Kiitos leijonat

Ihmeitten ihme ja toden totta. Ehdin kotiin juuri ottelun alkuun. Sain avattua television noin kymmenen sekuntia ennen kuin kiekko tippui jäähän.

Olipahan ottelu. Harvemmin Suomi onnistuu nousemaan kahden maalin takaa voittoon.

Itkettää pelkkä ajatuskin siitä että Sakua ei todennäköisesti enää koskaan nähdä maajoukkueessa. :(

Se siitä unelmasta

Ei koskaan olympiakultaa Sakulle, Teemulle jne. :( Pelkkää painajaista nämä olympialaiset ovatkin olleet. Vaikka pessimisti olenkin niin en olisi ikinä uskonut että suosikeillani menisi niin huonosti.

Suomi-USA 1-6.

Kaikkien aikojen painajainen
Miten tämä voi olla millään tavalla mahdollista
Vuoden vitsi
Järkyttävä on liian lievä sana tälle ottelulle
Massacre on ice
Mustin päivä Suomen urheiluhistoriassa



Eilen ennen ottelun alkua teki mieli sanoa "ei toivoa"... Koko olympialaisten ajan olin veikannut aina Suomen otteluiden tulokseksi 5-1, Suomen häviötä. Eilen se oli aika lähellä.

Tuskin tulee pronssiakaan. Suomi hävisi Ruotsille ja Slovakia voitti Ruotsin, joten sen logiikan mukaan Suomi häviää Slovakialle. Varsinkin kun maalille laitetaan taas Kiprusoff. Käsittämätöntä. Naganon pronssiottelussa kaivettiin naftaliinista varamokke (Sulander) ja voitettiin pronssi. Ja eiköhän Slovakia halua pronssia enemmän. Saa nähdä miten ison osan pronssiottelusta missaan.

'Hope Dies Last' Suomi Vancouver 2010

Stephen King: Under the dome

Stephen Kingin uusin romaani Under the dome oli ilmestynyt jo marraskuussa eikä sitä vieläkään ollut kirjastossa. Tammikuun loppupuolella tein kirjastolle hankintatoiveen ja vain reilua viikkoa myöhemmin minulla oli kyseinen kirja kätösissäni. Aikamoisen nopeaa toimintaa. Olin aiemminkin tehnyt kirjastolle toiveen hankinnasta mutta sitä ei toteutettu.

Koska kirjasta oli jo muitakin varauksia laskeskelin että minulla on kuukausi aikaa lukea vajaa 900 sivua eli noin 30 sivua päivässä. Lopulta sain kirjan luettua melkein viikon etuajassa. Monena päivänä en lukenut yhtään mutta joinakin sitten senkin edestä. Aluksi englanniksi lukeminen oli vaivalloista ja hidasta mutta myöhemmin ei niinkään. Haluan kyllä lukea kirjan suomeksikin kunhan se sitten joskus tulevaisuudessa ilmestyy. En kadehdi suomentajan työtä. Monessa kohdassa mietin että mitenkäköhän tämäkin voidaan suomeksi sanoa. Ja mikä tulee edes olemaan kirjan suomenkielinen nimi?

En kyllä millään malttaisi odottaa Under the domesta tehtävää tv-sarjaa/elokuvaa, sellainen on (tietysti?) kehitteillä. Kuka näyttelijä esittää kutakin hahmoa, mitä juonikuvioita mukaan otetaan ja mitä jätetään pois. Kai siitä on sarja tekeillä. Pelkkä leffa ei millään riittäisi tarinan kertomiseen kunnolla.

Suosikkihahmokseni muodostui Sammy Bushey. Vähän luulen ettei hänen tarinaansa elokuvassa nähtäisi, ei se mahtuisi mukaan. Aluksi en tykännyt white trash-Sammystä yhtään, mutta sitten hänelle tapahtui hirveitä asioita. Lopulta hänen kohtalonsa sai minut itkemään.



Yritin sitten päättää mitä lukisin seuraavaksi. Netistä katsoin että kirjastossa ei ole hyllyssä Kingin pojan Joe Hillin kirjoja, joita haluaisin lukea. Tuulen viemää-kirja Rhett näytti olevan, mutta en löytänyt sitä. Missä lie hylly "rakkaus". Luulin kirjaston jo luopuneen siitä. Mutta eipä haitannut ettei löytynyt. Nimittäin sattumalta tänään palautettujen hyllyssä oli kirja, jonka olin kokonaan unohtanut. Ben Eltonin Eedenistä vikaan. Onkin outoa lukea vaihteeksi suomeksi.

Smurffijengi

Saku Koivu paljasti, miksi murjotti Suomen avausmaalissa

Ihanaa leijonat ihanaa

Mutta ei kai tätä riemua taaskaan kauaa kestä, kun välierässä vastaan tulee USA. Suomen olisi todellakin syytä voittaa se ottelu sillä pronssimatsi on sellaiseen aikaan että missaisin siitä ainakin ison osan.



Saku ei jostain syystä jaksanut juhlia Suomen maalia.


En ole koskaan tehnyt töitä niin nopeasti kuin tänä aamuna jotta ehtisin kotiin ottelun alkuun mennessä. Aikaa jäi ylikin, kai sitten kannatti vetää itsensä henkihieveriin. Tosin eilisillasta asti on tuntunut että flunssa voisi olla iskemässä. Kaksi ensimmäistä erää ei jännittänyt kun ajattelin vaan että Suomi luuzeroi kuten nämä olympialaiset kaikissa lajeissa. Kolmannessa erässä sydän hakkasi lujaa.

Hohtokeilausta ja mäkihyppyä

Lauantaiaamu alkoi seitsemältä Suomen jääkiekkopelillä. Iltapäivällä läksin jo neljän bussilla Sherryn luokse. Vaikka pakkasta oli ihan liikaa kävelin taas Sherryn luokse keskustasta. En halua pakkasella jäätyä bussipysäkille vaan kävelen mieluummin.

Illan ohjelmassa oli siis tunti hohtokeilausta. Ja kylläpä olikin kivaa. Jo teininä rakastin keilausta ja niin näköjään vieläkin. Ensimmäinen sarja jäi parhaakseni, vaivaiset 125 pistettä. Tunnissa kaksi ihmistä ehtii näköjään vetää vain kolme sarjaa. Tein jopa muutaman kaadon ja paikon. Sherry kunnostautui vetämällä monta kertaa ensimmäisellä heitolla ränniin ja kaatamalla toisella kaikki keilat.

Keilauksen jälkeen käveltiin pakkasessa Introon. Siellä join pitkästä aikaa Absolut raspberriä, mutta se ei oikein maistunutkaan. Maistui jostain syystä salmiakilta. Katselin screeniltä mäkihyppyä. Giggeli kertoi tekstiviestillä että suosikkini Ahonen oli kaatunut koekierroksella. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Ahosella ei ollut enää mahdollisuutta mitaliin joten lähdettiin pois. Hautamäki sen sijaan oli mitalissa kiinni, mutta romahti toisella hypyllään.

Olen ollut Ahosen fani vuodesta 1994 asti. Siksi onkin outoa että olen pettyneempi Hautamäen kuin Ahosen puolesta. "Suurmäessä katkeria pettymyksiä". "Mustin mäkipäivä koskaan". :(

Introsta siirryttiin Onnelaan ja kylläpä olikin kylmä. Ohitettin pitkät jonot Armaaseen ja Passioniin. Sitten kulman ympäri kurkistamaan onko Onnelaankin jonoa - Luojan kiitos ei ollut. Tosin kun lähdettiin kotiin niin jono oli pitkä enkä voinut olla nauramatta.

Onnelan 90-luvun bileissä tanssittiin taas tarpeeksi. Loppupuolella iltaa oltiin juuri ostettu uudet juomat (minulla vettä) kun jokin biisi alkoi soida. Kun tajusin että kyseessä oli Scooterin Fire en voinut kuin huudahtaa OH MY GOD! Olinkohan tanssinut kyseisen biisin edellisen kerran ajat sitten joissain homobileissä. Harvinaista herkkua.

Erään biisin aikana ajattelin että olisipa ihanaa jos seuraava biisi olisi Movetronin Romeo ja Julia. Ja se oli!11 Ihmeellistä.

Viime aikoina olen löytänyt vanhan rakkauteni Queenin biisiin The show must go on. Olisin halunnut pyytää sitä dj:ltä mutta ajattelin että ei sitä olisi kuitenkaan soitettu. Freddie Mercuryllä oli mieletön karisma. Syntynyt esiintymään.

Jo kotona testasin uuden kevytlonkeron, Kurko Superin. En ollut juonut lonkeroa sen jälkeen kun suosikkini Otto jäägreipin tekeminen lopetettiin. Valitettavasti täytyy todeta ettei Kurko Super ollut mielestäni kovin hyvää. Liian makeaa.

Enpä muista tällaista talvea olleen koskaan. Monta kuukautta putkeen hirveitä pakkasia. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä todella odotan kesän tuloa. LÄMPÖÄ. Onko muka joskus ollut niin lämmintä että on voinut kulkea ulkosalla hameessa? En edes muista viime kesää.

Ensi viikko onkin sitten pelkkää työtä. Ja olympialaisia. Toivoa todella sopii ettei Suomen jatkopeli(t) ole juuri siihen aikaan kun olen töissä. 25% mahis että on. :/ Seuraavan kerran biletän aikaisintaan kuukauden päästä.

Varastettu muualta: Veikkaan, että puolet joukkueesta keskeyttää ensimmäisessä erässä, kolme diskataan liian ison kypärän vuoksi ja loput sitten voittavat kaksitoista mitalia yhdessä pelissä.

Saga. Ihme että sain otettua kuvan kun juoksee koko ajan karkuun.


Bianca (vasemmalla) ja suosikkini Burberry eli Carmen. Ihana kisu.

Yöllinen herätys

Viime yönä neljän jälkeen puhelin soi. Soittivat töistä ja kysyivät joko olen aloittanut työt. Sanoin että minulla alkaa työt vasta viikon päästä. Pomo oli taas sössinyt ja kertonut minulle väärät päivät. Työt eivät alakaan vasta 22. päivä vaan jo tänään. Lupasin tehdä tämän viikon, mutta en viikonloppua. Tietysti kun on jo sovittu ja maksettu meno niin pitäisikin mennä töihin.

Oudointa on että aavistin tämän. Olisi kai pitänyt suostua menemään töihin jo viime yönä sillä meni puhelun jälkeen kauan ennen kuin sain nukuttua.

Päätin etten enää mene tuolle kunnalliselle suuhygienistille. Muualla on halvempaa eikä tarvitse kulkea suu veressä vielä seuraavana päivänä.

Viikko sitten törmäsin isään kaupassa. On saanut lopputilin. :( Monen vuosikymmenen raadannan jälkeen tämä on kiitos. Pistää vihaksi.

Hyvää ystävänpäivää

Kirous

Kuten totesin jo neljä vuotta sitten Janne Ahonen on kirottu olympialaisten suhteen. Taas neljäs. :( Jannella on varmasti maailmanennätys arvokisojen neljänsissä sijoissa.

Ja se todellinen vihoviimeinen mahdollisuus on viikon päästä lauantaina. Kun katsoin aiemmin Ylen sivuilta olympialaisten aikataulua mielestäni lauantaina ei ollut mitään mitä olisin halunnut nähdä. Kun katsoin eilen uudestaan tilanne olikin ihan toinen. Joko sivuilla on ollut virhe tai olen ollut sokea.

Suurmäen kisa alkaa siis lauantaina klo 21.30. Ongelma on se että olen siihen aikaan bilettämässä. Hohtokeilailu tosin on jo silloin ohi. Ja lauantai-aamuna seitsemältä on Suomen jääkiekko-ottelu. Pitää tosissaan miettiä aikatauluja ja mitä tekee milloinkin.

Patti suussa

Ei voi kuin ihmetellä kunnallisen hammashuollon hintaa. Kun käyn yksityisellä suuhygienistillä maksu on aina kelakorvauksen jälkeen reilut 30 euroa. Kunnallisella suuhygienistillä sama homma maksoi 41e. Ja joudun vielä menemään uudelleen! Yksityinen tekee enemmän ja halvemmalla.

Yksityinen suuhygienistini on aina todella hellävarainen. Tämä kunnallinen sen sijaan jyräsi ikeniä täysillä. Suu on oikeasti kipeä. Noh enpähän ainakaan joudu hammaslääkärille periferiaan, reikiä nolla.

Suussani oleva kova patti on suuhygienistin mukaan ns. luukyhmy. Pitää kai tuota arviota uskaltaa uskoa. Ei kuulemma tarvitse poistaa.

Zooplus ja Feliway

Kuukausi sitten tilasin Zooplussasta paljon tavaraa. Sillä kertaa tilaus tuli peräti kolmessa eri paketissa. Tilasin katetun hiekkalaatikon, toinen samanlainen minulla jo oli. Mielestäni tuo on hyvälaatuinen. Nyt minulla on kissoille kolme hiekka-astiaa. Uusinta käyttävät eniten koska otin siitä Kalin takia oven pois. Kali ei olekaan enää pitkään aikaan yrittänyt tehdä tarpeitaan väärään paikkaan. Kulmamallisesta vessasta kissat eivät tykkää, eivätkä ole käyttäneet sitä enää juuri ollenkaan. Ennenhän se oli ainut jota Kali pystyi käyttämään kun ei osaa kulkea ovesta.

Pari päivää sitten pistin taas Zooplus-tilauksen menemään. Vasta sen tehtyäni huomasin että Zooplussalla on nykyään myös suomenkielinen sivusto, zooplus.fi. Pitänee kuitenkin jatkossakin tilata comin puolelta, sillä suomi-puolella hinnat ovat korkeampia ja valikoima pienempi.

Tiistaina ostin Feliwayn. Maksoi Lemmikkiasemalla 40 euroa. Ajattelin että ei sitä ainakaan kovin paljon halvemmalla mistään saa. Ulkomailta tosin tietysti mutta sähköjutut eivät kai ole yhteensopivat. Suomalaisessa nettikaupassa olisi ollut halvimmillaan 38.50e plus postikulut, ja apteekissa 47e.

En usko tai odota että Feliwaystä olisi mitään apua, mutta halusin kuitenkin kokeilla. Jännä nähdä onko sillä mitään vaikutusta mihinkään.

Kaliliini eli nykyinen Läskiliini lokakuussa. Kuvat by Giggeli.


Zooplus-ruuat sopivat myös väijymiseen.

Vancouverin olympialaiset

Tuossa eilen tajusin että jo tällä viikolla ne alkavat, nimittäin Vancouverissa järjestettävät talviolympialaiset. Eihän niitä olekaan odotettu kuin... neljä vuotta.

Mutta kylläpä osaakin hirvittää. Miksikö? No siksi etten pysty ollenkaan uskomaan siihen että Janne Ahonen saisi sen elämänsä ensimmäisen henkilökohtaisen olympimitalin Vancouverissa. Janne teki paluunkin vain tuon yhden ainoan saavutuksen takia joka häneltä puuttuu. Jannen kausi ei ole sujunut mäkiviikkoa lukuunottamatta niin hyvin että mitalia voisi häneltä toivoa tai odottaa. :(

Toinen asia joka hirvittää on se että Suomen jääkiekkomaajoukkue ei tule voittamaan olympiakultaa Vancouverissa. Tämä on oikeasti se vihoviimeinen mahdollisuus, uutta ei enää tule. Ihan niinkuin Jannella. On täysin turhaa toivoa tai odottaa että Suomi pääsisi toisen kerran peräkkäin olympialaisten loppuotteluun. Ei Suomi voi olla niin hyvä tai onnekas. Se edellyttäisi ihmettä. Viimeksi olympivoitto oli niin lähellä, mutta... :(

Itkettää oikeastaan jo valmiiksi. Näistä olympialaisista voi tulla vain pettymys. Tavoitteet ja toiveet eivät tule täyttymään.

Matolääkettä ja biletystä

Eilen biletettiin taas Sherryn kanssa. Sherry tuli luokseni ja annettiin kissoille matolääke. Tapsa ja Olle eivät olleet saaneet sitä tosi pitkään aikaan. Tällä kertaa selvisin vammoitta. Kun Tapsalta leikattiin kynnet parisen vuotta sitten sain käsivarteeni ikuisen arven. Tapsa ei tietenkään tykännyt nyt matolääkkeen antamisesta ja vietti loppuillan turvapaikassaan raapimapuun kolossa. Olle oksensi tänä aamuna, sai viimein karvat ulos mutta samalla taisi tulla matolääkekin.

Testattiin "soittojuottola" Armas. Tällä kertaa ei ollut jonoa yhtään. Yleensä sinne on hirveät jonot ja onkin näköjään suosittu paikka. En ehkä ymmärrä miksi. Armaassa on kolme eri puolta. Karaoke, suomipop ja kolmas jossa on vanhoja hittejä. Siellä ei ole edes oikeaa dj:tä. Baarimikko vaan summanmutikassa valitsi listalta biisejä. Ja ohitti aina läheltä kaikki hyvät. Olisi antanut minun valita.. Toivottiin vain yhtä biisiä, La Bouchen Be my lover. Karaokessa Sherry omisti minulle laulamansa biisit, My heart will go on ja Kun katsoit minuun.

Enpä tykännyt Armaasta. Kovin paljoa ei tanssittu. Porukkaa oli paljon. Kun yksi mies tuli juttelemaan sanoin odottavani tyttöystävääni vessasta. Häipyi aika nopeasti. En vain tykkää tuhlata ihmisten aikaa. Tai omaani. Kävi niinkin pitkästä aikaa että tiputin juomalasini keskelle tanssilattiaa, mutta siitä syytän vain Sherryä. Yhdessä vaiheessa jäin yksin tanssilattialle kun Sherry meni vessaan. Hyvän biisin loputtua lähdin olevinaan vessan suunnalle (en edes tiennyt missä se on). Suomipop-puolella oli menossa iki-ihana Romeo ja Julia, ja tanssinkin siellä sitten monen biisin ajan. Sherry yritti juuri soittaa minulle kun viimein törmättiin toisiimme.

Taksissa matkalla kotiin en löytänyt puhelintani laukustani. Luulin että olin unohtanut sen kotiin. Mutta eipä sitä sitten löytynyt kotoakaan. Ajattelin jo että olen hukannut sen, mutta sitten se löytyikin laukusta.

Kotona taisin olla puoli kahden aikaan. Kahden viikon päästä mennään kai viimein hohtokeilailemaan. Onkin suunniteltu sitä vain muutama vuosi.

Tänään heräsin puoli kahdeksan jälkeen enkä juurikaan saanut nukuttua sen jälkeen. Krapulaa ei ole taaskaan.

Niveltulehdus

Sellainen iski sormien niveliin ensimmäisen kerran tuossa ennen vuodenvaihdetta. Oli silloin lähinnä vasemman käden sormissa. Kipu ja turvotus. Meni ohi muutamassa päivässä.

Tällä hetkellä taitaa olla jo kolmas kerta kun sormet ovat kipeät. Sormia ei saa taitettua kunnolla ja esimerkiksi käsien peseminen on yhtä tuskaa. Enpä tiedä mitä tämä oikein on. Reumaa on suvussa paljon.

Jo yli kymmenen vuotta sitten minulla oli kihtimäisiä oireita. Isovarpaiden nivelet kipeytyivät ja turposivat niin että pahimmillaan käveleminen oli vaikeaa. Mutta eihän parikymppisellä naisella voi kihtiä olla... Alkoholi tuntui pahentavan oireita. Nytkin söin anjovista ennen oireiden iskemistä. Pitääpä tarkkailla.


Tabithan köhän syyn mysteeri syvenee, sillä eilen Oliviallakin oli paha yskimiskohtaus. Eli eipä se kai sitten voi astmaa olla molemmilla. Alunperin epäilin että Tabitha oireilisi tämän asunnon takia. Että jos täällä on vaikka hometta tai muuten vaan huono sisäilma.

Kissakuvahaaste 127: Sukulainen

Kolmen päivän ikäiset siskokset tammikuussa 2008. Olivia on jompikumpi valkoisista. Ja Bella on tietysti se erilainen nuori. Viimeisessä kuvassa myös äiti Kali.




Bonuskuva by Giggeli. Ylempänä tytär Olivia ja alempana äiti Kali.