Läpi!

Pääsin sitten Code Veronican läpi... Ja pelinhän piti olla pisin ja vaikein Ressa?! Kuolin pelin aikana ehkä viisi kertaa, ja niistäkin vain kerran johonkin monsteriin, nimittäin noin toiseksi viimeiseen Alexiaan... Kuolin kerran kaasuun, noin kolme kertaa murskauduin ansan alle (hyvä minä!!). Ammukset loppuivat yhdessä vaiheessa, kun saavuin Chrisinä Antarktikselle. Olin pienessä kusessa kun piti päästä seinälonkeroiden ohi, mutta pääsinpä kuitenkin ohi.

Peli oli siis pettymys, sen voin sanoa. Jos verrataan vaikkapa Zeroon, niin sitä peliä pelasin yhä uudelleen ja uudelleen ja olin siitä todella innoissani. Samaa ei todellakaan voi sanoa Code Veronicasta. Missään vaiheessa ei tullut mitään innostumista tuon pelin suhteen. Tällä hetkellä sanoisin että Code Veronica on kaikista huonoin Ressa. En voi uskoa että odotin tätä peliä monta vuotta...

Pelasin jo battle gamenkin läpi Clairena, mutta se ei todellakaan ollut vaikeaa loppumattomilla ammuksilla...

Arvosanani oli D ja aika 9.52:40. Tuli vähän haahuiltua ympäriinsä... Luulin tosissaan että Alexia olisi paha vastus... Mutta kun olin kuollut siihen kerran tajusin että parempi ampua ne pikkuörkitkin, ja sitten en ehtinyt edes vaihtaa magnumiin kun Alexia jo "kuoli"... Se vihoviimeinen vaihe eli linear launcherilla ampuminen olikin sitten vaikeampaa. Luulin etten ikinä osuisi... Mutta osuinpa kuitenkin!

Antarktis...

Tuli pelattua taas Codea (yllätys yllätys). Olin tulostanut vain muutaman ensimmäisen sivun läpipeluuohjeesta, ja jouduinkin sitten pakenemaan saarelta ihan ilman ohjetta. Olen oikeasti yllättynyt että onnistuin pakenemaan sieltä ihan omin avuin. :O

Weskerikin tuli tavattua, punaisine silmineen... Luulisi että Claire olisi saanut pahojakin vammoja siitä höykytyksestä.

Ensimmäinen tyrant oli naurettavan helppo (tyrantiinhan kannattaa käyttää bow gunin powderilla terästettyjä nuolia). Toinen, lentokoneessa oleva, olikin sitten jo vähän vaikeampi. Monet ovat jääneet tuohon kohtaa jumiin, siksi olinkin yllättynyt kun en kuollut. Hilkulla se tosin oli... Olin käyttänyt kaikki parannusvälineet ja olin cautionilla kun laatikko oli viimein valmis. Tyrant iski minua vielä pari kertaa ennen kuin osuin nappiin... Mutta osuinpa kuitenkin!

Nyt Antarktiksella olen haahuillut ilman ohjetta sinne tänne, ja olen ollut koko ajan poisonilla. Tein vielä riskaabelin homman ja tallensin poisonilla ollessani, toivottavasti blue herbejä on vielä jäljellä... Tulostin nimittäin nyt läpipeluuohjeen. Olisi vain pitänyt tajuta ampua nuo myrkyttävät ötökät jo ajat sitten...

Olen siis jo toisella disketillä eli ilmeisesti yli puolenvälin.

Codea taas...

Tuli taas pelattua Codea. Claire kuoli ensimmäisen kerran, ja ihan vain minun tyhmyyteni vuoksi. Ohje sanoi selvästi että käännä vipua vastapäivään, mutta veivasin sitä silti myötäpäivään. Niinpä huone täyttyi kaasulla ja Claire-parka kuoli.

Pelistä täytyy sanoa sen verran, että sen tapahtumapaikat ovat tylsiä, mitäänsanomattomia ja harmaita. Koko peli on harmaa. RE2:ssa ja RE3:ssa oli mahtavan mielenkiintoiset ja kaikin tavoin värikkäät tapahtumapaikat. Ja Code Veronicaan verrattuna jopa Zeron paikat olivat paljon, paljon paremmat.

Tuossa läpipeluuohjeessa sanotaan jokaisesta Bandersnatchista "tapa se, tapa se". En ole ensimmäisen Bandersnatchin eli ensimmäisen pomon jälkeen tappanut niistä yhtäkään vaan olen aina juossut niitä karkuun. Eivät ne ole osuneet minuun isolla kourallaan kuin muutaman kerran. Piece of cake.

Kävin viemässä Rodrigolle lääkkeen. Aika tylysti Rodrigo kohteli Clairea saatuaan tältä apua... Oli aika tyhmää kun etsin yhtä ovea palatsista joka puolelta. Vain sattumalta huomasin että se oli tallennushuoneessa, eli juuri siellä missä ohje sanoi sen olevan... Argh. Minä olla tyhmä.

Codea...

Pelasin tänään tuntikausia Code Veronicaa. On se kiva peli, vaikka toistaiseksi se on ollut tuhottoman tylsä. Monta kertaa olen kuitenkin nauranut kunnolla ääneen. Alfredin ääni on todella naurettava. :D Toistaiseksi peli on ollut myöskin helpompi kuin luulin. En ole edes kuollut kertaakaan. :O Tai ollut edes dangerilla. Ensimmäinen Bandersnatchkin oli yllättävän helppo tappaa, vaikka se ehtikin huitaista minua monta kertaa. Minua on varoiteltu ammusten loppumisella, mutta toistaiseksi niitä on riittänyt vaikka olenkin ampunut lähes jokaisen vastaantulevan zombin. Toki olen juossut karkuun silloin kun siihen on ollut mahdollisuus.

Tällä hetkellä olen menossa... No, seuraavaksi minun täytyy mennä laittamaan maalaukset oikeaan järjestykseen. Yritin sitä jo mutta mokasin, joten päätin lopettaa koska olin jo pelannut monta tuntia ja halusin katsoa Kauniit ja rohkeat. :D

IHANAA, tänään jatkuu Pelkokerroin!! Se on yksi suosikkiohjelmistani, suurimmaksi osaksi sen toisen stuntin takia. On aina kiva jännätä mitä ne tällä kertaa joutuvat syömään... :D

Janne Ahosen olisi kuulemma pitänyt olla haastateltavana tänään Huomenta Suomessa, mutta herra oli nukkunut pommiin :D Ja puhelinhaastattelukin oli katkennut kesken :> Niinköhän Janne on hyvässä iskussa lauantaina? Taitaa Puijo-peikko palata kummittelemaan...