Pimahdin turhasta, vihastuin siksi itselleni, sen vuoksi iski kovat alavatsakivut, ja sitten vasta itkettikin. Ihan itse aiheutetut kivut, ja sehän vasta helpottaakin henkistä oloa. Jatkuva vitutus. Tätäkö se naisen kuuluisa keski-ikä on? Joku voisi tosin väittää että tuota se on ollut minulla aina.
Ja mitäs sitten tapahtuikaan? Menin kyykkyyn ja tuntui siltä että polvi menee pois sijoiltaan. Yhtäkkiä jotain on vialla polvessa. Ei kipua, ei turvotusta, pystyn kävelemään normaalisti. Vain outo kiristävä tunne polven alapuolella sitä koukistaessa, en tiedä mitä tämä on. Koko ajan pelottaa että jokin menee vikaan mikä estää pääsemisen Saku Koivun jäädytykseen.
Luulin että PS5 hajosi. Yritin käynnistää Hello Kittyä levyltä, ja PS5 sammutti itse itsensä. Sitten PS5 ei suostunut enää käynnistymään. Juuri kun olin sateisena päivänä hakenut Borderlands 4:n taas kirjastosta, kun edellistä varaajaa ei jostain syystä kiinnostanutkaan. Noh onneksi PS5 alkoi taas toimimaan virtajohdon irrottamisen jälkeen.
Jotain hyvääkin sentään. En ollut voinut pelata suosikkipeliäni Fridaytä pitkään aikaan. Camp Forest Greenissä ohjain ei koskaan toiminut. Nyt on ollut uusi modi jossa pääsee pelaamaan AI Jasonia vastaan, mutta eipä ohjain toiminut aluksi siinäkään. Onneksi puoliso lopulta sai ohjaimen toimimaan. Ihanaa että voi pelata moninpeliä ilman muita ihmisiä, eikä ole edes riippuvainen privaattiservereistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti