Olen aina tiennyt etten saisi naiseudesta mitään positiivisia puolia, ainoastaan negatiivisia. Ja vaikka olisi voinut arvata että naiseus myös tappaa minut (esim. rintasyöpä), niin enpä olisi uskonut että kuukautiset tappavat minut. Se olisi jo saavutus.
Tuntuu niin helvetin epäreilulta. Miksi juuri minun pitää olla se jolla endometrioosi leviää sydämeen asti? Saahan sitä toivoa että olisi "vain" keuhkoissa asti, spontaani ilmarinta voi aiheuttaa sydänoireita. Mutta enpä voi oireiden perusteella uskoa vain keuhkoendoon.
"Oma moka"-syitä keksin ainakin yhden. Alkoholi. Se altistaa endolle ja pahentaa sitä. Jos olisin pysynyt luontaisena absolutistina mitä oikeasti olen, olisiko endoni tilanne näin paha? Ehkäpä ei.
Oma moka sekin etten jo kesällä vaatinut lisää tutkimuksia ja hoitoa sydänoireiden vuoksi. Nyt kun sitten viimein tein päätöksen että olisi tosiaan syytä tutkia sydäntä/keuhkoja, niin meni viikkoja ennen kuin sain soitettua terveyskeskukseen. Ja ajan saa kuulemma noin neljän viikon päähän. Ja arvaan kyllä että ainut juttu mitä korkeintaan voisin tuolta saada olisi diagnoosi astmasta, joka jostain syystä aiheuttaa kovia kipuja ja noudattaa kuukautiskiertoa.
Ennen viime huhtikuuta olin ns. terve. Olisi voinut kuvitella että treenaamalla voisi juosta vaikka maratonin. Ei vaan viime kevään jälkeen, kun pahimpien oireiden aikana pelkkä kävelykin on liikaa.
Nyt viime viikkoina on tuntunut siltä että pari juttua suggeroi pahemmat kivut. Olisi tosi mielenkiintoista tietää olisiko noita pahemman kivun kausia ollut ilman noita juttuja.
Juttu 1: Nauroin. Onhan se yleistä että nauraminen, yskiminen tai aivastaminen aiheuttaa repivää kipua. Mutta tällä kertaa tuntui siltä että se nauraminen aiheutti noin vuorokauden kestäneen pahemman kivun.
Juttu 2: Tein sen virheen että imuroin ja pesin lattiat kun hengenahdistus ja sydänoireet olivat muutenkin päällä. Erityisesti vessan lattian voimallinen hinkkaaminen teki todella huonon olon, tuntui kuin happi loppuisi. Ihan liian rankkaa liikuntaa siis "veren maku suussa". No enpä taida enää sitä virhettä tehdä että hinkkaisin lattioita.
Kun muutenkin suorituskyky on hengenahdistuksen aikana sitä luokkaa että pulssi on 200 kun harrastaa jotain tosi rankkaa liikuntaa, kuten kääntää kylkeä sängyssä tai peräti nousee ylös sängystä.
Viime aikoina on ruvennut pelottamaan sekin että endo leviää aivoihin.
Ja nyt influenssa-kautena... jos on keuhkoa jo valmiiksi kasassa niin ei taitaisi olla mitään mahista, sydämestä nyt puhumattakaan.
Ja uusimpana upeana uutisena!! En ollut sunnuntaina töissä, ja kun heräsin sunnuntaiaamuna alaselkä oli yllättäen tosi kipeä. Ei antanut mitään varoittavia merkkejä kuten normaalisti. Ei ihan invalidi-kunnossa mutta melkein.
9. helmikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti