Lauantaina käytiin katsomassa Star Trek Beyond. Vaikka en muistakaan edellisistä osista juuri mitään niin tämä sarjan kolmas leffa on mielestäni niistä huonoin, ei vaan inspiroinut ollenkaan. Paitsi lopun "For Anton" ja Rihannan uusi biisi Sledgehammer. Yllättävintä oli etten itkenyt ollenkaan elokuvan aikana.
Maanantaina kävin sitten katsomassa Tarzanin legendan. (Minähän kasvoin katsellen Johnny Weissmullerin Tarzaneita vhs-nauhoilta.) Paras kohta oli varmasti se kun Tarzan puski ja kiehnäsi leijonan kanssa. Kun nuo tavalliset lemmikkikissat ovat vähän liian pieniä siihen.
Leffassa on myös suosikkinäyttelijäni Samuel L. Jackson. En ollutkaan tajunnut hänen olevan jo 67-vuotias.
Ja näin sivuhuomautuksena voisin ihmetellä miksi nykyään sallitaan K12-elokuvissa aivan älyttömästi väkivaltaa. Tai ehkä niin on ollut aiemminkin, en vaan ole huomannut?
Ja jotenkin aiheeseen liittyen: Labyrintin Dylan O'Brien vaikuttaa olevan kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti