29. tammikuuta 2016

Vankina sairaassa kehossa

Miksi tajusin vasta jokin aika sitten että minulla saattoi hyvinkin olla osittainen ilmarinta viime keväänä?

Spontaani ilmarinta voi oireilla niin eri tavoin. Usein se pakottaa menemään päivystykseen mutta voipa se kuulemma olla täysin oireetonkin. Luulin että yskä kuuluu aina oireisiin, mutta ei se niin olekaan.

Minullahan ei ollut yskää ollenkaan, "ainoastaan" viikon kestänyt kamala hengenahdistus ja suorituskyvyn lasku. Pelkkä kävely oli vaikeaa kun ei saanut happea tarpeeksi.

Niin, olisiko pitänyt mennä silloin lääkäriin tai päivystykseen, niin saattaisi nyt jopa olla jotain todistetta jostain oikeasta sairaudesta? Ilmarinta näkyy keuhkoröntgenissä, ja kunnon lääkäri kuulee sen tietysti stetoskoopilla.

Mutta tässähän on tietysti hauskaa se että sain silloin keväällä näillä oireilla ajan lääkärille kahden viikon päähän. Eipä ollut oireita enää silloin, eikä siis tutkittu mitään.

Osittainen ilmarinta voi parantua itsekseen. Sitä en tiedä voiko se parantua viikossa. Riippuu varmaan siitä miten iso osa keuhkosta on ollut kasassa.

Mutta luulosairaana mennään edelleen. Tällä viikolla en voinut nukkua kahtena yönä sydänoireiden vuoksi.

On vaikeaa hyväksyä edes olevansa sairas, saati sitten sitä että voi kuolla sydänendometrioosiin minä hetkenä hyvänsä. Ja vain siksi että on ihan turha yrittää selittää yhdellekään lääkärille että kuukautiskivut ovat sydämessä asti. Eihän sellainen ole mahdollista. Paitsi että on, vaikka se onkin helvetin harvinaista. Pitäisi päästä hoitoon Turkuun, siellä on Suomen endometrioosi-osaaminen. Ja jopa kokemusta sydämeen asti levinneestä endosta.

Ei kommentteja: