Olin nähnyt Saku Koivun livenä vain kaksi kertaa.
90-luvulla menin jääkiekko-otteluihin vain nähdäkseni Saku Koivun. Joka kerta hän ei pelannutkaan. Oli joko lepovuorossa tai loukkaantunut. Muistan aina sen kirvelevän pettymyksen.
Mutta vuosia myöhemmin onnisti NHL Premieressä Jokerit-Anaheim ja Kimmo Timosen juhlaottelussa.
Olin odottanut hyvin pitkään että TPS viimein jäädyttäisi Sakun numeron. Siitä kerrottiin elokuussa, ja onneksi sain heti tietää tämän suuren uutisen enkä jäänyt ilman lippua.
Kun saavuttiin Turkuun perjantai-iltana klo 23 sääennustuksen mukaisesti satoi. Hotelliksemme Turussa valikoitui keskustassa sijaitseva Scandic Julia. Siksi koska en halunnut kylpyhuoneeseen läpinäkyviä seiniä enkä kylpyammetta. No arvaa vaan oliko Julian huoneessamme kylpyamme?! Tietysti oli. Suihkussa käyminen kylpyammeessa on pelottavaa ja vaarallista. Vessapaperiteline oli hajalla, telkkari jumiutui jatkuvasti ja hotellien nykyisen kierrätyskiiman vuoksi roskat eivät mahtuneet roskiin. Toki on parempi että roskat ovat muualla kuin roskiksessa? Aamupala oli onneksi ok ja vapaa pöytäkin löytyi molempina aamuina. Aamupala ei kuulu huoneen hintaan.
En ollut koskaan aiemmin käynyt Turkuhallissa/Gatorade Centerissä, minä tosin tunnen sen edelleen Elysée Arenana. Jostain syystä turkulaiset ovat rakentaneet hallinsa hornaan, matka keskustasta oli pitkä. Mentiin hallille ensimmäisellä bussilla, joka oli pikkuisen täysi.
Toivoin että hallilla olisi myynnissä Saku Koivun fanituotteita ja niin olikin. Shopissa jonka näimme oli kuitenkin vain lippiksiä, pipoja ja kiekkoja. Muualla olisi tainnut olla tarjolla muitakin vaihtoehtoja, mutta hirveän ryysiksen takia ei voinut katsella ympärilleen. Olisin toivonut tavallista t-paitaa, ja tiesin kyllä että magneetti olisi turha toivo. Minulle kelpaisi myös #11-pinssi joita juhlavierailla näkyi.
Olin loppuun asti varma että jokin menee pieleen ja missaan tilaisuuden. Kun jo istuttiin paikoillamme ajattelin että vielä ehdin saada joukkueiden lämmittelyn aikana kiekon naamaani. Ihanaa että kaikki TPS:n pelaajat olivat Koivuja.
Vaikka paikkamme olivat eturivissä ne olivat lopulta aika huonot, olisi pitänyt olla toisella puolella hallia että olisi nähnyt paremmin.
Tilaisuus oli toteutettu hyvin, ja oli jopa hienompi kuin odotin. Musiikitkin olivat kohdillaan, esimerkiksi Saimaan Yks ja yks, joka on cover ysärihitistä One & One.
Itkin yllättävän vähän. Olin etukäteen varma että vollottaisin hirveästi koska tiedossa on että tämä on viimeinen juttu Sakun uralla. Sen ennustin oikein että saisin rytmihäiriöitä.
Kun yli 10 000 ihmistä kasaantuu samaan paikkaan niin ryysis on ikävä. Lähdettiin pois jo ensimmäisen erän jälkeen, koska jääkiekko ei enää nykyisin kiinnosta minua ja halusin välttää ruuhkan. Jouduttiin hiukan kävelemään lähimmälle bussipysäkille koska suora yhteys hallille on vain ennen ja jälkeen otteluiden.
Kun tultiin sunnuntai-iltana kotiin Kuopioon oli kiva huomata että nauhalle ottamani MTV3:n ohjelma Hockey Night Lauantai sisälsi toiveeni mukaisesti tuon tilaisuuden. Ja onneksi se on myös Youtubessa.
Tämä tilaisuus oli sellainen jota en olisi halunnut missata mistään hinnasta. Nyt en keksi enää mitään pakollista mitä haluaisin vielä kokea.
Saku Koivu koki Turussa jotain ainutlaatuista – liikuttui kyyneliin
Saku Koivu liikuttui ja kiitti koskettavasti perhettään
Saku Koivu muistelee koskettavaa paluutaan pelikentille syövän jälkeen
Saku Koivu herkistyi puheessaan – numero 11 nousi kattoon hienolla tavalla
Kiitos #11
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti