Ärsyttää kun joutuu silmien kivun ja ylirasituksen vuoksi olemaan lukematta ja kirjoittamatta. Kun lukemista ja kirjoittamista riittäisi. En tiedä mitä tälle vois tehdä. Lähettää silmät jonnekin (ranta)lomalle?
Silmä- ja niskakipuisena kirjoittelin sitten kolmea eri novellia yhtä aikaa. Ihan hyvin etenivät, sainkin niistä jo yhden valmiiksi.
Olin mäkihyppykauden lopetuksesta niin täpinöissäni että seuraavana yönä oli vaikeaa nukkua kun sydän hakkasi liikaa. Rankkaa tuo penkkiurheilu, sydämestä ottaa. Jos on vielä hengissä seuraavan kauden alkaessa niin pitäisi keksiä jotain koska ei haluaisi maksaa penniäkään läpipaskalle Viaplaylle. Miksen voi mitenkään saada esimerkiksi Puolan Eurosportia? Paitsi laittomien striimien kautta. Noh, Viaplay ilmoitti juuri halvemmasta paketista jolla saisi mäkihypynkin.
Red Bull järjesti vielä kauden päätyttyä Puolassa oman mäkihyppytapahtuman. Kukahan tuonkin turvallisuudesta oli vastuussa? Hyppäsivät hirveillä vauhdeilla ja todellakin näin punaista kun Domen kaatui ylipitkän hyppynsä. Oli niin korkealla mäen jo loppuessa kesken. Mäkiennätyksen yli monella metrillä. Aika isot rahat saisivat antaa että korvaisi mahdollisen loukkaantumisen tai pahemman. Hengenvaarallista touhua.
Kävin taas kirjastossa. Hiukan ärsytti kun palautusautomaatti ei meinannut mitenkään
hyväksyä kurssikirjaa. Tuota paskaa, painavaa (2.1 kg!) ja kaikin tavoin
epänormaalia kirjaa.
Juonipaljastus Teho-osastosta, varo!
Pääsin jatkamaan Teho-osaston katselua, kuudennella kaudella, kun Friillä näytettävät jaksot etenivät siihen kohtaan. Tekee niin pahaa katsoa kun Lucy on monen jakson ajan huolissaan ikäisestään potilasta joka tarvitsee sydämensiirron. Lucy ei tiedä että hänellä itsellään ei ole enää paljoa elinaikaa jäljellä. Kuudennen kauden jakson "All in the Family" olen katsonut yhteensä varmaan kymmeniä kertoja.
Sain totaalisen slaagin kun huomasin Friillä esitettävää "Be Still My
Heart"-jaksoa leikellyn. Legendaarista loppukohtausta oli oikeasti
lyhennetty! Tuosta telkkariversiosta puuttui se kun Carter yrittää
nousta ylös, ja sitten zoomaus Carterin silmiin kun hän kauhuissaan
huomaa Lucyn. Olen nähnyt tuon kohtauksen niin miljoona kertaa että osaan sen ulkoa, joten tajusin heti että jotain on pahasti vialla. Helvetin törkeää jakson leikkelyä! En kestä! Jos jaksoa on
pakko lyhentää niin ottaisivat pois jostain vähemmän tärkeästä kohtauksesta!
Alla alkuperäinen, leikkelemätön, sensuroimaton kohtaus:
Sitten odottelemaan miten pahasti seuraavan päivän All in the Familyä on leikelty... no en huomannut mitään. Rupesi mietityttämään onko striimauspalveluidenkin Teho-osastot pätkitty. Moni tv-sarjahan joutuu teurastuksen uhriksi kun dvd-julkaisua varten musiikit vaihdetaan toisiin.
Andreas Wellinger hävisi karsinnan 0.1 pisteellä Geigerille! Mikähän ihmeen suonenveto Karlilta.
Ensimmäisellä kierroksella Karl voitti Domen Prevcin 0.1 pisteellä! Mitä hittoa Karl! Voitti molemmat suosikkini 0.1 pisteellä.
Tilanne ensimmäisen kierroksen jälkeen: Wellinger 2., Domen neljäs 0.1 pistettä kolmannesta sijasta. Yhteinen palli olisi niin lähellä, mutta niin kaukana.
Lopputuloksissa Domen jaettu 5., Wellinger 7. Heidän eronsa 0.4 pistettä. Aika lähellä siis että jaetulla sijalla, jos ei kerran jaetulla pallilla.
Erikoishuomioita kisasta: Timillä on paljon puhtaampi perse kuin Domenilla.
Vikersund lentomäki
Perjantai
Suosikeilleni kaksoisvoitto ensimmäisellä harjoituskierroksella, Domen 1. Milloin tuollaista näkisi kisassa? Domen voitti toisenkin harjoituskierroksen... kuten olen aina sanonut, hänet on luotu lentämään... kun hyppy osuu kohdilleen lentomäessä, niin pitkälle menee...
Domen voitti karsinnan, eli voitto kaikilla kolmella kierroksella. Itse kisassa voi sit luuseroida?
"Miksi tänään ei voinut olla kisa?"
Lauantai
Koekierros peruttiin, eli hyvä merkki?
Olin valmis tekemään jotain äärimmäistä kun minulle selvisi että Viaplay ei näytä kisaa ollenkaan televisiossa. Mistä hitosta Viaplaylle oikein maksetaan? Se nyt vaan on hiton tyhmää maksaa Viaplaylle.
Eli en saa edes nauhalle Domenin voittoa että voisin fiilistellä jälkikäteen.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen Wellinger johdossa, Domen neljäntenä.
Toisella kierroksella Domen hyppäsi hyvän hypyn, mutta kaatui. Wellinger voitti, Domen viides. Ilman kaatumista olisivat varmaan molemmat olleet pallilla, todennäköisesti kaksoisvoitto!!
Yksi hyvä puoli siinä on että Viaplayllä oli pelkkä nettilähetys, näyttivät kaiken loppun asti eli harvinaisesti näki palkintojenjaon.
Wellinger, väärä voittaja? Kun toivoin Domenia.
Toivottavasti Domenin nilkka ei ole kipeä huomenna.
Sunnuntai
Ei taaskaan kisaa telkkarissa. Haista paska, Viaplay. Olen muutenkin alkanut epäillä että syy siihen että telkkari ei nauhoita mäkihyppyä ei olekaan telkkarissa vaan Viaplayssä. Muiden kanavien nauhoitukset kyllä onnistuvat.
Kisan alku viivästyi tuulen takia, ja lopulta vain yksi kierros.
Domenille ja Wellingerille kaksoisvoitto! Domenille personal best 247m!
Wellinger voitti Raw airin ensimmäistä kertaa, Domen toinen. Ilman kaatumistaan Domen olisi voittanut molemmat.
Eli kaksi kaksoisvoittoa ja yhteispallia! Dream come true! Näki jopa kaikki pallit!
Miten voikin olla että They are both winners!!
Nytkö ei ole enää mitään saavutettavaa mäkihypyssä?
Kun väsyneenä ja kipuisena odottelin että saisivat kisan aloitettua... edellisen päivän harmituksen vuoksi toivoen kaksoisvoittoa...
Lahti
Lauantai
Wellinger johti karsintaa, mutta pari törkeää itävaltalaista tyyppiä tunki edelle. Kiitti Yle siitä että siirsit karsinnan juuri Domenin kohdalla televisiosta Areenaan.
Kisassa Wellinger 6. Domen toisen kierroksen suurin pudottaja, 15 sijaa alaspäin.
En tajua miksi Lahden mäkimontussa oli porukkaa. Ahosen ja Niemisenkö takia? Oli kiva että järjestivät tuon, mutta kyllä pelotti että tulevatko elossa alas tornista. Uskalsin jopa katsoa Ahosen hypyn.
Sunnuntai
Typerä superteam. Miksi muistelen että aina aikaisemmin Lahdessa oli kaksi yksilökilpailua ja iltajoukkuekisa?
Domenilla ei mitään asiaa joukkueeseen, oli lauantaina vasta neljänneksi paras slovenialainen.
Slovenia voitti, Saksa neljäs (taas). Mutta Domen pääsi mukaan voittajajoukkueen ryhmäkuvaan. Kiva palloilla paikalla turhan panttina ylimääräinen päivä?
Planica
Torstain toinen harjoituskierros: Wellinger voitti, Domen toinen. Myöhemmin sain tietää että Domen hyppäsi ensimmäisellä harjoituskierroksella 246,5 eli puolen metrin päähän tuoreesta henkilökohtaisesta ennätyksestään. Syvä kyykky-alastulo, auts.
Kauden viimeisen karsinnan voitti Wellinger, Domen neljäs. Uransa lopettava Eisenbichler kolmas.
Kuka voittaa lentomäkicupin? Entä Planica 7:n?
Perjantai
Domen voitti koekierroksen.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen Domen toisena Anzen jälkeen. Domenin tuulirako ei ollut optimaalinen. Wellinger 6. Domen siirtyi johtoon Planica 7:ssä vieden johdon Wellingeriltä. Hyppynsä jälkeen Domen selitteli Peterille miten meni.
Domenille kisan voitto. Wellinger 6. Domen varmisti samalla lentomäkicupin voiton. Paras lentäjä!
Hitto että nuo lentomäkihypyt pelottaa minua aina hitosti. Liian vaarallista touhua.
Lauantai
Joukkuekisan ensimmäisen kierroksen jälkeen oli pullat hyvin uunissa molempien pallille pääsyn suhteen kun Saksa toisena ja Slovenia kolmantena.
Toisella kierroksella Kossun jälkeen Slovenia tippui neljänneksi. Lopputuloksissa Saksa toinen, Slovenia kolmas. Eisenbichlerin uran viimeinen hyppy, ja sen kunniaksi ankkurina. Ja mitään palleja ei tietenkään näytetty. Ja kun oletusarvo on että huomisia palkintojenjakoja ei näytetä missään niin hiukkasen vituttaa. Haluan nähdä kaikki globet! Domen vahvisti johtoaan Planica 7:ssä.
Halusin itkeä kun huomasin että edellisen päivän nauhoitukseni Domenin upeasta voitosta ei toimikaan. "Tuntematon virhe." Haistappa paska, telkkari. Olin jo fiilistellyt että voisin fiilistellä tuolla voitolla milloin vaan. No enpä tietenkään. Mikäs tässä elämässä muka toimisi. No Areenassa kisa onneksi on.
Sunnuntai
Tajusin tuossa perjantai-iltana että kellojenkääntö on just epäsopivasti. Että käännetäänkö niitä siihen suuntaan että kisa on normaaliakin aikaisemmin? Puol 11 sijaan jo puol 10? Ja miten television herätyskello toimii jos kesken kaiken on kellojen siirto? Moneltako se herätysaika pitää olla, vanhaa vai uutta aikaa? No onneksi on kännykkä joka ei itsekseen muuta aikaansa, voi laittaa sen herättämään. Noh kaksi kelloa herätti yhtä aikaa.
Domen voitti koekierroksen. Miksiköhän uransa lopettanut Michael Hayböck ei halunnut osallistua kisaan, vaikka olisi voinut? Vikaan kisaan kun pääsee aina 30 maailmancupin kokonaistilanteen parasta. Tai 30 parasta paikallaolijaa...
Ensimmäisellä kierroksella Domenin 245m ei riittänyt johtoon, kun Anze meni törkeästi ohi uudella (Domenia paremmalla) pb:llä. Wellinger 4.
MAAILMANENNÄTYS!
Toisella kierroksella Domen hyppäsi maailmanennätyksen 254,5m. Siinä ja siinä oliko kaaduttu, mutta ei ollut. Ensimmäisenä ryntäsi onnittelemaan veli Cene.
Edes maailmanennätys ei riittänyt kisan voittoon. Sori nyt vaan Anze mutta Domen on moraalinen voittaja. Wellinger kolmas, eli molemmat suosikkini pallilla! They are both losers!
Domenille Planica 7:n voitto. Ja se lentomäkicupin voitto, Wellinger siinä kolmas.
Kaiken oleellisen Viaplayn paskuudesta kertoo se että jos olisi ollut
pelkän Viaplayn varassa niin ei olisi nähnyt yhtäkään palkintojenjakoa.
Vaikka en perjantain jälkeen voinut siihen uskoakaan niin ei olisi voinut paremmin kausi päättyä.
Domenin painajaismaisen alkukauden jälkeen loppukausi sujui käsittämättömän hyvin. Voittoja, maailmanmestaruuksia ja kakkuna kirsikan päälle (sic) vielä maailmanennätys!
Domenin kaudesta 2024-25 saisi hyvin elokuvan, draaman kaari olisi kohdillaan.
Ps. Totuuden hetki: toimiiko telkkarin nauhoitus ennätyshypystä? TOIMII!
Viime viikko oli paska. Endokipuja. Piti yrittää opiskella tenttiä varten. Kävin lenkeillä kipulääkkeiden voimilla. Perjantaina alkoi vielä nivelkivut, joista ei nykypäivänä enää tiedä johtuvatko ne esivaihdevuosista vaiko vain sukuni vahvoista reumageeneistä. Joo, voihan nekin johtua ihan vaan endometrioosista.
Oli taas rankka viikonloppu. Lahdessa maailmancupia, ja yleisurheilun halli-MM-kisat jossain hornassa. Ei niska kestä moista katsomisrääkkiä. Yleisurheilussa oli kyllä oudot pitkät viestit, tai pitäisikö sanoa oudot maat mukana. Ei Belgiaa eikä Hollantia kummassakaan, ei miehissä eikä naisissa.
Ja sitten tänä maanantaina oli tentti. Ajattelin että olen valmis luovuttamaan opintojen suhteen jos en pääse tuota pakollisen kurssin tenttiä läpi. Pääsin nimittäin tuon kurssin ensimmäisen osatentin läpi vain rimaa hipoen. Mutta tuosta toisesta osasta tulikin lähes täydet pisteet. En voi ymmärtää.
Jotenkin onnistuin viime viikolla pakottamaan itseni kirjoittamaan taas yhden novellin valmiiksi. Perjantaina sain 2 uutta novelli-ideaa, ja sunnuntaina kolmannen. Mutta tiesin minkä novellin halusin saada valmiiksi seuraavaksi, tällä viikolla. Ja sekin tuli jo tehtyä tänään. Mitähän seuraavaksi? Milloinkahan sitä lomaa tai taukoa tai jonkin valmiiksi saamisen tunnetta olisi? Ei voi iloita novellin valmiiksi saamista kun miljoona seuraavaa on jonossa, ja romaaneja en ole edistänyt yhtään.
Tämä viikko sujui paremmin kipujen suhteen. Meninkin jo ajattelemaan että onpa ihan ok olo, ja suosikkistriimaajanikin striimasi tiistaina pitkästä aikaa. Mutta tiistai-iltana iski vatsakivut. Ei voi koskaan tajuta miten eksynyt pieru voi aiheuttaa niin kovat kivut.
Ja sitten tänään keskiviikkona tietokoneeni hajosi, eli mihinkään ei voi enää luottaa. Ensin hiiri ei liikkunut, ja sitten näyttö sekosi. Puoliso diagnisoi heti näytönohjaimen pimahtaneen, ja näytönohjaimen vaihto auttoi. Jos ei olisi tietokoneista tietävää kotona niin kusessa olisi. Joutuisi roudaamaan koneen jonnekin hornaan korjattavaksi. Niin mitenkä? Taksillako? Onko olemassa tietokoneiden korjauspalvelua johon kuuluu haku ja tuonti? Mutta enpä edes pystyisi ilman toimivaa tietokonetta mitenkään etsimään korjauspalveluiden tietoja. Ja korjaajat saisivat täyden pääsyn kaikkiin koneella oleviin tiedoistoihin, oh the horror. Pitääkö tässä ruveta tekemään koneelle kevätsiivousta? Yksi vaihtoehto olisi tietysti opiskella itse tietokoneen korjausta ja sisälmyksiä, mutta not gonna happen. Kamalaa kun koko elämä on koneella. Esimerkiksi kaikki kirjautumistiedot ja
salasanat. Ilman juuri tätä tietokonetta en pääsisi kirjautumaan enää
minnekään.
Hiirihän on vittuillut jo pidempään. Aina kun yritän maalata tekstiä, niin ei se maalaa kuin vasta useamman yrityksen jälkeen. Ja kun yritän liimata tekstiä kursorin kohtaan, niin aivan liian usein se teksti menee ihan muualle kuin kursorin kohdalle. Niin tekstinkäsittelyohjelmassa kuin täällä Bloggerissakin. Eikä edes ole kovin vanha hiiri.
Ja silmät ei vaan kestä tätä elämää. Mitähän niillekin voisi tehdä? Jotain kosteuttavia tippoja kai, mutta no can do koska nekään eivät ole ilmaisia. Edellisestä näöntarkastuksesta on 25 vuotta aikaa. Mutta eipä YTHS:llä ole silmälääkäriä tai mitään muutakaan mistä voisi saada apua ylirasittuneille silmille. Asiaa ei tietysti auta yhtään sekään että minulla on silmissä ruusufinnikin. Monisairasta touhua tää elämä.
Odottelen innolla mäkihyppykauden huipennusta tänä viikonloppuna Planicassa. Mutta en odota innolla liian aikaisia kisoja. Miksi niiden pitää alkaa jo puoli 11?
Ensi viikolla on tiedossa ikävä juttu, saa nähdä mikä on tuomio. Mutta ensi viikon lopulla alkaa myös GTA Marathon, jee?
Ei kiinnosta pelaaminen. Ei vain ole mitään kivaa pelattavaa.
Ei kiinnosta ryyppääminen. Ennen kiinnosti pelata Fridaytä ja ryypätä samalla. Mutta ehkä olen nyt saanut tarpeekseni kalsarikänneistä. Ei siinä mitään järkeä ole.
Ei kiinnosta Twitchin katsominen. Olen katsonut Twitchiä joka päivä vuosia, mutta nyt vaan tuntuu siltä että kukaan ei koskaan striimaa mitään mielenkiintoista peliä. Ja hirveintä on se että suosikkistriimaajani on striimannut tänä vuonna tasan kerran. On tullut tosissaan mietittyä jopa sitä vaihtoehtoa että hän on löytänyt elämän.
No mäkihyppy jaksaa vielä kiinnostaa ja syystäkin, kun suosikkini ottivat kauan unelmoimani kaksoisvoiton. Siitä lisää myöhemmin.
Tuossahan oli myös yleisurheilun halli-EM-kisat, törkeästi yhtä aikaa hiihdon MM-kisojen kanssa. Ei tosin paljoa enää kiinnosta kun Borleen kaksoset lopettivat uransa. Ja lopulta noissa kisoissa ei näkynyt myöskään Dylan Borleeta Belgian viestijoukkueessa. Mutta täysin järjetöntä on se että samassa kuussa on sekä halli-EM että halli-MM-kisat, en voi ymmärtää.
Viime viikot on ollut suunnilleen koko ajan elohiiriä, erityisesti
toisessa silmässä. Ärsyttävää. Silmät vaan ovat niin kipeät,
ylirasittuneet ja kuivat, tarviisivat lepoa. Mutta mitä muuta sitä
elämällään tekis kuin lukis juttuja koko valveillaoloaikansa?
Maanantaina heräsin isovarvas kipeänä. Mitähän oikein olen puuhannut? Eli endokivut, silmä/niska/pääkivut, ja isovarvas niin kipeä että kävely on vaikeaa. Kyllä kelpaa olla ja opiskella.
Vaihdoin tosiaan Globetelin puhelinliittymään. Onnistuin vaihtamaan sim-kortin hajottamatta 25 vuotta vanhaa kännykkääni, tosin akku tuntuu nyt kestävän vähemmän aikaa. Se entinen sim-korttikin oli aika vanha. Edellinen operaattori jaksoi aina välillä valittaa että se pitäisi vaihtaa.
Tajusin myös että Osuuspankki vie minulta 8,25 euroa palvelumaksuja joka kuukausi. Hirveä summa. Pitää siis vaihtaa kokonaan S-pankkiin, joka on maksuton. On vaan urakka vaihtaa tiedot kaikkiin paikkoihin jne.
Ps. Tajusin eilen (!!) että minulla on vieläkin jouluverho keittiön ikkunassa... hyvin mää vedän.
Tuntuu siltä että kissojen kuolema on jotain sellaista mistä ei voi koskaan päästä yli.
Elämä on täysin muuttunut. Kissojen poismeno näkyy kaikessa arjen tekemisessä, kaikissa rutiineissa.
Ei tarvitse pelätä että Tapsa räkii sänkyyn tai muualle. Tai että
Kali yrittää paskoa sänkyyn, tai Olle ripuloida sinne tai lattioille,
tai pyyhkiä perseensä lakanaan. Aamulla ei tarvitse huolehtia siitä onko
Olle pissinyt vessanedusmatolle.
Ylipäänsä saa nukkua enemmän. Kissat eivät enää herätä, eikä kaikkia tekemisiä tarvitse rytmittää niiden ruoka-aikojen mukaan.
Pyykit voi ripustaa kuivumaan niin että narut roikkuu, ei ole enää Ollea repimässä niitä. Kukaan ei ole tunkemassa itseään vaatekaappiin tai vaatehuoneeseen. Kukaan ei tule tietokonenäyttöni eteen "häiritsemään" "tärkeitä" tekemisiäni. Kun viilaan kynsinäni kukaan ei tule ihmettelemään että mitäs epäilyttävää ääntä täältä kuuluu, ja halua kynsiviilaa leikkikalukseen. Voin käydä suihkussa pelkäämättä että Olle ripuloi sillä aikaa. Kun kulkee kämpässä pimeässä ei tarvitse pelätä että jyrää jonkun kissan alleen. Ruokansa voi jättää vapaasti pöydälle, ei mene kukaan härkkimään. Ei tarvitse olla hysteerinen jokaisen hammaslangan ja langanpätkän takia. Voi jopa jättää muovipussin lattialle pelkäämättä että joku tukehduttaa itsensä siihen. Eikä Ollea ole nuolemassa kaikkia mahdollisia muoveja. Enää ei mene sukkia pesuun sen vuoksi kun on astunut oksennukseen tai paskaan. Keittiön ja vaatehuoneen kaapit ovat tyhjentyneet kissojen ruuista, niihin voisi muka laittaa jotain muuta. Mutta mitä?
Yhteen aikaan minulla oli Tapsan kanssa sellainen rutiini että aina kun laitoin teeveden kiehumaan niin Tapsa tuli keittiöön siliteltäväksi. Yritin joskus jopa huijata Tapsaa sillä lakanoita vaihdettaessa. Jotta sain Tapsan pois lakanoiden kimpusta laitoin teeveden kiehumaan huijatakseni sen keittiöön.
Edellisessä asunnossa Tapsalla oli ikävä tapa. Lähes joka yö kun me ruvettiin nukkumaan Tapsa otti pallonsa ja alkoi huutaa se suussaan että "heittäkää mulle palloa NYT". Koskaan ei tuossa tilanteessa öisin sille palloa heitetty, mutta silti se jatkoi tuota tapaansa pitkään. Tuli mietittyä että naapurit varmasti tykkää...
Yritän koko ajan pitää mielessäni Ollen nau'un. Sillä oli omalaatuinen nauku, enkä haluaisi unohtaa sitä. Olisi kai pitänyt videoida kissoja enemmän, tosin oman digikameran videot ovat niin laaduttomia että en sitä juurikaan videoihin käyttänyt.
Juuri Olle se tässä eniten harmittaa. Koen pettäneeni Ollen. Ollen kuolema pääsi yllättämään täysin. Vaikka jälkikäteen ajateltuna kaikki merkit olivat näkyvissä. Ja minä vain nauroin kun keittiön matolle elämään siirtynyt Olle ei joskus edes meinannut siirtyä pois matolta kun imuroin. Pidin sitä vain laiskana. Ja kun se laihtui ja söi vähemmän ja oli jatkuvasti kerjäämässä ruokaa, pidin sitä vain nirsona. Ja kun Ollen krooninen ripuli muuttui ummetukseksi, pidin sitä vain munuaisten vajaatoiminnasta johtuvana. Miksi ei tullut pieneen mieleenkään että Ollella voisi olla suolistokasvain? Se nimittäin tuli kyllä mieleen kun toissajouluna Kali lakkasi syömästä ummetuksen takia.
Kissaunia
Näin unen Ollesta, ja tällä kertaa kyseessä oli "oikea" Olle. Se tuli kotiin monta kuukautta kuolemansa jälkeen, hyvinvoivan näköisenä ja jopa hiukan lihoneena. Ihmettelin miten se voi olla elossa. Kun sen piti olla kuollut, sillä piti olla suolistosyöpä ja suoli tukossa. En saanut unessa vastauksia kysymyksiini.
Toisessa unessa kaikki kissat tulivat kotiin terveinä. Ajattelin että sen on pakko olla unta, ja yritin herättää itseäni nipistelemällä, mutta ei. Oli sitten pakko ruveta miettimään mitä tehdä kun kotona on kolme kissaa, eikä tippaakaan kissanruokaa. Lopulta katsoin Ollen silmiä, ja rupesin itkemään kun tajusin ettei se kissa ollutkaan Olle. Oikealla Ollella kun oli uniikit, eripariset silmät. Eikä tuo uni jäänyt ainoaksi kerraksi, näin vastaavan uudestaan ja taas tunnistin Ollen feikiksi silmien perusteella.
Yhdessä unessa olin saanut otettua valokuvia kissakummituksista. Jokin muukin kuin yliluonnollisuus oli silti pielessä, Ollejakin oli kuvissa useampi kuin yksi.
Eräässä toisessakin unessa oli kaksi Ollea. Ja sitten oli Tapsa menemässä ruokani kimppuun, juuri kun kehuin että siitä ei enää ole pelkoa.
Enää ei tarvitse ostella kissoille yhtään mitään. Harmittaa kun esimerkiksi Facebookissa ja Youtubessa on kissamainoksia, ja omissa K-plussatarjouksissa kissojen ruokia.
Kaikkea kuluu nyt vähemmän. Kissojen kuoltua vedenkulutus on laskenut noin 75%!! Vessapaperia, talouspaperia.
Pakastepusseja meni ennen yksi päivässä jätöksiin. Nyt en tiedä miten
loppukäyttäisin ne elintarvikkeisiin käytetyt pussit. Jopa vanulappuja ei nyt kulu. Niitä saattoi mennä monta päivässä Tapsan nenän pyyhkimiseen, ja ostinkin niitä usein nipputarjouksista.
Jätettä
tulee niin hiton vähän. Sekajäte oli ennen pakko viedä joka toinen
päivä, lähinnä Ollen jätösten vuoksi. Nyt sitä tulee hyvin vähän, kuten
kaikkea muutakin. Bioa ja metallia.
Kissankarvat. Niitä ei ole enää kaikkialla, kuten omassa naamassa. Aina kun löydän naamastani valkoisen kissankarvan, ajattelen vain että tämä on yksi viimeisistä. Ja että se voi olla kenen vain kolmesta kissasta, ei voi tietää kenen.
Joka kerta imuroidessa itkettää. Täällä on niin luonnottoman siistiä, ei
ole kissakarvoja eikä hiekkaa. Ennen piti imuroida kaksi kertaa
viikossa, nyt sille ei olisi juurikaan tarvetta. Ja imurihan alkoi
oikutella jo ennen kissojen kuolemia. Se alkoi siitä kun osuin
imuroidessa pistokkeeseen, ja imuri lakkasi silloin toimimasta. Sen
kerran jälkeen imuri ei ole välttämättä mennyt päälle. Joutuu
kokeilemaan montaa eri pistorasiaa, ja asettelemaan pistokkeen
pistorasiaan erityisellä tavalla ennen kuin imuri suostuu toimimaan. Se
on myös mennyt pois päältä kesken imuroinnin esimerkiksi siksi kun imuri
on kulkenut johdon päältä.
Siitä on jo kuukausia aikaa kun laitoin roskiin viimeisen pölypussin joka oli täynnä kissankarvoja. Mutta siinäkin näkyi päällimmäisenä pelkkää pölyä. :(
Nykyään haluaisin antaa neuvona kaikille kissanomistajille että vanhoille kissoille kannattaa aina
eläinlääkärikäynnin yhteydessä tehdä vatsan ultraääni. Joillakin
eläinlääkäreillä se taitaakin kuulua seniorikissojen
terveystarkastukseen, ja hyvästä syystä. Kaikilla kolmella kissallani
vatsan ultraääni olisi paljastanut asioita. Eniten harmittaa että sitä
ei Ollelle huhtikuussa tehty, kun se oli taas eläinlääkärissä kroonisen
ripulin takia. Enkä itse silloin vielä tajunnut ja tiennyt asioista että olisin voinut
pyytää ultrausta.
Kuolema on ollut minulle ongelma siitä asti kun
lapsena tajusin että mikään tässä elämässä ei muuta sitä tosiasiaa että
jonain päivänä minäkin makaan arkussa ja minut laitetaan maahan matojen syötäväksi. Muut ihmiset tuntuvat
pystyvän sulkemaan kuoleman olemassaolon pois tietoisuudestaan minua paremmin. Ja nyt
kuolemaa on tungettu suoraan päin naamaa, ja sitä en kestä. Jos hetkeksikään pysähdyn ajattelemaan kissojen poissaoloa niin itkuhan siitä tulee.
Veistä väännettiin taas sydämessä kun Zooplus lähetti postia että heillä on minua ikävä, ja nyt saisi alennusta. Ihan paperisen kirjeen. Ehkä siksi koska kissojen kuoltua kielsin sähköpostien lähettämisen.
Viime viikon Lidlin reissu oli vähän ikävä. Ei meinannut millään löytyä naisten pinkkejä pyjamahousuja, jotka olivat suurin syy käyntiin. Olivat piilottaneet ne miesten vaatteiden keskelle. Ja kun noista ei ikinä tiedä minkä koon ottaisi, se on täyttä arvailua. Kotimatkalla sain ikävästi roiskeet päälleni.
Kirjastokortin katoaminen
Ja kotiintultua iski kriisi kun ihan sattumalta huomasin että olen kadottanut kirjastokorttini, sitä ei löytynyt lompakosta. Olin varannut kurssikirjan kirjastosta ja mietin jo paniikissa että mitäs nyt kun sitä ei voikaan hakea. Muistin vain sen että viimeksi vaihdoin kirjastokortin pin-koodin että puoliso pääsisi eläinlääkärireissulla kirjastoon odottelemaan. No hän sitten tajusi että se minun kirjastokorttini on vieläkin hänen lompakossaan. Onneksi kävin huvikseni lompakkoni sisältöä läpi, muuten olisi tullut turha reissu kirjastoon ja olisi hiukkasen vituttanut. Voin kuvitella sen tilanteen: kerään innoissani kasan kirjoja ja menen niiden kanssa lainausautomaatille, ja huomaan sitten että kirjastokorttia ei olekaan. Voihan paska.
Muistin jopa oikein sen että kirjaston lainausautomaatteja on muutettu. Nykyään lainaukseen tarvitaan se pin-koodi. Että hyvä että vaihdoin sen silloin kesällä. Minun vuosikymmeniä vanhassa pin-koodissani oli kirjaimia, ja nykylaitteisiin kelpaa vain numerot.
Kirjastoreissulla kävin myös Clas Ohlsonilla ostamassa Heat Holders-lämpösukkia. Maksoivat vain 10 euroa pari. Menomatkalla rupesin miettimään että vieläköhän tuonne kelpaa käteinen. No kyllä kelpasi.
G-mail on mennyttä?
Pitänee luopua G-mailista, koska jatkossa sinne tilille ei enää pääse. Kun alkavat vaatia älypuhelinta kaksivaiheiseen tunnistautumiseen. Hiukkasen ärsyttävää. Joutuu vaihtamaan kaiken takaisin Yahoon mailiin. En edes muista miksi aikoinaan otin myös G-mailin. Olikohan Yahoon kanssa jotain ongelmia? Varmaankin.
No hauskaahan on se että Google-tilin sähköpostiosoitetta ei pysty muuttamaan. Ja Google on kirjaimellisesti elämäni. Mitähän menetän seuraavaksi? Tradedoubler-tilini menetin jo.
Novellien kirjoittaminen
Viime viikolla sain yhden novellin viimein valmiiksi. Oli tarkoitus viimeistellä se jo viikkoa aiemmin, mutta se jäi kun iski kohtaus. Ja nyt sitten ajattelin että pääsen uusimman novelli-ideani kimppuun, mutta vielä mitä. Sain toisen uuden, ja kolmannenkin uuden idean... Pakko kai niiden ideoiden tulon on jossain vaiheessa loppua?! En ehdi tämän vuoksi ollenkaan edistämään romaanejani. No haaveilen siitä että saisin tarpeeksi novelleja valmiiksi että voisi tehdä novellikokoelman. Nyt on 9 valmista ja Amazonissa julkaistua englanninkielistä novellia. Sain juuri tehtyä loppuun yhden, jonka idea oli vuosia vanha. Ehkä vanhin näistä nykyisistä. Oispa hyvä tahti saada julkaistua yksi novelli viikossa.
Miksiköhän minun on niin helppoa todeta novelleista että valmis on, ei kun julkaisuun. Kun taas esikoisromaaniani olen pyöritellyt vuosikymmeniä, ja tyytyväinen ei voi olla koskaan.
Käsittämättömän ihanat ja ihmeelliset Trondheimin MM-kisat. Kun odotusarvoni suosikkieni menestymisen suhteen oli nolla.
Trondheim 1997
Edellisen kerran Trondheimin MM-kisoissa vuonna 1997 Janne Ahonen voitti normaalimäen maailmanmestaruuden. Nousi ensimmäisen kierroksen 8. sijalta voittoon. Pitänee kai paljastaa sekin että silloin ysärillä myös Andreas Goldberger oli suosikkini. Kumpi oli ykkönen ja kumpi kakkonen, vaikea sanoa. Jotain kertoo se että taiteilin vesiväreillä lipun jonka toinen puoli oli Suomen ja toinen Itävallan lippu. (Nyt kai pitäisi tehdä lippu jossa on Slovenia ja Saksa.) Jotenkin meni silloin maku Goldiin kun hän paljasti kokaiininkäyttönsä.
Hiihto
Iivo Niskanen sairastui influenssaan, eikä päässyt koko kisoihin. Minuahan se harmitti erityisesti Suomen viestijoukkueen kannalta, hiihdossa tykkään eniten viesteistä. En muuten pysty hyväksymään sitä että miesten viesti ei ole enää 4x10km. Hittoon moinen "tasa-arvo".
Normaalimäki
Andreas Wellinger pärjäsi hyvin normaalimäen harjoituksissa ja oli karsinnassa toinen, eli toiveeni nousivat ihan liian korkealle. Ja kuulemma Wellinger oli normaalimäen puolustava hopeamitalisti.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen Wellinger oli toisena, ja piti sijansa toisellakin kierroksella. MM-hopeaa Lindvikin jälkeen.
Enpä olisi MM-kisoja edeltävän ajan perusteella voinut uskoa Wellingerin mitaliin, eikä kuulemma hänkään.
Mietin toisen kierroksen aikana että saankohan syödä juhlajäätelöä, vai meneekö lohdutusjäätelön puolelle.
"Mitä hittoa, Domen on joukkueessa" eli Sekajoukkue
Tuli mietittyä että vähänkö on Domen Prevcillä paineita, kun ei voi mokata pelkästään joukkuetta vaan myös siskonsa. Domenin toinen hyppy pelotti minua hitosti, mutta olikin sitten tosi hyvä.
Slovenialle ja Domenille hopeaa! Kuulemma Domenin ensimmäinen MM-mitali.
Tiedettiin että jotta Saksa pääsisi mitaleille niin Wellingerin pitäisi pystyä ihmeeseen eli vähintään 5 metriä Hörliä pidempään hyppyyn. Wellinger veti yllättäen tosi hyvän hypyn, mutta ei se riittänyt kun Hörl veti samaan. Saksalle neljäs sija.
Ihmeellistä että molemmille suosikeilleni mitalit samoista kisoista. Odotin ihan nollatulosta.
Eli taas mitalijätskin aika!
Joukkuemäki eli "paskat housussa perkele"
Domen voitti koekierroksen, ja Wellinger oli kolmas! Toteutumaton unelma: molemmat suosikkini pallilla yhtäaikaa!
Ennen kisaa ajattelin että olen pettynyt jos vähintään yhtä mitalia ei tule, että jos sekä Saksa että Slovenia onnistuisivat luuseroimaan niin pahasti.
Mutta sitten palautettiin tietoisuuteen sellainen tieto että Slovenia oli hallitseva maailmanmestari. Eli se voitti 2 vuotta sitten... kun Domen ei ollut joukkueessa. Se oli se surullisenkuuluisa kisa kun Domen oli mukana juhlimassa vaikka ei ollut kisassa.
Tajusin että jos Slovenia ei nyt voittaisi Domenin ollessa joukkueessa, niin se vain vituttaisi.
Slovenia johti ensimmäisen kierroksen ajan, tosin vain niukasti. Mutta ankkureissa Hörl epäonnnistui, ja Slovenian johto ensimmäisen kierroksen jälkeen oli reilut 20 pistettä, Saksa aika niukasti neljäntenä.
Toisen kierroksen ensimmäisten hyppääjien jälkeen Slovenia oli menettänyt johdostaan jo yli puolet. Domenhan onnistui hyvin molemmilla kierroksilla.
"Timi pelottaa minua"
Kolmantena hyppääjänä Timi ei oikein onnistunut, ja ennen viimeisiä hyppääjiä ero Slovenian eduksi oli enää 2,5 pistettä.
Mutta kiitos ankkuri-Anzen Slovenia voitti. Saksa neljäs. Ikävää Wellingerille kaksi neljättä sijaa.
Mitalijäätelö loppui, eli ei enää mitaleita näistä kisoista?
Suurmäki
Olin ihan varma että viimeisestä kisasta ei mitalia tule, mutta kuinkas sitten kävikään?
Domen oli karsinnassa kolmas! Eli taas toiveet liian korkealla. Ja Wellingerkin 7.
Domen johdossa ensimmäisen kierroksen jälkeen! Mutta pienellä erolla. Että pitikin vielä tämmöinen jännitysnäytelmä järjestää viimeiseen kisaan! Sydän hakkasi ja oksetti, jälkimmäinen tosin muista syistä johtuen.
En uskonut että Domen pystyisi pitämään päänsä kasassa toisella kierroksella. Mutta niin vain teki. Domenista maailmanmestari!
Uskomattoman paskan alkukauden jälkeen maailmanmestaruus on käsittämättömän ihana saavutus.
Kaksi suosikkiani Domen Prevc ja Andreas Wellinger: neljästä kisasta neljä mitalia, joista kaksi maailmanmestaruutta!
Miksi en itkenyt? Itkin kun Ahonen voitti maailmanmestaruuden. Itkin kun
Wellinger voitti olympiakultaa (ja Wellinger itki itsekin).
Ja tokihan sitten piti tulla Norjan pukumanipulaatio-skandaali varjostamaan Domenin hienoa voittoa. Onneksi Domen voitti kisan, eikä vain noussut mestaruuteen Lindvikin hylkäyksen myötä. Jos norjalaisia hylätään lisää, Wellinger saa kaksi joukkuemitalia JA normaalimäen mestaruuden. Ja Domen saisi kolmannen mestaruuden.
"Slovenialaisen Domen Prevcin kuuluisa maailmanmestaruus hävisi täysin massiivisen turbulenssin keskellä."
Masentaa. En tiedä johtuuko se esivaihdevuosista kun aina pelotellaan että niihin oireisiin kuuluu masennus ja alakulo.
Mutta kun ensin viikkokausia kirjoittaa innoissaan ja sitten ei enää kiinnostakaan paskan vertaa, niin ikävältä tuntuu. Lopulta pakotin itseni viime viikolla kirjoittamaan yhden novellin loppuun. Onhan tässä tietty sekin ongelma että on vaikea valita mitä novellia työstää seuraavaksi. Kun ei pysty valitsemaan niin ei sitten tee mitään. Ja tietysti aloitin taas uuden novellin kirjoittamisen.
Minulla on ikävä kissoja. Kissojen poismenoa ei vaan voi hyväksyä, eikä kestää. Aina tulee itku kun pysähtyy asiaa ajattelemaan.
Ja on ikävä Fridaytä. Tosiaan ensimmäisen kerran se iski silloin ystävänpäivän tienoilla. Pitänee kai jossain vaiheessa uskaltautua kokeilemaan privaattiserveriä, vaikka pelaajissa kuulemma (tietysti) on jäljellä vain paskapäät, ja perkkejä ei ole. Eli perkitöntä pelaamista paskapäiden kanssa?
Kannattaako Temusta tilata?
Myönnän sen. Menin ensimmäisen kerran koskaan katsomaan Temun (mainoslinkki) valikoimaa. Iski nimittäin epätoivo kun huomasin että sen kunniaksi että ostin lisää Heat Holders-lämpösukkia niin vanhemmat niistä alkoivat hajota. Joten minulla ei ole taaskaan tarpeeksi sukkia, kai koskaan. En raaskinut ostaa enempää kun ovat niin kalliita, lähes 15 euroa pari. Noh Temustahan löytyi Heat Holdersin kopiomerkki, Heat Control. Kyllä kelpaisi.
Temu on aika ikävä kun tekee koko ajan kaikkensa ettei mitään saisi ostettua. Sivu hyppii minne sattuu ja takaisin alkuun kun on saanut scrollattua pitkään alaspäin. Koko ajan vaati rekisteröintiä. Ja kun asetukset vaihtuivat Suomeen niin valintavaihtoehdoista katosi kokonaan se jota olin käyttänyt. Miten voisin etsiä pelkkiä akryylisukkia kun Suomessa ei ilmeisesti sellaista materiaalia tunneta ollenkaan? Piti vaihtaa takaisin englantiin.
Eipä tuo Temusta tilaaminen ole muutenkaan realistista kun siellä on minimitilausraja. Kiinnostaisi tilata vain jos saisi ne pienet kamat kirjeenä kotiin, en halua hakea pakettia jostain hornasta. Eikä kiinnostaisi maksaa Postin käsittelymaksua. Joutuuko sen maksamaan vaikka tilaisi Kiinasta vain yhden, alle 1 euroa maksavan tuotteen?
Vaihto halvempaan puhelinliittymään
Tilasin viimein Globetelin puhelinliittymän, ja sen vuoksi Elisa on sitten jatkuvasti ahdistellut viestein ja puheluin. Ja turhaan koska eivät he tule alittamaan Globetelin hintaa. Saa nähdä miten tässä käy, toimiiko Globetel. Parhaiten minulle sopiva puhelinliittymä olisi prepaid, mutta se ei käy kun haluaa pitää saman numeron.
Pelottava kohtaus
MM-kisojen alkamispäivän kunniaksi iski kohtaus. Ensin huomasin etten pysty näkemään tekstiä kunnolla. Sitten iskivät kivut silmiin, päähän, niskaan. Sitten puutui ensin vasen käsi ja sitten vasen puoli kasvoista. Ei ole ensimmäinen kerta kun minulla on tällainen kohtaus, mutta viimeisimmästä on pitkä aika. Aina herää epäilys TIA-kohtauksesta, mutta väittävät että siihen ei liity kipuja. Muutamaa tuntia myöhemmin alkoi tosissaan koskea niskaan, niin että väänsin itkua ja otin epätoivoisena useampaa särkylääkettä. En tiennyt että niskani on niin paskana. Luulin että jumppa käsipainoilla joka toinen päivä olisi pitänyt sen kunnossa. Eli niskajumi + silmien liikarasitus, niin tämä on lopputulos.
No tuon takia jäin sitten "sairaslomalle". Ei lukemista, ei kirjoittamista. Ei kouluhommia. Ei varsinkaan esseen väsäämistä, kun kroppa tuntui saavan siitä tarpeekseen jo edellisenä päivänä. No joo, olen silti lukenut, ihan liikaa.
En koskaan saa ostettua kahden viikon ruokia alle 150 eurolla. Eli minulla menee ruokakauppaan kuukaudessa yli 300 euroa. Eli kun ainoa tuloni on opintotuki 279 euroa, niin tää yhtälö ei vaan toimi. Vaikka pyrin nykyään ostamaan halvinta paskaa niin ei vaan onnistu. Toki tuohon summaan kuuluu myös hygieniatuotteet ym.
En syö lounasta ollenkaan, vaan syön lounasaikaan aamupalan. Aiemmin se oli kaksi palaa Ketoisen leipää juustoviipaleiden kanssa. On minulla vieläkin Ketoisen leipää jäljellä, mutta syön nyt vaihtelevasti muutakin. Eli joko kaksi voissa paistettua kananmunaa, tai kaksi palaa Rostenin viljatonta siemennäkkileipää niillä juustoviipaleilla.
Sitten onkin heti jo iltapäiväteen aika. Sen kanssa saatan joskus syödä sokeritonta suklaata. Lindtin on parasta, mutta kallista. Muita on esim. Red-merkin suklaat. Ja Lidlin sokeriton suklaa on ihan ok, hyvin samanlaista kuin tuo Lindtin.
Päivällisellä syön 200 gr pakastevihanneksia, yleensä joko Prisman Kotimaista porkkanakuutioita, tai parsakaalia. Luovuin tuoreista vihanneksista kun meni hermot siihen että ne olivat aina homeessa. Ennen laitoin parsakaalien päälle oliiviöljyä, mutta se on nykyään liian kallista, ja käytän päivällisen yhteydessä nykyään vain voita. Sitten lisäksi jotain lihaa. Esim. kanaa tai jauhelihaa. Harvemmin kalaa, sekin on kallista enkä siedä ruotoja.
Iltapalaksi pala juustoa ja sokeroimaton/maustamaton viili tai jogurtti. Tuntuu siltä että syön liikaa maitotuotteita, mutta en keksi muutakaan halpaa, vähähiilihydraattista ja miellään runsasrasvaista. Joskus syön myös manteleita tai pähkinöitä.
Saatan syödä myös Gullon-merkin gluteenittoman ja sokerittoman suklaahippukeksin. Tuo on ainoa vastaava tuote jonka tiedän Suomen markkinoilla. Muistelen kaiholla karppausbuumin aikoina myynnissä olleita sokerittomia ja viljattomia sitruunamuffinseja.
Omasta mielestäni syön liian vähän, ja paino onkin tippunut lähes 10 kiloa sen jälkeen kun menetin työni. Painan nykyään 47 kiloa. Mutta vaikka syön vähän niin ruokakauppalasku on hirveä...
No ensimmäisenähän pitäisi luopua teestä. Täysin turhaa. Ja harrastan vielä kallista teetä eli Clipperiä, noin neljä kertaa päivässä.
Miksi minulla menee ruokaan niin paljon rahaa?
Yksi syy on karppaus. Viljallinen sokeripaska olisi tietysti kaikkein halvinta. Ja peruna. Koska "köyhäilen" nykyään niin sitä perunaa on "pakko" syödä vähän, esim. valmisruuissa. Viljattomat ja perunattomat valmisruuat ovat kalliita. Halvimmissa valmisruuissa ärsyttää se että niissä voi ja kerma on korvattu halvemmilla ja epäterveellisillä kasviöljyillä. Kun vertaa vaikkapa Pirkan ja Kokkikartanon kinkkukiusauksen ainesosaluetteloiden eroja.
Minulla vaan yksinkertaisesti on niin kallis maku. Esimerkiksi kanoissa minulle kelpaa lähinnä vain kallein uunikana. Esim. kanasuikaleita en voi sietää. Ja nyt kävi äskettäin niin että rupesi ällöttämään kanankoivetkin, kun oksetti ennen ja jälkeen niiden syömisen. Minähän olen semmoinen snobi etten tykkää teollisesta/pakatusta jauhelihasta, vaan sen pitäisi olla kaupassa jauhettua.
En ole aiemmin tehnyt blogiini seurantaa mäkihyppykaudesta, mutta nyt jostain syystä näin pääsi käymään. Tämä on siis toinen osa.
Viaplayn valheellinen mainonta
"Viaplay näyttää talviurheilukauden kaikki kisat", väittää Viaplay mainoksessaan.Näinhän ei oikeasti ole, joten hiukkasen vituttaa ja tekisi mieli vaatia rahat takaisin.
Ylekin on ihan paska. Niillä on aina kiire typerään ja turhaan
studioonsa. Esimerkiksi mäkiviikon ensimmäisen kisan suora lähetys
lopetettiin juuri sillä hetkellä kun lopputulokset tulivat ruutuun.
Yrittäkää nyt vittu tajuta että se suora lähetys on aina tärkein, eikä
ketään kiinnosta studiopaskanne. Älkääkä edes vaivautuko näyttämään
mäkikisoja ollenkaan, jos ette näytä niitä kokonaan!!Siksi suosin Ylen kohdalla lähetyksen Areena-versiota, siellä ei ole turhaa studiota.
Saksa on paska maa
Perjantaina Saksa voitti superteamin, suosikkini Andreas Wellinger ja Paschke. Luulin aluksi että kyseessä olisi sekajoukkue. Olisi pitänyt kai tajuta jotain kun tiesin että naiset on Kiinassa ja miehet Saksassa.
Ja lauantaina Viaplay ei jaksanut näyttää kisaa ollenkaan telkkarissa!! Vaikka kanavilla olisi tilaa. Hyvä jos ees netissä jaksavat näyttää?? Paskan möivät.
Sitten suosikkini Domen Prevckaatui ensimmäisen kierroksen hyppynsä. Löi päänsä ja vaikutti pöllämystyneeltä. Onneksi ei mitään vakavampaa. Eivät varmaan edes kuvanneet päätä? Edesvastuutonta.
Ja sattuupa vielä olemaan niin että Domenilla on kuulemma hallussaan kyseisen mäen mäkiennätys.
Sunnuntain kisan sitten näyttivät telkkarissa. Sunnuntaina Domen pääsi kisaan, toiselle kierrokselle, eikä edes kaatunut tai tullut hylätyksi. Ihmeellistä.
Domenilla on ollut niin älyttömän paska kauden alku.
Sveitsi on paska maa?
Sveitsin kisoja ei perinteisesti näytetä Suomessa laillisesti millään kanavalla. Olinkin nyt ihan ihmeissäni kun huomasin että Yle näyttää ne.
Jopa perjantain karsinnan. Paitsi että... lopettivat sen näyttämisen kesken. Lähetys siirtyi Areenaan, ja sinnehän siirtymisessä kestää telkkarilla. Ja sitten se lakkasi toimimasta Areenassakin. Piti siirtyä tietokoneelle katsomaan Areenaa. Kyllä on vaikeeksi tehty tää mäkihypyn seuraaminen.
Itävalta on paska maa?
Noh sittenhän rysähti pommi. Selvisi ettei Suomessa näytetä ollenkaan Itävallan kisoja. Eli esimerkiksi mäkiviikon kahta viimeistä osakilpailua. En vaan ymmärrä. Sveitsihän se erilainen maa on tähän asti ollut eikä Itävalta.
Olen aina vihannut mäkiviikon KO-systeemiä. Se on epäreilu ja turha. Nytkin Domen olisi Oberstdorfissa normaalissa kisassa päässyt toiselle kierrokselle. KO tarkoittaa aina vain oikeusmurhia.
Innsbruckin ihmeessä Domen oli kai noin kuudes ensimmäisen kierroksen jälkeen, ja lopputuloksissa peräti yhdeksäs. Ihmeellistä.
Sittenhän Bischofshofenissa Domen pärjäsi harjoituskierroksella ja karsinnassa. Rupesin jo toivomaan että on tajunnut homman juonen. Mutta ei?
Italia on paskin maa
Italiassa on määrä järjestää talviolympialaiset ensi vuonna - taas. Ja nyt oli sitten tarkoitus olla mäkihypyssä esikisat. Mutta eipä ollutkaan, koska mäkiä ei ole saatu remontoitua. Kuulemma jopa itse olympialaisten mäkihyppy on vaarassa peruuntua. Ja tämän italialaisten luuseroinnin vuoksi olikin keskellä mäkihyppykautta kisaton viikonloppu. Aikamoinen skandaali. Ja yleensähän noille hankitaan korvaavat kisat.
Sille on syynsä miksi olen aina boikotoinut italialaisia ruokia ja viinejä...
Puola
Puolan lauantain kisa olikin yllättäen joukkue. Kiitos Anzen Domen pääsi pallille! Kun tilanne oli se että pallille pääsisi vain joko Saksa tai Slovenia niin mietin kumman puolella pitäisi olla. No tietysti Slovenskon, koska Domenille tekisi hyvää päästä pallille. Noh sitä palkintojenjakoa ei näytetty missään, ja yhden ainoan kuvankin metsästäminen oli vaikeaa.
Sunnuntain kisassa Anze oli ensimmäisen kierroksen jälkeen hyvässä johdossa, mutta niin vain ei päässyt edes pallille. Domen palasi tasolleen ollen toisen kierroksen suurin putoaja, ihme ettei mokannut joukkuekisaa.
Lentomäki Saksa
Perjantain karsintaa Viaplay ei tietenkään jaksanut näyttää edes netissä, buu. Domen oli karsinnan toinen ja hävisi voiton 0,1 pisteellä! Damn you Forfang.
Lauantaina Domen oli kolmas 0,8 pisteen turvin. Oli ekan kierroksen jälkeen 4. ("Löysin pallikuvan!")
Sunnuntain Domenin voittoa hehkutinkin jo aiemmin heti tuoreeltaan. Myöhemmin paljastui sekin että Domenilla on kyseisen lentomäen mäkiennätys.
Saksa taas
Ennen seuraavaa kisaa hehkutettiin Prevcin sisaruksia. Missähän maailmassa FIS elää? Tiesin varsin hyvin että lentomäki oli pelkkä tähdenlento. Domenia ei valittu perjantain sekajoukkuekisaan, ja hyvä niin. Harjoitusten perusteella ei paikkaa ansainnut. Timi hylättiin muutenkin, joten Slovenialla ei oikein sujunut.
Lauantain kisassa Domen oli ensimmäinen toiselta kierrokselta pudonnut, hieno suoritus edellisen kisan voittajalta.
Ja sunnuntaista en ole näköjään jaksanut kirjoittaa ylös mitään.
USA
Domen voitti karsinnan. Miten se on mahdollista ei-lentomäessä? Vois vähän ärsyttää että Viaplay ei jaksa näyttää karsintaa missään. Itse kisa ei tietty sujunut. Noh Forfang sai viimein voiton.
Ja sitten keskiyöllä Suomen aikaa oli sekajoukkuekisa. Olin yllättynyt että Domen oli joukkueessa, kun oli kisassa vasta Slovenian kolmanneksi paras.
Mutta iso yllätys oli se että Saksa voitti. Että Wellinger ankkurina onnistui ratkaisemaan kisan Saksan hyväksi. En uskonut Wellingeriin.
Kiitos taas Viaplay että et näyttänyt sekajoukkuekisaa televisiossa!
Domen voitti sunnuntain kisan karsinnan, taas. Kisassa ei pärjännyt, taas. Mutta viikonlopun viimeinen hyppy oli karsintojen tasoa. Hyvä ajoitus?
Japani
Hyvä muisto Japanista kun Domen voitti siellä ainoan kisansa viime kaudella. Ja huonoja muistoja koska oli ongelmia kurittoman telkkarin kanssa, joka ei suostunut tallentamaan yöllä Suomen aikaa ollutta kisaa.
Perjantain karsinnassa Domen oli 6. Suomen aikaa aamukahdeksalta alkaneessa lauantain kisassa Domen oli kolmas, 0.1 pisteen turvin. Tuo mäki vaan sopii Domenille. Ja mitä teki telkkari? Lopetti tallentamisen kesken ensimmäisen kierroksen.
Sunnuntaiaamuna heräsin ennen viittä, kierrosten välisellä tauolla. Heti selvisi että telkkari ei nauhoita. Että se kehuskeli tehneensä 0 (!!) sekunnin nauhoituksen. Mikä hitto tuota telkkaria vaivaa kun ei jaksa nauhoitella mäkihyppyä?
Sekin selvisi heti että Domen on ensimmäisen kierroksen jälkeen kolmantena. Ja hidastuksista pystyin myös päättelemään että Wellinger on todennäköisesti neljäntenä. Mutta valitettavasti molemmat luuseroivat toisella kierroksella.
Ja vasta myöhemmin sain tietää että Domen oli voittanut karsinnan...
Seuraavaksi onkin sitten tiedossa MM-kisat. Toiveeni eivät ole korkealla suosikkieni menestymisen suhteen.
Ps. Tasan 28 vuotta sitten Janne Ahonen voitti MM-kultaa normaalimäessä!
(hitto että en meinannut löytää tätä kuvaa! sen on pakko olla leikekirjoissani, mutta eipä vaan löytynyt. lopulta löysin koneelta ihan muusta kansiosta kuin aluksi etsin)
Joitakin viikkoja sitten yhtenä yönä alkoi polttava kipu keskellä rintakehää. Siitä se sitten
välillä siirtyili esim. sydämen kohdalle ja alemmaksi vatsalle. Tämä kipu
alkoi kun ajattelin asioita. Ajattelun pitäisi siis olla kiellettyä
minulta. Kun jopa ns. positiivinen stressi ja asioista innostuminen voi
aiheuttaa noin pahat kivut. Eli hyvin menee.
Ihmettelin yhtenä sunnuntaina miksi vatsalihakset on niin kipeet. No sehän johtui edellispäivän rajuista bileistä. Kun istuin sohvan käsinojalla huonossa asennossa. Sitten olikin kivaa kun oli yhtä aikaa endokivut ja vatsalihaskivut. Alan olla entistäkin vakuuttuneempi siitä että veri nenässäni menkkojen
aikaan johtuu endometrioosista. Juu, luulosairashan minä vaan olen.
Olin taas äskettäin viikon yksin kotona. Yllättävää kyllä tällä kertaa ei ollut nukkumisvaikeuksia. En ehtinyt ajattelemaan kirjaimellisesti pahoja asioita kun oli muuta mielessä.
Yritin etsiä vaatehuoneen laatikoista kännykän käyttöohjetta, että voisin vaihtaa halvempaan puhelinliittymään. Ei sitä ohjetta löytynyt. Ja turhaan etsin kun onhan se netissä. Vaikeinta on aina se etten muista puhelimeni mallia, onneksi olin kirjoittanut sen tähän blogiin (Nokia 1100). Avasin puhelimen jo ilman ohjettakin, mutta en uskaltanut poistaa akkua. Saa nähdä onko Globetel huijarifirma, ja mikä kaikki menee pieleen.
Pitäisi käydä läpi tavaroitani muutenkin, kai kuolinsiivouksen merkeissä, mutta en vaan jaksa. Minulla on laatikkokaupalla esimerkiksi päiväkirjoja, kalentereita, vihkoja, kirjeitä ja muita papereita. Esimerkiksi muistikirjoja joihin on kirjattu ylös mäkihyppykisojen tuloksia ja tapahtumia.
Noh sain viimein laitettua vaatehuoneeseen pahvilaatikollisen kissojen tavaroita. Se oli odottanut keittiössä siirtämistä aika monta kuukautta. En ole vieläkään saanut käytyä läpi kissojen leluja.
Noinkin vähästä riehumisesta kärsi kroppa, selkään rupesi koskemaan. Ja seuraavana aamuna herätessä oli ikävää vatsakipua, aattelin jo että jos se jatkuu niin en voi lähteä lenkille.
Avasin viimein joitakin kuukausia sitten vanhentuneen Floravital-pullon. Siksi vasta nyt koska raudan sivuvaikutukset pelottaa. Luin taas uusista oireista joita raudanpuute voi aiheuttaa, kuten bruksismi. Lopputulema on kai se että ei ole olemassa mitään mitä raudanpuute ei voisi aiheuttaa.
Hienosti "juhlin" juhlapäiviä, eli katson jonkin teemaan sopivan elokuvan. Ystävänpäivänä siis romanttisen.
Viime vuonna katsoin The Buccaneers-minisarjan, ja leffan 27 Dresses. Toissavuonna taisin katsoa Titanicin.
Nyt tarkastelin dvd-hyllyäni, että löytyisikö sieltä mitään teemaan sopivaa.
Pretty Woman
Piukat paikat
eka Sinkkuelämää-leffa (sitä tykkäsin katsoa vuosia sitten aika useinkin)
Rakkauden pilvipuutarha
Where the Heart Is
Kala nimeltä Wanda
Joku
voisi väittää ettei nämä kaikki ole tähän tarkoitukseen sopivia. Olen
myös halunnut katsoa Tuulen viemän miljoonannen kerran jo jonkin aikaa.
Ja mites olis Yölento? Olenhan nähnyt sen vain muutaman kerran viime
aikoina, kun se oli viime vuonna telkkarissa vain kuusi kertaa. Monihan
on luullut Yölentoa sen alussa rakkauselokuvaksi.
The Notebook
No päädyin sitten katsomaan Viaplaystä elokuvan The Notebook,
vasta ensimmäistä kertaa vaikka pitkään on ollut aikomus. Nyt
mielenkiintoni herätti nettikommentti jonka mukaan tämän leffan
miespäähahmo on toksinen paskaukko. Noh kyllähän tuo heti alussa kiristi
naisen kanssaan treffeille uhkaamalla itsemurhalla.
The Notebookissa rikas tyttö Allie jostain kumman syystä rakastuu köyhään poikaan, ja siitähän hänen vanhempansa eivät pidä.
Tuo elokuva
perustuu Nicholas Sparksin kirjaan. En ole lukenut sitä, enkä kaiketi
muitakaan kyseisen kirjailijan kirjoja. Mutta kuulemma kirjassa suhde on
vähemmän toksinen kuin leffassa. Aina pitää leffoihin lisätä draamaa.
Mitäpä
mieltä olin leffasta? Vaikea sanoa. Minusta ei todellakaan olisi
elokuva-arvostelijaksi. The Notebook on kai ollut ihan suosittu, en ihan
ymmärrä miksi.
Täytyy sanoa että en ole mikään Ryan Goslingin
fani, mutta Rachel McAdamsista (ja James Marsdenista) sen sijaan
tykkään. Leffan loppupuolella tirautin pari kyyneltä, mutta ei minulla
ole mitään intoa nähdä tätä elokuvaa uudestaan.
Aikaisemminhan olisin pelannut tänään Fridaytä, ystävänpäivän kunniaksi pinkeissä asuissa. Niin siis ne pinkit (pinkeät) asut olisivat pelihahmoilla eikä minulla... Onko tämä eka hetki kun oikeasti kaipaan Fridaytä? Kun olen kuumeisesti miettinyt mitä pelata tänä perjantai-iltana... Ei vaan oo mittään kivvoo peliä.
Pitäisikö peräti juoda suruunsa? En ole juurikaan ryypännyt viime aikoina. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut näin suurta ja monipuolista Absolut-kokoelmaa. Olen jotenkin tykästynyt tuohon Absolut Watermeloniin.
Eihän nää kirjoittamisjutut ketään kiinnosta, mutta joku voisi väittää ettei tämä koko blogikaan kiinnosta. Haluan silti dokumentoida tänne kirjoituksieni edistymistä.
Kirjoittaminen on aina ollut rakas harrastukseni. Olen tykännyt kirjoittaa lapsesta asti. Tarinat joita kirjoitan ovat suurimmaksi osaksi romanttista hömppää.
Päätin tosiaan hetken aikaa keskittyä opiskelujen sijaan vain kirjoittamiseen. Annoin
itselleni siihen aikaa tammikuun lopulla yhden viikon, ja sillä verukkeella sain itseni piiskattua kirjoittamaan. Heti aluksi sain 2 novellia valmiiksi, ja seuraavalla viikolla kolmannen. Ja sitten kun oli tarkoitus keskittyä neljännen loppuun tekemiseen, niin tein sen lisäksi kahta muuta.
Parissa viikossa sain lopulta 5 englanninkielistä novellia valmiiksi ja myyntiin Amazoniin. Ja tällä hetkellä on 6 novellia aktiivisesti työn alla.
Yllättävän hyvin olen saanut nyt kirjoitettua, vaikka kirjoittamisessa aina ylivoimaisesti vaikeinta on se tekstitiedoston avaaminen. Voi helposti mennä vaikka vuosia ennen kuin sen jaksaa tehdä. Mutta sitten kun alkaa kirjoittamaan niin on usein tosi vaikea lopettaa.
Ärsyttää miten paljon aikaa menee muuhun kuin kirjoittamiseen. Eli kansikuvien tekoon. Ja jopa nimien keksimiseen hahmoille. Piti luoda ihan oma tiedostonsa jossa on lueteltu novelleissani käytetyt hahmojen nimet, koska meinasin jo käyttää kahdessa samaa nimeä. Ihmettelin että miks tää nimi kuulostaa niin tutulta.
Eipä ihmekään että menen sekaisin kun laskeskelin että tuossa oli yhdessä vaiheessa 9 työn alla olevaa novellia. Lisäksi on ainakin 3 ideaa joita en ole edes aloittanut, ja 1 aloitettu josta en tiedä tuleeko siitä novelli vai pidempi (en edes muistanut sen olemassaoloa).
Eniten harmittaa eräs tietty novelli. Sain siihen idean uudenvuodenaattona. Kirjoitin sitä silloin paljon mielessäni, mutta en "ehtinyt" kirjoittaa mitään ylös koska Fridayn peluu. Ja en vielä vuoden vaihduttuakaan saanut aikaiseksi kirjoittaa. Ja lähes kaikki unohtui. Mutta ei se mitään, kirjoitin sen nyt valmiiksi kummiskin, ja siitä tuli pisin näistä novelleista. Varmasti vähän erilainen kuin alunperin oli tarkoitus, mutta perusidea sama.
Oon iloinen siitä että oon nyt saanu kirjoituksiani edistettyä. Tämmönen on aika harvinaista ellei ainutkertaista minulle. Yllättävintä on ollut se että olen jaksanut ja kerennyt jatkaa kirjoittamista senkin jälkeen kun aloin taas tehdä noita opintoja.
Elän toivossa että saisin ennen kuolemaani tehtyä tietyt kirjoitusprojektini loppuun. Nämä nykyiset novellit nyt on vaan tällaisia välipaloja.
