Huolta Tabithasta

Enpä juurikaan nukkunut viime yönä. Lueskelin eilen illalla kissojen astmasta ja tajusin ensimmäisen kerran että Tabithalla voi hyvinkin olla astma. Jo kauan sillä on ollut yskimistä, mutta viime aikoina kohtauksia on useammin ja ne kestävät pidempään. Katsoin videon kissan astmakohtauksesta, ja Tabithan kohtaukset ovat täysin samanlaisia. Sunnuntaina sillä oli kaksi kohtausta, toisen jälkeen se oksensi karvoja.

Saahan sitä vielä toivoa että jatkuva yskiminen johtuisi jostain muusta kuin astmasta mutta en oikein voi enää uskoa siihen. Pahentavia tekijöitä ovat tietysti pakkaset, huono sisäilma, pöly... Muutenhan Tabitha voi ihan normaalisti, riehuu ja syö eikä ole väsynyt. Eikä tule hengenahdistusta rasituksesta. Olivia on aina ihmeissään ja käy nuolemassakin Tapsaa kun se yskii.


Kun viimein nukahdin viime yönä näin kamalan painajaisen maailmanlopusta. Kuu oli törmäämässä maahan. Tekstitv:llä oli monta kertaa sama uutinen: "Nyt me kuollaan kaikki". Aikaa törmäykseen oli enää vain sekunteja, korkeintaan minuutteja. Aivan hirveä tunne. Onneksi heräsin nopeasti, taisin tajuta että tämähän ei voi totta olla.

Sunnuntaista olisi voinut muodostua ihan erilainen päivä. Äitini olisi voinut kuolla. Oli vajonnut jäihin. Uveavantoon. Onneksi vain polveen asti ja päässyt pois. Sillä kohdalla on vettä 10-15 metriä. Äidin sisko oli säikähtänyt hirveästi. Äiti sanoi ettei mene enää ikinä jäälle.

Enpä tajua mitä oikein olen bilettäessä tehnyt kun molempien polvien sisäsyrjissä on kipeät punaiset läiskät. Aika outoa satuttaa itsensä tuommoisesta kohdasta.

Sain eilen Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä aiheettoman maksukehotuksen. Olin tietysti maksanut sen laskun jo joulukuussa. Laitoin sähköpostia kuitin kera ja myönsivät että kehotus on aiheeton.

Kevyttuotteiden suosio hiipuu - nyt halutaan rasvaista kermaa ja voita

Mummot liikenteessä

Eilen tuli biletettyä kahden kuukauden tauon jälkeen. Viime kerta oli pikkujoulut marraskuussa. Eilen oli ihan liikaa pakkasta, jotain -25. Teki mieli laittaa jalkaan villahousut. Naama ja kädet meinasivat jäätyä matkalla Sherryn luokse. En jaksanut odottaa keskustassa bussia vaan kävelin. Sherry tuli minua vastaan mutta kävelimme eri reittejä ja missasimme toisemme. Olin jo Sherryn rappukäytävässä kun tuli ihmettelevä puhelu että missä oikein olen.

Näin ensimmäisen kerran Sherryn uusimman kissan Sagan. Pikimusta norjalainen metsäkissa on pikkuinen pelottavan mörön näköinen, mutta pelkäsi itse niin että vietti suurimman osan illasta piilossa sohvan alla.

Join neljä siideriä ja baarissa pari vodkapaukkua. Eli vähän enemmän kuin viime kertoina, mutta silti ei ole ollut krapulaa.

Baarissa (Onnela) oli yllättävän paljon ihmisiä jo alkuillasta. Yleensä olemme suunnilleen ensimmäiset ihmiset paikalla. Luulisi että paukkupakkasilla ihmiset pysyisivät kotosalla, mutta täyttä oli.

Tanssimme alakerran 90-luvun bileissä todella paljon. Tuskin olemme koskaan tanssineet noin paljon ns. tavisbaarissa. Homobileissä toki aikoinaan sai aina viettää koko illan tanssilattialla. Siellä kun toteutettiin aina kaikki biisitoiveet.

Parhaat hetket taisivat eilen olla Backstreet Boysin Everybody joka soitettiin peräti kahdesti ja Scooterin How much is the fish. Harmi vaan että se paras tanssibiisi eli Scooterin Fire jäi puuttumaan. En viitsinyt tällä kertaa pyytää dj:ltä. Tosin Scooterin musiikkivideoista paras on Rebel Yell, koska vampyyrit rulaa... Lolz.

Kotona olin puoli kolmen aikaan eli myöhemmin kuin normaalisti. Yöllä ja aamulla en edes herännyt tekstiviestien tuloon vaikka puhelin oli pään vieressä. Heräsin tietysti aikaisin, yhdeksältä jo toisen kerran mutta sain vielä myöhemmin nukuttua lisää.

Tabitha rakastaa tietokonetta

Kuvat by Giggeli viimeistä lukuunottamatta.

Olivian syntymäpäivä

Olivia (kuten myös siskonsa Bella ja Ratchet) täyttää tänään kaksi vuotta.

Yhden päivän ikäisinä.



Äiti ja tytär nyt.

Dexterin neljännen kauden loppu

Monta kuukautta hehkutettiin Dexterin neljännen kauden räjähtävää päätöstä. Luulin todella että tällä kertaa nähtäisiin jotain erilaista, mutta ei. Vanhaan tuttuun tapaan Dexter tappoi kauden vierailevan sarjamurhaajan. Onneksi sentään Trinity ehti ennen tuhoaan jättää Dexterille yllätyksen.

Kausi huipentui siihen että Dexter löysi vaimonsa Ritan kuolleena kylpyammeesta. Dexterin poika istui lattialla äitinsä verilammikossa. "Born in blood", aivan niin kuin Dexter itse...

Monen muun lailla olin pitkän aikaa toivonut Ritan kuolemaa, erityisesti kolmannella kaudella. Sen loppu olisi saanut olla jotain ihan muuta kuin se lälly paska mikä se oli.

Mutta sittenkin näyttelijöiden lausunnot pitivät paikkansa eivätkä sisältäneet valheita. Jennifer Carpenter sanoi että heräsi keskellä yötä katsomaan viimeisen kohtauksen kuvauksia. Siitä voitiin siis päätellä ettei Deb ole mukana vikassa kohtauksessa. Julie Benz sanoi ettei hänellä ollut yhtäkään yhteistä kohtausta John Lithgowin kanssa. Sekin piti paikkansa.

Ongelmakissa Kali

Yleensä väitetään ettei kissan luonne muutu steriloinnin jälkeen. Kalin kohdalla muutos on ollut iso. Ennen leikkausta Kali oli aggressiivinen ja dominoi muita kissoja. Nyt se vain alistuu ja on muutenkin surkea pelkuri.

Kalin ruokahalu on kasvanut hirvittävästi. Entisestä sirosta minikissasta on tullut parissa kuukaudessa paljon pulleampi.

Suurin ongelma alusta asti on ollut se että Kali tykkää tehdä tarpeensa sänkyyni. Entisessä kodissaan sillä ei koskaan ollut tällaista tapaa. Ennen leikkausta sänkyyn pissimisen ajateltiin johtuvan vain reviiriin merkkauksesta. Ja menihän tässä parisen kuukautta leikkauksen jälkeen, ettei pissi eksynyt väärään paikkaan. Mutta viime viikolla niin taas kävi. Ja tässä välissä Kali ehti kerran paskoakin sänkyyni.

Suurin syyllinen Kalin ongelmakäytökseen lienee Tabitha. Leikkauksen jälkeen Kali pelkää Tabithaa todella paljon. Ennen Kali antoi turpaan Tapsalle ja Tapsa pakeni, mutta nyt on päinvastoin. Kali ei edes puolustaudu tai anna samalla mitalla takaisin, alistuu vain.

Suurin ongelma on se että Tabitha hyökkää Kalin kimppuun kun se tulee ulos hiekkalaatikosta. Tapsa ei tykkää siitä että muut kissat merkitsevät reviiriään. Aivan alusta asti se hyökkäsi myös Olivian kimppuun laatikolla käynnin jälkeen. Mutta Olivia on aina ollut henkisesti vahva kissa eikä ole välittänyt paskaakaan Tabithan hyökkäilyistä vaan pitää puolensa.

Kali-raukka pelkää hiekkalaatikolla käymistä. Se kokee muut paikat turvallisempina vaihtoehtoina. Nykyään siitä huomaa kun se etsii paikkaa mihin tehdä tarpeensa. Silloin täytyy vain viedä se hiekkalaatikolle. Monen monta kertaa. Ennen kuin se suostuu menemään laatikkoon. Tärkeintä on estää Tabithan hyökkäysyritykset. Kalin täytyisi vähitellen oppia ettei laatikolla käynti tarkoita Tabithan hyökkäystä.



Todella masentava ja ahdistava dokkari Kissanaisia.