Pelissä My time at Portia (ps+ ekstra) muutat alussa kylään ja saat tietysti perintönä jonkin maapläntin ja työpajan jolla olisi tarkoitus tehdä jotain, ja tietysti pitäisi ystävystyä kyläläisten kanssa ja mennä jonkun heistä kanssa naimisiin. Yksinkertaista siis? Ei todellakaan.
Enpä olisi ikinä uskonut...
*että jäisin aivan totaalisen koukkuun tähän peliin
*että se olisi niin monimutkainen, koko ajan pitää olla miljoona rautaa tulessa
*että siinä pitäisi lahdata niin hitosti söpöjä eläimiä (siellä esim. ne värikkäät laamat hyppelehtivät iloisina ja sinun pitää tappaa niitä laumoittain)
*että se olisi niin stressaava, niska ja pää ym. kipeytyi pahasti pelatessa ja pahimmillaan käsikin puutui. Lopulta oli pakko lopettaa (päiväksi. pidin päivän tauon ja koville otti). Voisi pelata jotain rentouttavampaa, kuten vaikka RE4 Remake? lol (ei mulle kai ole olemassa tarpeeksi rentoa pelaamista kun Spirit of the northkin aiheutti rage quitin)
My time at Portia ei pitele pelaajaa kädestä, ja sehän ei sovi minulle. Kun joutuu taas kerran katsomaan netistä miten saisi jonkun uuden tarvittavan ainesosan kun pelissä ei sitä kerrota mitenkään... ilman netin ohjeita ei olisi tullut tämän pelin peluusta yhtään mitään.
Parasta pelissä on tietysti se että siinä voi saada itselleen kissan! Pinky on pinkki ja lihava kissa, jota sain lahjoa kalalla joka päivä yli kuukauden ajan ennen kuin se viimein suostui omakseni.
Sosiaalisten suhteiden edistäminen on pelissä tuskallisen hidasta, vaikka lahjoisit ihmisiä heidän suosikkijutuillaan joka samperin päivä.
Pahin hetki oli se kun minulla oli kaksi aikarajallista tehtävää jotka vaativat juttuja joita minulla ei vielä ollut. Idioottina otin commerce guildin tehtävän tehdä 5 sprinkleriä. Ne vaativat valveja joita netti väitti löytyvän abandoned mine #2:sta jossa kaivelin turhaan viikon (!). Lopulta menin sewage plantiin jonka ensimmäisen tason loppuboss tiputtaa aina 2 valvea. Jouduin menemään sinne neljänä eri päivänä, koska ensimmäisellä kerralla bossiin asti päästessäni staminani oli loppu. Oli stressaavaa joutua tappaamaan boss monta kertaa kun pelkkä hakkaaminen ei riittänyt vaan oli pakko myös väistellä. Ja samalla oli se toinen tehtävä jonka vaadittavat kamat sain viimein valmiiksi eräänä yönä. Tiesin että minulla on aamulla herätessä alle 2 tuntia aikaa löytää tyyppi jolle ne kamat pitää palauttaa. Ensimmäisellä yrityksellä tyyppi ei suostunut ottamaan kamoja vastaan ja mission failed. Latasin saven ja tajusin että minulla oli ensimmäisellä yrityksellä vääränlaista lasia mukana. Lopulta onnistui mutta jäipä pienestä kiinni. Tein niin paljon ja niin pitkään töitä noiden missioiden eteen että olisi hiukan vituttanut jos aika olisi loppunut kesken, ja hiton hilkulla se oli.
Pelissä on lukuisia sinkkuja joista valita kenen kanssa voi mennä naimisiin, mutta vain kahdesta heistä saa trophyt. Yhdestä naisesta ja yhdestä miehestä. Onkin mielenkiintoista miettiä kenet olisin valinnut jos trophy ei olisi "pakottanut" Gustiin. En ainakaan häntä, se on varma. Päästäkseni väleihin Gustin kanssa lahjoin häntä päivittäin verisillä sateenvarjoilla, niiden tekemiseen tarvitsee tiettyjen eläinten piikkejä. Eivätkö portialaiset ole koskaan kuulleet vegaanisista sateenvarjoista?!
Kosintaa sain odottaa kauan. Kun luulin sen jo tapahtuvan jouduin vielä pitämään huolta tulevan sulhasen siasta kuusi päivää.
Kosinnasta kieltäytyessä olisi ollut ihan hauskoja vastausvaihtoehtoja.
Sitten koitti se ihana päivä ja pääsin viimein naimisiin!!1 Jostain kumman syystä häissä oli vieraana sulhasen kaksoisolento.
Hiukan harmitti kun kuukauden/vuoden lopussa tilanne oli se että Higginsin voittaminen ei jäänyt monesta pisteestä kiinni.
ONNEKSI tajusin että voin vetää sen vuoden viimeisen päivän uudestaan. Olin mokannut enkä huomannut että seinällä oli tarjolla tehtäviä vaikka olikin viikonloppu. Pelasin siis päivän uudestaan, ja voitto ja trophy tuli!
(ja bonuksena sain hankittua [tietysti tallentamatta] avioero-trophyn, vaikka olikin vaikeaa saada tarpeeksi rahaa avioeroon kun kauppiaat alkoivat sanoa ettei heillä ole varaa ostaa enempää kamojani. mutta kylläpä oli ihanaa huomata seuraavana aamuna että se avioero oli vain pahaa unta lol [Gust kehtasi vieläpä sanoa että tiesi ettei tämä kestäisi])
Tuohon voittoon ja trophyyn olikin hyvä lopettaa pelin pelaaminen. Olin jo päättänyt että lopettaisin tietyn storymissionin jälkeen jonka eteen tein etukäteen hitosti töitä, jotta Higgins ei ehtisi varastaa yhtään commissionia. Kiitti mulle riitti tämä terveyden tuhoava stressaava peli!
("kiireetön ja rentouttava aivot narikkaan-peli"? WTF? olen niin eri mieltä tuon arvostelun kanssa: miten niin aivot narikkaan kun koko ajan joutuu miettimään miten saisi sitä, tätä ja tuota? kun sen yhden asian saadakseen joutuu hankkimaan ja tekemään monta muuta? mikä ihmeen kiirettömyys? koko ajan on hirveä kiire, varsinkin kun isossa osassa tehtäviä on aikaraja. stressaantunut sielu ei saa levätä vaan stressaantuu lisää!! yh, olipa ikävä tieto että kyseessä on kiinalainen peli)
Seuraavaksi aloin pelata originaalia RE4:ää (köyhällä ei ole varaa remakeen),
chicago typewriterillä tietty. Espanjalaisten tappaminen olikin paljon
Portiaa rentouttavampaa puuhaa... kunnes kuolin novistadoreihin. Että mä vihaan niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti