Ensimmäisessä unessa äiti kertoi vasta matkalla Siilinjärvelle että ei aio enää koskaan tehdä meille ruokaa, eli ruokaa ei olisi tarjolla määränpäässä. Minulla oli karmea nälkä (oikeastikin). Aikani kärvistelin Siilinjärvellä, kunnes porukat päättivät lähteä luontoretkelle. Sanoin etten todellakaan lähde mukaan tyhjällä vatsalla, vaan menen bussilla kotiin.
Bussipysäkille tuli joukko ilkeitä miehiä, jotka kiusasivat minua. Lähdin itku kurkussa pois pysäkiltä, ja tajusin etten voisi mennä seuraavaan bussiin edes toiselta pysäkiltä, sillä en halunnut samaan bussiin niiden paskiaisten kanssa.
Myöhemmin toisella pysäkillä bussini ei pysähtynyt kohdallani, koska se oli toisen bussin takana. Katsoin aikataulua, ja totesin että seuraava bussi tulee tunnin päästä jos silloinkaan. Siinä vaiheessa itkin ja heräsin.
Toisessa unessa ollessani paikallisbussissa se ei pysähtynyt pysäkilläni ja huusin "pysähdy, saatana!" Ei pysähtynyt, kenties kiroiluni vuoksi. Päätin etten ihan periaatteen vuoksi jääkään pois seuraavalla pysäkillä, vaan vasta sitten kun bussi päätyy taas joskus uudestaan omalle pysäkilleni.
Kolmannessa unessa tulin väsyneenä kotiin, ja halusin vain tehdä ruokaa ja ruveta nukkumaan. Mutta yllättäen kotonani olikin porukkaa. Joku oli vessassa, ja hänen (minulle tuntematon) kaverinsa meni koputtelemaan vessan ovea. Ja sitten olohuone olikin täynnä ihmisiä, suurin osa minulle tuntemattomia. Yritin saada heitä lähtemään pois, mutta eivätpä suostuneet.
Ja jo toissayönkin unessa yritin päästä pois Siilinjärveltä. Silloin yritin selvittää mikä on oikean bussin numero, mutta kartassa ei näkynyt ollenkaan Kuopion keskustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti