Elokuva: Room

Luin aikoinaan Emma Donaghuen kirjan Huone, ja halusin siksi katsomaan siitä tehdyn elokuvan Room. Oli pettymys huomata Finnkinon sivuilta että ainoana sen paikkakuntana Room ei tule ensi-iltanaan Kuopioon. Onneksi tajusin tarkastaa Kuvakukon ohjelmiston, ja sieltähän Room onneksi löytyi.

Room on saanut lähes yksinomaan ylistäviä arvosteluja. Minuun se ei kuitenkaan iskenyt, enkä edes itkenyt kertaakaan sen aikana. Ainoa syy miksi halusin tämän leffan katsomaan oli sen perustuminen lukemaani kirjaan, aihe ja juonikuvaus ei todellakaan olisi muuten kiinnostanut.

Roomin pääosanesittäjä Brie Larson voitti viime yönä roolistaan Oscarin, mutta mielestäni hänen suorituksessaan ei ollut mitään kovin ihmeellistä. On se jännä että heti jos naisen roolihahmo vaatii meikittömyyttä, niin monen mielestä kyseessä on automaattisesti Oscarin arvoinen esitys.

Hauskinta elokuvassa oli se että siihen oli päässyt jopa Kauniit ja rohkeat. Eniten ärsytti se että leffassa spoilattiin pariinkin otteeseen kirjaa Monte Criston kreivi, jota olen parhaillaan lukemassa.

Työtarjous

Sain työvoimatoimistosta työtarjouksen (ent. työhönosoitus) suunnilleen ensimmäisen kerran tällä vuosituhannella. Ilmeisesti työkkärin työntekijöille on tullut uudet vaatimukset lähetettävien työtarjousten määrästä, ja siksi minäkin jouduin viimein listalle.

Saamani työtarjous koskee lehdenjakajan sijaisuutta Suonenjoella, eli kyseessä on yötyö. Nykyäänhän ns. työssäkäyntialue on 80 kilometriä, joten minäkin pystyn kepeästi kävelemään sen noin 50 kilometriä Kuopiosta Suonenjoelle joka työyö. Autoa tai polkupyörää kun ei ole, eikä bussit kulje keskellä yötä. Toki itse työn vaatimuksiinkin kuuluisi se oma auto tai polkypyörä.

Saa nähdä miten käy, tuleeko kahden kuukauden karenssi. Työkkäri kun ei tunnetusti hyväksy mitään syytä olla ottamatta tarjottua työtä vastaan.

En ole aiemmin pitänyt itseäni työnvieroksujana, mutta taidankin olla sellainen.

Viimeinkin Star Wars

Ja Walking Dead. Jostain syystä sen mid season premiere eli s6e9 oli pettymys minulle. Tuntui tylsältä ja tylsän pitkitetyltä juonelta, kuten aina. Mutta niin kai se aina on että jos odottaa jotain kovasti niin ei se voi koskaan odotuksia täyttää. Ei ehkä pitäisi lukea spoilereita kun tietää sitten kaikki tapahtumat etukäteen, mutta eipä nyt olisi mahdollista olla lukematta niitä.

Lauantaina käytiin viimein katsomassa elokuva Star Wars: The Force Awakens. Tiesin siitäkin juonipaljastukset etukäteen, nehän piti saada tietää heti joulukuussa kun leffa tuli ensi-iltaan. Kuka kuolee ja kenen lapsi pahis on. Ja kuka näkyy vasta leffan lopussa, ilman vuorosanoja. Näytti muuten mielestäni Vesa-Matti Loirilta. Tuon leffan opetushan on ettei kannata tehdä lapsia.

Tein myös sen virheen että join yhden lonkeron. Jo leffan aikana iski "krapula" eli sydän tykytti miljoonaa, pienikin määrä alkoholia aiheuttaa minulle tuommoista. Ja tuon jälkeen alkoivat myös kovemmat kivut. Sattumaako? Taas olisi mielenkiintoista tietää koskisiko ilman alkoholia.

Oli kyllä rankka viikonloppu, sen voi sanoa. Ei meinaisi jaksaa mitään muuta kuin kotona oloa. Mutta sitä se luulosairaus teettää.

Ystävänpäivää

Tänään olisi ollut jopa häämessut Kuopiossa, mutta eipä sinne tietenkään jaksa mennä. Ja pitää muutenkin mennä Siilinjärvelle äidin luokse syömään. Ennen äidin luona käyminen oli rankempaa vaikka välimatkaa oli vain muutaman sataa metriä, kun joutui kävelemään molempiin suuntiin. Nyt kun saa autokyydin ovelta ovelle niin pääsee huomattavasti helpommalla, vaikka paikkakuntakin on vaihtunut.

Elämän tärkeitä valintoja

Kukkia kissoille

Lopputulos: yrjöilyä ympäriinsä.

Lisää toistuvia unia

Kirjoitin aiemmin toistuvista unistani. Moni uni tietysti unohtui siitä postauksesta, joten tässä vielä vähän lisää, kun niin hitosti kiinnostaakin. Tosin en taaskaan muista kuin pari.

Kuten olen täälläkin kertonut niin näen usein unia lentokone-katastrofeista. Joko lentokone tippuu taivaalta päälleni ja joudun juoksemaan sitä karkuun. Tai sitten olen lähtövalmiissa koneessa ja haluan epätoivoisesti pois. Todellisuudessa en ole koskaan ollut lentokoneessa. Enkä tule olemaan?

Mielestäni on vain järkevää pelätä lentämistä. Lentäessä menettää kontrollin elämästään, joka on silloin lentäjien, koneen, ja mekaanikkojen varassa. En toki väitä että mitään kontrollia elämän suhteen olisi muulloinkaan.

Näen usein unta että istun oppitunnilla vanhassa koulussani. Parasta unessa on se että jos minua kiusataan niin lähden vain pois luokasta, miten ihanalta se tuntuukaan.

Tuo olisi pitänyt tajuta lapsena oikeastikin, mitään paskaa kohtelua ei tarvitse sietää vaan voi lähteä pois paikalta. En ymmärrä mikseivät koulukiusattujen lasten vanhemmat ota lapsiaan pois koulusta. Miksi kenenkään pitäisi joutua kärsimään paskoista ihmisistä, saati sitten lapsen? Koulukiusaamisen seuraukset ovat ikuisia. Minusta se teki ihmis- ja erityisesti miesvihaajan.

Viime aikoina olen nähnyt kerran viikossa Supernatural-unen, aina heti jakson katsottuani. Yksi näistä unista oli olevinaan niin hauska että heräsin (taas) omaan nauruuni. Olin siinä unessa demoni joka yritti "voimillaan" lukita oven. Ei oikein vaikuttanut onnistuvan ja se oli olevinaan niin hauskaa. Ne unijutut joiden vuoksi olen nauranut ääneen eivät ole oikeasti olleet tippaakaan hauskoja.

Ja sitten tähän loppuun pari yksittäistä unta:

Olin unessa taas vaihteeksi Siilinjärvellä. Mummolan takana olevassa rinteessä tapahtui murha, ja ambulanssi tuli paikalle. Päädyin matkustajaksi autoon jota ajoikin murhaajan rikostoveri. Yritin päästä karkuun, mutta murhaaja lähetti kaksi pahislasta perääni etsimään minua. Onnistuin huijaamaan heitä vaihtamalla päälleni lapsuuteni valokuvista tutut vaatteet: punavalkoinen hame ja valkoinen hellehattu. Olin kuitenkin juuri paljastumassa pahiksille kun heräsin.

Toinen uni oli saanut inspiraationsa Labyrintti-elokuvista. Kilpailimme pareina toisiamme vastaan tappavassa kisassa. Lopussa oli jäljellä enää kaksi paria, jotka laitettiin kahdestaan koppeihin. Olin kisan ainoa läpi päässyt koska en kiduttanut pariani kuoliaaksi.

Tärkeintä ystävänpäivässä

Jos vaikka selviäisi hengissä sinne asti että näkisi Walking Deadin mid-season premieren, siinä kun tapahtuu aika hitosti kaikenlaista kamalaa.

Ensi viikolla alkaisi myös Stephen Kingin kirjaan perustuva minisarja 11.22.63, jota olen odottanut. Vaikuttaa hyvältä sarjalta. Aiheenahan on Kennedyn murhan estäminen. Mutta menneisyys ei halua tulla muutetuksi... Tämä sarja nähdään kuulemma Suomessa Foxilla.

Sairasta valittamista

Olen aina tiennyt etten saisi naiseudesta mitään positiivisia puolia, ainoastaan negatiivisia. Ja vaikka olisi voinut arvata että naiseus myös tappaa minut (esim. rintasyöpä), niin enpä olisi uskonut että kuukautiset tappavat minut. Se olisi jo saavutus.

Tuntuu niin helvetin epäreilulta. Miksi juuri minun pitää olla se jolla endometrioosi leviää sydämeen asti? Saahan sitä toivoa että olisi "vain" keuhkoissa asti, spontaani ilmarinta voi aiheuttaa sydänoireita. Mutta enpä voi oireiden perusteella uskoa vain keuhkoendoon.

"Oma moka"-syitä keksin ainakin yhden. Alkoholi. Se altistaa endolle ja pahentaa sitä. Jos olisin pysynyt luontaisena absolutistina mitä oikeasti olen, olisiko endoni tilanne näin paha? Ehkäpä ei.

Oma moka sekin etten jo kesällä vaatinut lisää tutkimuksia ja hoitoa sydänoireiden vuoksi. Nyt kun sitten viimein tein päätöksen että olisi tosiaan syytä tutkia sydäntä/keuhkoja, niin meni viikkoja ennen kuin sain soitettua terveyskeskukseen. Ja ajan saa kuulemma noin neljän viikon päähän. Ja arvaan kyllä että ainut juttu mitä korkeintaan voisin tuolta saada olisi diagnoosi astmasta, joka jostain syystä aiheuttaa kovia kipuja ja noudattaa kuukautiskiertoa.

Ennen viime huhtikuuta olin ns. terve. Olisi voinut kuvitella että treenaamalla voisi juosta vaikka maratonin. Ei vaan viime kevään jälkeen, kun pahimpien oireiden aikana pelkkä kävelykin on liikaa.

Nyt viime viikkoina on tuntunut siltä että pari juttua suggeroi pahemmat kivut. Olisi tosi mielenkiintoista tietää olisiko noita pahemman kivun kausia ollut ilman noita juttuja.

Juttu 1: Nauroin. Onhan se yleistä että nauraminen, yskiminen tai aivastaminen aiheuttaa repivää kipua. Mutta tällä kertaa tuntui siltä että se nauraminen aiheutti noin vuorokauden kestäneen pahemman kivun.

Juttu 2: Tein sen virheen että imuroin ja pesin lattiat kun hengenahdistus ja sydänoireet olivat muutenkin päällä. Erityisesti vessan lattian voimallinen hinkkaaminen teki todella huonon olon, tuntui kuin happi loppuisi. Ihan liian rankkaa liikuntaa siis "veren maku suussa".  No enpä taida enää sitä virhettä tehdä että hinkkaisin lattioita.

Kun muutenkin suorituskyky on hengenahdistuksen aikana sitä luokkaa että pulssi on 200 kun harrastaa jotain tosi rankkaa liikuntaa, kuten kääntää kylkeä sängyssä tai peräti nousee ylös sängystä.

Viime aikoina on ruvennut pelottamaan sekin että endo leviää aivoihin.

Ja nyt influenssa-kautena... jos on keuhkoa jo valmiiksi kasassa niin ei taitaisi olla mitään mahista, sydämestä nyt puhumattakaan.

Ja uusimpana upeana uutisena!! En ollut sunnuntaina töissä, ja kun heräsin sunnuntaiaamuna alaselkä oli yllättäen tosi kipeä. Ei antanut mitään varoittavia merkkejä kuten normaalisti. Ei ihan invalidi-kunnossa mutta melkein.

Saamattomuuden huippu

Eli lisää valitusta pelistä Sims 3: Pets, jos et jostain kumman syystä jo muutenkin arvannut.

Erittäin buginen peli. Harmittaa hitosti kaikki saamatta jääneet trophyt. Siis joiden vaatimukset olen täyttänyt mutta trophy on jäänyt tulematta.

Näitähän on... no tietysti se kissan kylvetys.

Have you seen this pet?
Oli ensinnäkin työn ja tuskan takana saada lemmikki karkaamaan. Räjäytin tuolin kissan alta ties kuinka monta kertaa eikä se silti häippässyt. Piti siis vaihtaa uhria koiraan. Ei sekään lähtenyt minnekään. Mutta kun (koiran) räjäytyksen seurauksena oli ties kuinka mones tulipalo niin kissa häippäsikin! Löysin sen aika nopeasti ja hain takaisin kotiin, mutta ei trophyä. Ei vaan ollut vaihtoehtoa jolla olisin jotenkin voinut reclaimata sen, kuten olisi pitänyt.

Tällä hetkellä kissa on taas karussa. Nyt ei ole ollut edes puhelimessa vaihtoehtoa että voisin ilmoittaa sen kadonneeksi. Eikä sitä kissaa löydy mistään! Olen katsonut koko kaupungin läpi monta kertaa. Se kissa-raukka on varmaan ikuisesti jossain limbossa. :( Moodleteista näkyy että se on jossain likaisessa paikassa. Mikä se muka voisi olla?! Where's my Xena?

Don't fear the reaper
Monta simiäni säikäytteli reaperia ties kuinka monta kertaa, mutta ei. Challenge tietysti tuli. Mutta niinhän se aina on tässä pelissä. Kun ei toimi niin ei toimi.

Mitäh? Eikö niitä saamattomia trophyjä muka enempää ollutkaan? Vain 3. Vitutuksen määrä on silti monisatakertainen.

Ja mitä tulee trophyyn Personality: I haz it, niin se ei pääse listalle koska kuulemma onkin niin ettei kissalle kai pysty opettamaan vocal/noisy/quiet traittia. Eli on pakko olla lemmikki jolla on jo syntyessään tarpeeksi traitteja jotka pystyy saamaan vain syntyessä. Että voi opettaa puuttuvat. Nyt ei vaan ole enää jäljellä traitteja joita voisi opettaa kummallekaan, ei kissalle eikä koiralle. Ois pitänyt olla paremmat syntymälahjat.

Ja sitten kun halusin eroon yhdestä talouden simistä että saisin tilaa ensin simbotille ja myöhemmin kissan tai koiran pennulle, niin eipä se niin yksinkertaista ollutkaan. Simi ei voi vain muuttaa pois talosta! Onpa täyttä paskaa. Simistä pääsee eroon vain jos muuttaa kokonaan uuteen taloon, eikä ota muuttaessa jotain tyyppiä mukaan muuttokuormaan. No onpa täysin perseestä. En minä halua mihinkään uuteen taloon. Nykyinen on just hyvä.

No päätinpä sitten tappaa se simin josta halusin eroon (Precious). No eipä ollut sekään yhtään yksinkertaista! Ensiksikin ensimmäisillä kerroilla Precious onnistui aina lahjomaan reaperin niin ettei koskaan kuollutkaan. Luin sit netistä että jos simillä on inventariossaan death flower niin sillä pelastautuu aina kuolemalta. No otin sit death seedit pois repusta.

Ja johan kuoli Precious... mutta jäi hengailemaan taloon kummituksena eli kuului edelleen talon asukkeihin, eli ei siitä kuolemasta ollut yhtään mitään hyötyä. Yritin sitten päästä kummituksesta eroon ghost zapperilla. Peli oikein varoittaa aina että se toiminto poistaa simin pysyvästi. Ja paskat! Kummitus palasi aina heti takaisin. Hittolainen.

Lopulta löysin Preciousista toiminnon 'palaa Netherlandsiin' tai jotain semmoista, ja johan viimein häippäsi kummitus. Toivottavasti pysyykin poissa.

Nyt olisi sitten taloudessa tilaa sille simbotille. Rakensin jo ajat sitten yhden sellaisen, mutta ilmeisesti täysin turhaan sillä silloin ei ollut sille tilaa talossa. Se simbot on ilmeisesti jossain limbossa? Ja on pakko rakentaa toinen. Ei vaan ole valitettavasti kaikkia siihen tarvittavia ainesosia. Lifefruitteja ihme kyllä on tarpeeksi. Mutta pinkki timantti puuttuu, eli koiralla riittää nyt töitä. Onneksi karussa on kissa eikä koira.

Se kyllä mietityttää että kai simbotista pääsee sitten aikanaan jotenkin eroon? Vaikka räjäyttämällä?

PS. Ihanaa, kissa löytyi. Ja tuli trophykin.