21. helmikuuta 2010

Hohtokeilausta ja mäkihyppyä

Lauantaiaamu alkoi seitsemältä Suomen jääkiekkopelillä. Iltapäivällä läksin jo neljän bussilla Sherryn luokse. Vaikka pakkasta oli ihan liikaa kävelin taas Sherryn luokse keskustasta. En halua pakkasella jäätyä bussipysäkille vaan kävelen mieluummin.

Illan ohjelmassa oli siis tunti hohtokeilausta. Ja kylläpä olikin kivaa. Jo teininä rakastin keilausta ja niin näköjään vieläkin. Ensimmäinen sarja jäi parhaakseni, vaivaiset 125 pistettä. Tunnissa kaksi ihmistä ehtii näköjään vetää vain kolme sarjaa. Tein jopa muutaman kaadon ja paikon. Sherry kunnostautui vetämällä monta kertaa ensimmäisellä heitolla ränniin ja kaatamalla toisella kaikki keilat.

Keilauksen jälkeen käveltiin pakkasessa Introon. Siellä join pitkästä aikaa Absolut raspberriä, mutta se ei oikein maistunutkaan. Maistui jostain syystä salmiakilta. Katselin screeniltä mäkihyppyä. Giggeli kertoi tekstiviestillä että suosikkini Ahonen oli kaatunut koekierroksella. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Ahosella ei ollut enää mahdollisuutta mitaliin joten lähdettiin pois. Hautamäki sen sijaan oli mitalissa kiinni, mutta romahti toisella hypyllään.

Olen ollut Ahosen fani vuodesta 1994 asti. Siksi onkin outoa että olen pettyneempi Hautamäen kuin Ahosen puolesta. "Suurmäessä katkeria pettymyksiä". "Mustin mäkipäivä koskaan". :(

Introsta siirryttiin Onnelaan ja kylläpä olikin kylmä. Ohitettin pitkät jonot Armaaseen ja Passioniin. Sitten kulman ympäri kurkistamaan onko Onnelaankin jonoa - Luojan kiitos ei ollut. Tosin kun lähdettiin kotiin niin jono oli pitkä enkä voinut olla nauramatta.

Onnelan 90-luvun bileissä tanssittiin taas tarpeeksi. Loppupuolella iltaa oltiin juuri ostettu uudet juomat (minulla vettä) kun jokin biisi alkoi soida. Kun tajusin että kyseessä oli Scooterin Fire en voinut kuin huudahtaa OH MY GOD! Olinkohan tanssinut kyseisen biisin edellisen kerran ajat sitten joissain homobileissä. Harvinaista herkkua.

Erään biisin aikana ajattelin että olisipa ihanaa jos seuraava biisi olisi Movetronin Romeo ja Julia. Ja se oli!11 Ihmeellistä.

Viime aikoina olen löytänyt vanhan rakkauteni Queenin biisiin The show must go on. Olisin halunnut pyytää sitä dj:ltä mutta ajattelin että ei sitä olisi kuitenkaan soitettu. Freddie Mercuryllä oli mieletön karisma. Syntynyt esiintymään.

Jo kotona testasin uuden kevytlonkeron, Kurko Superin. En ollut juonut lonkeroa sen jälkeen kun suosikkini Otto jäägreipin tekeminen lopetettiin. Valitettavasti täytyy todeta ettei Kurko Super ollut mielestäni kovin hyvää. Liian makeaa.

Enpä muista tällaista talvea olleen koskaan. Monta kuukautta putkeen hirveitä pakkasia. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä todella odotan kesän tuloa. LÄMPÖÄ. Onko muka joskus ollut niin lämmintä että on voinut kulkea ulkosalla hameessa? En edes muista viime kesää.

Ensi viikko onkin sitten pelkkää työtä. Ja olympialaisia. Toivoa todella sopii ettei Suomen jatkopeli(t) ole juuri siihen aikaan kun olen töissä. 25% mahis että on. :/ Seuraavan kerran biletän aikaisintaan kuukauden päästä.

Varastettu muualta: Veikkaan, että puolet joukkueesta keskeyttää ensimmäisessä erässä, kolme diskataan liian ison kypärän vuoksi ja loput sitten voittavat kaksitoista mitalia yhdessä pelissä.

Saga. Ihme että sain otettua kuvan kun juoksee koko ajan karkuun.


Bianca (vasemmalla) ja suosikkini Burberry eli Carmen. Ihana kisu.

Ei kommentteja: