Peliterapiaa

En viikkokausiin voinut keskittyä mihinkään oikeaan ja "järkevään" tekemiseen. Huijatakseni itseäni ajattelemaan jotain muutakin kuin kissoja katsoin ensin Maxilta olympialaisia ja sitten Handmaid's talea, minulla oli siitä katsomatta neljäs ja viides kausi. Neljännestä kaudesta vielä pidin, mutta viides oli mielestäni huonompi. Kun huomasin että viides kausi esitettiin jo vuonna 2022 luulin että sarja on lopetettu. Mutta näköjään kuudes ja viimeinen kausi on tulossa ensi vuonna. Sarjan sanoma on synkkä: ihmiset ovat samaa paskaa kaikkialla.

Tapsan kuoleman jälkeen lohdutin itseäni ostamalla pelejä välittämättä juurikaan rahanmenosta. 

 

 

Ostin kissapelejä. Muutama "pienempi" ja yksi isompi. Ostin viimein Strayn omaksi, ja pelasin sen läpi uudestaan. Tällä kertaa erityisesti nämä kohdat resonoivat:

 

I watched my family die. I felt helpless. I couldn't do anything to save them. 

 

 

You were my friend, the very best I could have asked for.

 

Kaksinpeleistä ostin viimein Goat Simulator 3:n. Tuntuu että siinä on vähemmän vapautta ja hauskuutta kuin ensimmäisessä, koska nyt on turhankin pitkä lista asioista joita "pitäisi" tehdä. Ja osa on aika vaikeita. 

 

Onnekkaasti pitkään odotettu Lego Star Wars: The Skywalker Saga tuli Playstation plussaan. Ja Cult of the Lamb tuli heti perään, juuri sopivasti puolison kesäloman kunniaksi. Ja niitä sitten pelattiin.

Disneyn Dreamlight Valleyn olen halunnut pitkään ja ajattelin ostaa sen nyt kun se oli taas tarjouksessa, mutta katselin ensimmäisen kerran sen trophyjä. Niitä ei montaa ole ja nekin pelkkää grindausta. Mikä pettymys. Joten ostamatta jäi.

Silmiini osui peli Everdream Valley, ja menin ostamaan sen. Siinä ainakin riittää eläimiä. Ihan kiva muuten mutta rupesi jo alussa ärsyttämään eläinten perässä juoksentelu, liian vaivalloista. Joten vähän kaduttaa tuo ostos.

 

Haluan epätoivoisesti samanlaisia pelejä kuin rakastamani My Time at Sandrock. Ja tässä yhteydessä on mainittu Coral Island, josta on kai viimein tullut full access-versio. Ja toinen samantyyliseksi sanottu peli on Roots of Pacha. Tarvitsen tämäntyylisiin peleihin ehdottomasti sen storyn joka määrää mitä tehdä. Pelkkä itsekseen ympäriinsä haahuilu ei kiinnosta, kuten viimeksi pelissä Story of Seasons: Friends of Mineral Town, lopetin sen heti alkuunsa.