiskaa kirjavastineitaan. Mutta silti...

Ja nyt haluaisin ostaa koko sarjan omaksi, ennen ajattelin vain tokaa osaa...

Valmisruokaa karpeille

Innostuin kun huomasin Hesarin kuukausiliitteessä mainoksen Kokkikartanon uusista vähähiilihydraattisista mikroaterioista. Olen odottanut tätä pitkään...

Innostus oli tietysti ennenaikaista. Luonnollisesti nuo karppiruuat ovat täynnä kaikkia ikäviä lisäaineita. En ymmärrä miksi broileriruokaan on ihan pakko laittaa transrasvaa eli kovetettua kasviöljyä. Ja jauhelihapihviin jauhoja. Puhumattakaan niistä tavallisista eli tärkkelyksistä, maltodekstriinistä, vehnästä ja muista.

Jos tekee karppiruokaa niin miksei voi tehdä sitä kunnolla? Kallista se olisi joo. Mutta nämäkin maksavat jo 5 euroa.

Noh aion tuota broileriruokaa kokeilla jos sitä joskus jostain Kuopion kaupasta löytyy.

Kissakuvahaaste 160: Suosikkikuvani

Ongelma on se että olen jo julkaissut suosikkikuvani tässä blogissa turhankin monta kertaa. Tässä siis kenties vanhimmat suosikkikuvani jokaisesta kissastani.

Tabitha:


Olivia: (toinen suosikkikuvani on tämän blogin yläbannerissa)


Kali: