Kaikenlaista on saanut yötyössä pelätä. Sydäriä erityisesti talvella kun sydän ei jaksaisi auraamattomassa lumessa tarpomista, aina jossain vaiheessa sydän alkaa ottaa oiretta kun liika on liikaa. Liukastumista, kaatumista. Vaikka olisi kuinka varovainen niin liian usein kaatuu. Sitä että tippuu portaat alas (kerran oli lähellä, sain viimetipassa kaiteesta kiinni).
Olen yllättänyt murtomiehet itseteossa, lähtivät jostain syystä karkuun. Kerran poliisilla oli pomminpurkuoperaatio käynnissä ja jostain syystä kulkua rappukäytävään/kerrokseen ei ollut estetty. Hätänumeroon olen soittanut vain kerran vaikka useamminkin olisi varmaan pitänyt.
Yksittäisiä miehiä en ole aiemmin osannut pelätä. Pahimpia ovat aina olleet känniset miesporukat, kerrankin yksi niistä yritti fyysisesti estää poistumiseni paikalta. Tekisi aina mieli sanoa jokaiselle seuraa vailla olevalle kännikalalle että tulenko minä kännissä häiriköimään työpaikallesi. Ja nykyään koronaikana ärsyttää ne selvätkin turhan kälättäjät. Eivätkö ne todella tiedä että korona tarttuu erityisen hyvin puhumalla?
Vasta vuosi pari sitten minua huoriteltiin elämäni ensimmäisen kerran. Silloin säälitti eniten kyseisen huorittelijan seurassa ollut nainen. Teki mieli sanoa että hanki itsellesi parempaa seuraa.
Mutta nyt joutuu pelkäämään murhatuksi tulemista. Töissä ollessa tuntuu kuin olisi maalitaulu selässä. Pienikokoinen nainen, helppo uhri! Pahimmillaan en ole pystynyt nukkumaan ennen töitä kun pelottaa ja sydän hakkaa. Pitäisi kai jäädä sairaslomalle ahdistuksen takia. En tiennytkään että aina saa automaattisesti sairaslomaa kun vain sanoo lääkärille yhden taikasanan: ahistaa.
No onhan mulla jo vuosia sitten hankittu taittoveitsi. En ollut pitänyt sitä mukanani töissä pitkään aikaan, mutta nyt tietysti pidän. Tiedän kyllä että siitä tuskin olisi mitään apua tositilanteessa tai vahingoittaisin sillä vain itseäni.
Vähänkö haluttais ottaa lopputili. Varsinkin kun Kuopion kaupunki on uhannut sammuttaa katuvalot tänä talvena. No jos niin tekevät niin en tosiaankaan mene töihin. Minun työtäni ei voi pimeässä tehdä. Tietysti olisi normaaliakin hengenvaarallisempaa kävellä liukkaalla näkemättä mihin astuu, mutta sen lisäksi pimeässä ei myöskään näe esim. lukea osoitteita ja se olisi todellakin pakollista.
Kaiken huippu oli se kun pomo pyysi minua tuuraamaan reilun vuorokauden varoajalla kollegaa jolla kuulemma olis tärkeä koulujuttu. Noh koulun nettisivut paljastivat ettei kyseisenä päivänä ole niitä koulujuttuja ollenkaan. Ensinnäkin ne koulujutut järjestetään pidemmällä kuin vuorokauden varoajalla eli sitä tuurausta olisi pitänyt kysyä ajat sitten. Toisekseen viesti oli aivan helvetin syylllistävä minua kohtaan: jos en nyt tuuraa niin on minun vikani että kollega ei valmistu ja minun vuokseni pomo ei voi antaa kollegalle vapaata. Aivan sairasta. Kolmanneksi pomon viesti asiasta oli niin epäselvä että teki mieli kysyä
oliko hän kännissä sitä kirjoittaessaan vai vaan korona-aivoinen? Ja kun se ainakin neljä kertaa mainittu päivä oli pakosti väärä, kun niitä koulujuttuja ei sinä päivänä ollut ollenkaan. En vaan ymmärrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti