Montako ihmistä minun täytyy tappaa että saan kissan?
Valhalla on ensimmäinen pelaamani Assassin's Creed-peli. Siinä kai pelataan jonain viikinkinä joka lähtee Norjasta Englantiin etsimään lisää tapettavia ihmisiä. Pakko myöntää että viikingit eivät voisi minua vähempää kiinnostaa.
Pelissä ärsytti alussa muutama miljoona asiaa. Autosave on joskus ja jouluna. On outoa ettei sitä ole esimerkiksi kaikkien kerättävien jälkeen. Pahinta on jos tekee paljon asioita ja kerää kerättäviä mutta edes manuaalinen tallennus ei ole pitkään aikaan sallittu.
Menet pitkän matkan jonnekin ja kiipeät hitaasti korkean vuoren huipulle. Sitten vasta kerrotaan että ähäkutti, et saakaan mennä tänne vielä! Tuli mieleen Vampyr ja locked locked locked. Jospa ette laittaisi sitä kerättävää vielä kompassiin jos sitä ei kerran vielä saa hakea.
Ja sitten kuolet kun tiput alas vuorelta, ja se edellinen tallennus on muutaman vuoden takaa. Alussa tuntui siltä että rehellisempi nimi tälle pelille olisikin vuorikiipeily-simulaattori.
Pelin latautumisessa kestää myös epätavallisen pitkään. Ensin tuijotellaan epilepsia-varoitusta ikuisuudelta tuntuvan ajan. Sitten katsellaan pelintekijöiden seksuaalisia suuntautumisia. Ja viimeisenä pitää myös aina tsekata add-onit. On siis parasta laittaa peli päälle hyvissä ajoin ennen haluttua pelaamisajankohtaa että se ehkä sitten on silloin valmiina pelattavaksi.
Ainoa syy miksi halusin pelata Valhallaa on se että siinä voi saada itselleen kissan. Laivakissan. Heti kun pääsin Englantiin ryntäsin kissanhakureissulle. Kuvat on paskoja koska oli yö. :( (ja jostain syystä näyttivät pleikkarilla paremmilta)
Kun on saanut kissan pelin pelaamisen voikin lopettaa? En tykkää siitä miten vähän Valhallassa on trophyjä.
Kannatti näköjään jatkaa. Kohtasin hullun kissanaisen ja hänen kissalaumansa.
Lopulta törmäsin omassakin leirissä kissaan (ja koiraan). Ja myöhemmin sain kotipaikkaan vielä suden ja ketunkin.
Mutta niinhän siinä sitten kävi että jäin koukkuun tähän peliin. "Vielä yksi pallura." Mutta niitä palluroita on pelissä kuulemma 784 kpl! Ja siinä luvussa on mukana vain isot pallurat, pieniä on vielä enemmän. Olla nyt riippuvainen pelistä josta en edes pidä. Ja niskakin kipeytyi pelatessa.
Sitten tapahtui hirveä tragedia. Kohtasin toisen hullun kissanaisen joka oli viettänyt kissansa haudalla 11 vuotta. Sinä aikana kyseisen kissan pennut olivat varmaankin jo kasvaneet aikuisiksi. Tapoin vahingossa polttamalla muutaman noista pennuista. Mikään rangaistus ei olisi minulle tarpeeksi. Meinasin ensin julkaista kuvia kyseisestä kamaluudesta, mutta tajusin sitten että enhän minäkään koskaan halua nähdä sellaisia kuvia. Haaveilen aina tekoälystä tai jostakin joka automaattisesti sensuroisi kaikkialta (myös paperilehdistä) kaikki uutiset (esim. eläinrääkkäys) ja kuvat (esim. ruumiit) joita en halua nähdä.
No jospa laitan tähän sitten kuvan jonka viesti kuvaa hyvin minua.
Leipuri teki sen virheen että rupesi pysyvään parisuhteeseen kanssani, ja näin kävi heti ensimmäisen yhteisen yön jälkeen. Sen jälkeen vielä petin leipuria pari kertaa, ja odotin pelolla että hän saisi jotenkin tietää siitä.
Asgard oli paska paikka, ja Jotunheim vieläkin paskempi. Se oli sitten "kiitti mulle riitti"-hetki, ja lopetin. Paitsi että en lopettanut. Oli ikävää tajuta että Jotunheiminkin pallurat vaaditaan trophyyn.
171 tuntia myöhemmin sain kaikki pallurat tehtyä/kerättyä. Jo aiemmin koin pelin kohokohdan kun sain jutella oravan kanssa.
Mun kait pitäis perustaa oma blogi tai jokin pelikuvilleni kun ei mikään riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti