Realistisesti olen tietysti aina tiennyt etten koskaan pääsisi tuota alaa opiskelemaan. Ja vaikka olisin ihmeellisesti päässytkin, niin ulos koulusta en koskaan, en siis olisi valmistunut. Lähinnä sosiaalisten tilanteiden pelkoni ja esiintymisjännityksen takia. Ja nyt ehkä suurimpana syynä on heikko fyysinen terveyteni, joka estäisi kokopäiväisen opiskelun. Enkä halua kuolemanpelossani viettää viimeisiä hetkiäni turhaan pääsykoekirjojen parissa.
Ja sekin vielä että olen auttamatta liian vanha (37) opiskelemaan mitään. Vielä joitakin vuosia sitten ajattelin että minulla on kaikki maailman aika vaikka mihin, mutta eihän se niin olisi ihan ilman endometrioosiakin. Tämä vanha luuseri ei kelpaisi työmarkkinoille vaikka vanhalla iällä kouluttautuisikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti