Viime viikko

Tiistaina 12.8. oli suuhygienisti. Ihme kyllä ikenet ovat kuulemma hyvässä kunnossa, eli olivat ehtineet parantua lihan järsimisen jäljiltä. Samana päivänä sain esikoisromaanini valmiiksi, ja lähetin sen hyväksyttäväksi Books on Demandille. Tästä lisää myöhemmin.

 

Tapsan kuoleman vuosipäivänä 13.8. 94-vuotias mummoni kuoli. Pari päivää ennen näin unen josta en ollut varma oliko se uni, vai jättikö mummo jäähyväisiä. En ole koskaan pystynyt hyväksymään sitä että kuolema on väistämätön osa elämää. 

 

 

 

Torstaina tehtiin rankka lenkki Konttiin, en edes tiennyt että se on nykyään Hermannissa. Halusin viedä sinne vaatteita. Mitään kivaa ostettavaa sieltä tai kirpparilta ei tietenkään löytynyt. Olen ruvennut haaveilemaan klassisesta pikkumustasta tai mustasta kotelomekosta. Ilmakin oli tuolle reissulle liian lämmin.

 

Kävin läpi Ebay-ostohistoriaani enkä muista joitakin vaatteista ollenkaan. Ihan 2018 ja 2019 ostettujakin, ei ole mitään muistikuvaa että minulla olisi sellaisia joskus ollut. Missä ne vaatteet oikein ovat? Lahjoitettu pois samantien?

 

Sitten kunnostauduin pesemällä pyykkiä. Pesen niin harvoin ns. parempia vaatteita, ja laitoin kaikki tietysti samaan koneelliseen. Noh valkoiset ja vaaleat värjäytyivät tummemmiksi. Eniten pelotti vaalean kukkamekkoni kohtalo, se on yksi suosikeistani ja sen halusin laittaa päälle risteilylle.

 

 

 

Sitten oli aika lähteä risteilylle. Pelkäsin etten tule sieltä hengissä kotiin. Edellinen risteily oli 9 vuotta sitten, ja silloin sain rytmihäiriön joka vei lähes tajun ja hengen.

 

 

 

Pekonin kosto

Miten monella tavalla päätös ostaa pekonia ja paistaa se uunissa voi purra ihmistä perseeseen?

 

Ostin toista kertaa koskaan sian kylkiviipaleita aikomuksena tehdä ne uunissa koska en jaksa paistaa niitä pannulla ties kuinka monessa erässä. Netti on täynnä ohjeita pekonin tekemiseen uunissa, ja jokaisessa on eri lämpötila ja paistoaika. No ei niistä kypsiä tullut vaikka pidin varmaan kaksinkertaisen ajan. Minun pekonini pitää olla rapeaa eli palanutta.

 

Siitä jäi kiva siivo, leivinpaperi lainehti rasvassa ja uunipelti samoin. En tiedä miten sen voisi puhdistaa. 

 

Ja sitten kipeytyi suu koska järsin sitä lihaa kolme päivää. Ei ole koskaan ollut suu niin laaja-alaisesti kipeä. Juuri sopivasti kun oli tiedossa käynti suuhygienistillä ja ikenet eivät saisi olla turvonneet. Syöminen oli vaikeaa, ja eläminen samoin. Kasvot ja imusolmukkeetkin kipeät. Yhtenä päivänä halusin itkeä kun sähköiskumaiset kivut korvassa ja kasvoilla säikäyttelivät. En kestä enää tätä paskaa kroppaa jossa aina on jotain vialla. 

 

 

Silti jotenkin hammasta purren (kirjaimellisesti) onnistuin editoimaan esikoisromaaniani. Ei voi tajuta mitä virheitä siitä vieläkin löytyi: esimerkiksi kesken jäänyt lause, ja hieno jatkuvuusvirhe jossa ensin ovat hotellissa mutta seuraavassa sekunnissa kotonaan. D'oh! Mitä hittoa olen oikein ajatellut? Vastaus: en mitään. Luulisi hitto tuon huomanneen jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten.

 

Sandaalit siis hajosivat ja otin käyttöön toiset, lähes samanlaiset. Harmi vaan että ne aiheuttavat jalkoihin kipua, rakkuloita ja jos käyttäisi pidempään niin varmaan iho menisi rikki. Ei voi ymmärtää. Ne edelliset olivat niin hyvät. Jos ostaisi uudet sandaalit niin ei voisi mitenkään tietää voiko niillä kävellä pidempiä matkoja. Vaikea löytää hyviä ja halpoja kenkiä. Tarvitsisin oikeasti leveälestiset kengät.

Mielenkiintoinen ilmiö. Tulen lenkiltä kotiin hikisenä, mutta kädet ovat niin jäässä että eivät meinaa toimia. Tokihan 20 astetta lämmintä, tuulinen ja pilvinen sää on syy käsille reagoida noin.

Vuosi ilman Tapsaa

"Missä on Tapsa kun sitä kaipaa?" 

 

Kuten lakanoita vaihdettaessa. 

 

Näin äskettäin unen kissoista. Kalilla oli turvonnut massu, niin kuin ennen kuolemaansa. Mutta sitten Tapsa tuli paikalle, vaatien huomiota ja puski minua. 

 

 

Kun Tapsa lopetti syömisen luultiin että se johtuu sen kroonisesta nuhasta. Ei vain pystynyt hyväksymään sitä että kissa kuolisi tukkoisen nenän takia, se olisi ollut liian epäreilua. Mutta sitten paljastui että Tapsalla oli kasvain keuhkojen lähellä. Joten jälkikäteen oli selvää että sen vuoksi Tapsalla oli jo niin huono olo ettei se halunnut enää syödä.

 

 

Oudointa on että Tapsa alkoi vielä syödä eläinsairaalan jälkeen. Ei sillä ollut mitään syytä tehdä niin. Tietysti tuntuu pahalta että Tapsa joutui sen tehohoidon kokemaan, mutta ilman sitä meille ihmisille olisi jäänyt liikaa jossiteltavaa. Mitä tulee kissojen loppuaikoihin niin epätietoisuus on pahinta.

 

 

Ja turha hammaslääkärireissu kuukautta ennen Tapsan kuolemaa harmittaa vieläkin. Ei se edes poistanut Tapsan syömisongelmaa (video, kuvattu vain muutama päivä ennen Tapsan kuolemaa). Mutta eipä arvattu että kuolema on lähellä.

 

 

Tapsa oli esikoiseni, ja siksi minulle niin rakas.

 

Haluan taas tämän päivän "kunniaksi" pelata jotain kissapeliä. Tai laittaa jonkun muun pelaamaan puolestani. Valinta on varmaankin Little Kitty, Big City. En tiedä onko olemassa mitään (konsoli)peliä jossa pelataan mustavalkoisena kissana.

 

 

 

Big mistake

Meni hermot jatkuviin helteisiin ja siihen että se estää minua käymästä kirjastossa. Varasin muutaman kirjan. Big mistake.

 

No sitten iski oksettava olo, ja sydänkin on tykyttänyt liian nopeasti. Seuraavaksi tulivat endokivut.

 

 

Ja taas yhdet kengät hajosivat, sandaalit. Hyvin kestivät Siilinjärveltä ja Lidlistä kotiin asti ja hajosivat lopullisesti vasta rappukäytävässä. Pohjat halki molemmista kengistä, ja pohjan palasia tippui käytävään. 

 

Kun oli aika lähteä kirjastoon heräsin kurkku kipeänä ja helteistä huolimatta palelin. Vain yksi kolmesta varaamastani kirjasta oli saapunut. Mutta pakko oli silti mennä koska tiesin että olisin tulevina päivinä vieläkin huonovointisempi. Kun palasin kirjastosta kotiin olin saanut ilmoitukset että ne kaksi muutakin kirjaa on saapunut. Ei vituttanut ei. Laitoin vahingon kiertämään, ja varasin lisää kirjoja. Meinasin myös varata saman kirjan jo uudestaankin...

 

Parin päivän päästä uusi yritys, vasta illalla kun on kylmempää, eli lähes 32 astetta lämmintä... Luulin että lintu on paskonut päälleni kun jotain kylmää valui jatkuvasti niskassani niin että säikähtelin, mutta ei, omaa hikeä vain.

 

Ei jaksa tehdä mitään, väsyttää. On alkanut kypsyä päätös lopettaa opinnot turhina ja kannattamattomina. Ei vain voi jatkaa tätä kituuttamista, kesälläkin tulot 0 euroa. Järjetöntähän se aloittaminenkin oli.

 

Kirjoittaminen 

En taida koskaan valmiiksi toista romaaniani, en vaikka eläisin vielä 50 vuotta. Kuukauden aikana sanamäärä lisääntyi vain 4000, eli on nyt 31000. Eikä tuo tarina jaksa edes kiinnostaa minua, olen ihan kyllästynyt. Ennen ajattelin että tuo on paras tarinani, mutta enpä ole enää samaa mieltä.

 

Vielä pitäisi saada se esikoisromaani julkaisukuntoon, kun ISBN-numeronkin jo varasin kun aloitin kirjaprojektin Books on Demandilla, ja siinä on aikaraja kolme kuukautta. Halusin itkeä onnesta kun BoDin kansityökalu EasyCover hyväksyi viimein kanteni. Tein kaiken samalla tavalla kuin aiemminkin, ja tällä kertaa onnistui. Vaikeaa on tietää missä mättää varsinkin kun ne virheilmoitukset ovat saksankielisiä.

 

Pahaltahan se tuntuu lähettää lapsensa maailmalle, vuosikymmenten jälkeen. Ajatuskin siitä ettei enää saisi koskaan tehdä yhtäkään muutosta tekstiin... Ja tietysti hävettää jokainen lause jonka olen koskaan kirjoittanut.

 

 

 

Vuosi ilman Ollea

Nuorimman kissani Ollen kuolemasta on kulunut vuosi. Voin todeta että ei ole olemassa elämää kissojen jälkeen. En tule koskaan pääsemään yli syyllisyydestäni. Siitä etten tajunnut Ollen tekevän kuolemaa.

 

Se hetki kun eläinlääkäristä soitettiin ja kerrottiin että Olle täytyy lopettaa, enkä itkultani voinut jatkaa puhelimessa puhumista.

 

 

Eilen huomasin että shortsit joita käytin kissojen vessoja pestessä eivät ole siellä missä muut shortsini. Ne olivat vieläkin siellä missä säilytin niitä silloin kun vielä pesin vessoja. Viimeinen kerta oli Ollen kuolinviikolla. Silloin itkin Tapsan takia, muistan miten kyyneleet sekoittuivat pesuveteen. En arvannut että se onkin Olle joka kuolee ensin. 

 

Enkä pääse yli siitäkään että sekä Olle että Tapsa kuolivat esikoisromaanini hahmojen nimipäivinä (jotka molemmat kuolevat tarinassa). Onneksi sentään Kali ei tehnyt niin. 

 

 

 

Kuolemanpelkoni on hälventynyt, koska en halua elää ilman kissoja, koska elämä ilman niitä on turhaa ja koska ajattelen niiden odottavan minua tuolla jossain. Toki en sellaiseen oikeasti usko, mutta silti.

 

Viime yönä itkin Ollen takia niin että sain rytmihäiriöitä. Olisiko sopivaa kuolla samana päivänä? 

 

Haluaisin tosin ennen kuolemaani saada kirjoitettua valmiiksi tietyt tarinani. Että vituttaisi jos kuolisin sitä ennen.

 

Olin jo päättänyt että pelaan Ollen kuoleman vuosipäivänä taas läpi pelin Stray, mutta sitten peli Cat and Ghostly Road tuli sopivasti tarjoukseen. Siinä pelataan valkoisena kissana.

 

 

 

Avaan vieläkin Ollelle oven suihkun jälkeen. Onneksi muistan vielä Ollen uniikin nau'un.

 

 

Mä avaan vielä ikkunan iltaisin
vaikka tiedän ettet tuu enää huutamaan...

 

Hellehelvetti

Toissa viikonloppuna tuli käytyä viihteellä, tai yritykseksi se jäi. Vaikka Albatrossi oli aika täynnä ihmisiä niin pääbaaritiskiä ei silti avattu. Noh säästyi rahaa kun ostin vain yhden drinkin, ja säästyin siten krapulaltakin. Aikoinaan tuli käytyä kesäisin usein Albassa, avajaisista päättäjäisiin. Mutta enää ei näköjään tarvitse mennä tuonne, kun heitä ei kerran viinan myyminen kiinnosta.

 

Ja sitten ne helteet tuli, joten ei voi mennä ulos. Lopulta olen mennyt illalla kun kuulemma silloin on viileämpää, nytkin on ollut "vain" 27 astetta. Mutta kuulemma illalla ei saa auringosta D-vitamiinia, eli huonompi homma.

 

Hauskinta helteissä on tietysti se että jalat valittavat jäätyvänsä. Olenhan pitänyt lämpösukkien ja villasukkien sijasta ohuita puuvillasukkia. Sairasta. Pitää kai ostaa pycnogenolia kun monet väittävät että se voi auttaa jalkojen verenkiertoon. Käytin sitä vuosia sitten endometrioosiin.

 

 

Yhtenä yönä näin makuuhuoneessa vaatekaappien luona alienin. Säikähdin hirveästi ja sydän hakkasi. Onkin kiva tietää että painajaiset lyhentävät elinikää.

 

Eipä tästä muutenkaan mitään tule kun olen koko kesän vaan stressannut. Leuat on koko ajan väärässä asennossa. Mitä stressaan? Ainakin terveysasioita ja kirjoituksiani. Sairasta tuokin.

 

Tajusin että en taida saada ruuasta juurikaan C-vitamiinia. Otan toki joka päivä C-vitamiinilisää, mutta silti. Ruokavalioni on nykyään niin yksipuolinen. Kasviksista syön lähinnä porkkanaa, ja joskus harvemmin parsakaalia koska se on kalliimpaa. Olen nyt syönyt kiivejä, mutta ne ovat pahaksi hammaskiilteelleni. Ennen söin kesällä mansikoita, avomaan kurkkuja ja vesimelonia, mutta nykyään entistäkin köyhempänä ei voi. Ruoanlaittokaan ei kiinnosta, ja pyrin pääsemään siinä mahdollisimman vähällä. Keitän kattilassa jotain pakastevihanneksia, ja lihat valmistan mieluiten uunissa. Jos tekis pannulla niin joutuisi vahtimaan vieressä, ei kiitos.

 

 

Oon yrittänyt nyt heinäkuussa kirjoittaa ja editoida toista romaaniani. Se tuntuu loputtomalta suolta, koska vain noin puolet tekstistä on edes jotenkuten kronologisessa järjestyksessä. Se ei ole edennyt ollenkaan niin paljon ja hyvin kuin olin toivonut. Ja itkukin on tullut silmään kun sain tietyn pätkän editoitua, ja LibreOffice sulki itsensä kun en ollut tallentanut. Yleensä tallennan usein, mutta en sillä kertaa. Ja se sulkeminen ei johtunut itse Librestä vaan hiirestäni joka tykkää tehdä omiaan ja toimia miten sattuu. Hermot menee vain 24/7.

 

Kissojen kuolemien vuosipäivien lähestyessä on ollut itku silmässä muutenkin. Vuosi sitten ne tekivät kuolemaa, enkä minä idiootti tajunnut mitään. Jo vuosi ilman kissoja on ajatuksenakin niin hirveä että ei sitä kestä. Onneksi ei ole vanhoja ja sairaita kissoja kärsimässä näistä helteistä.

 

Onko elämää Dreamlight Valleyn jälkeen? Olen käyttänyt siihen kesästäni 175 tuntia, täysin addiktoituen. Mutta pakko se on lopettaa kun saa kaikki friendship questit tehtyä, ja tekemistä ei enää ole. Lisää tekemistä saisi ostamalla DLC:t, mutta en tietenkään tee niin kun olen sen peruspelinkin lainannut kirjastosta. Haaveilen tosin capybarasta... eli isosta marsusta, jonka saisi yhdessä DLC:ssä.

 

 

Lidlin reissu oli onnistunut koska sain haluamani vaatteet, eli pyöräilyshortsit ja hihattomia toppeja. Olin ihan varma että eivät ne puuvillaisia ole, mutta onneksi olivat. Pyöräilyshortsit olivat tosin jotakin vanhempaa erää koska olivat tarjouksessa, vain 3,23 euroa. Pellavatoppeja ei ollut S-koossa, joten ostamatta jäi. Mutta pettymys oli suuri kun sokeritonta maitosuklaata ei ollut ollenkaan, pelottaa että sen tekeminen on lopetettu kokonaan.

 

Kesä ilman kesää

13 astetta. En lähtenyt synttärinäni minnekään. Mutta en voi valittaa. Minulla oli shampanjaa mansikoilla, mansikkarahkaa, mansikkakakkua, konsertteja katsottavaksi ja pelejä pelattavaksi. Pitää mennä bilettämään joku toinen kerta, kun on parempi ilma ja vointi. Jos on.

 

 

Ostin itselleni synttärilahjaksi pelin Squirrel with a gun, sen olen halunnut pitkään ja se sattui olemaan tarjouksessa. 

 

Hieno kesä. On heinäkuu eikä ole ollut tarvetta käyttää kesäkotivaatteita, kuten mekkoja, hameita tai shortseja. Tuulettimia ei ole tarvinnut ottaa pois säilytyksestä. Parempi silti näin. Sain traumoja viime kesänä kun meinasin pökrätä lenkin jälkeen, ja silloin oli "vain" jotain +22.

 

Tänä kesänä olen keskittynyt lähinnä kurpitsojen kasvatukseen, sivutuotteena on ollut myös okraa. Siis pelissä Dreamlight Valley, se on minun happy place.

 

1.7. illalla oli sähkökatko. Onneksi olin ehtinyt suihkukäynnissä jo jalkojen rasvaukseen asti, muuten olisi ollut ikävämpää pimeässä.

 

Kirjoittaminen 

Oudot ovat LibreOfficen tiet. Viimeksi valitin siitä etten saanut sitä mitenkään tavuttamaan. Noh seuraavana päivänä minun tarvitsi vain avata kyseinen tekstitiedosto, ja LibreOffice tavutti sen automaattisesti. Toki olin avannut sen edellisenä päivänä aika monta kertaa.

 

Ja aina tulee uusia ongelmia vastaan. Väittävät että kannattaisi käyttää sellaistakin juttua kuin rivirekisteri. Sen käyttö vaan lisää kirjan sivumäärää paljon (ensimmäisellä kerralla sivumäärä nousi 326-yli 400), ja siten myös hintaa.

 

Kun lisäsin sivunumerot, koko tiedoston tyyli olikin sitten joku Grid8. Yritäpä sitten muuttaa tyyliasetuksia. 

 

LibreOfficen kanssa tappelu on loputon suo. Tallennan tiedoston tietyillä asetuksilla, ja siinä on 350 sivua. Kun avaan saman tiedoston uudelleen, siinä on enää 325 sivua. Hävisikö rivirekisteri jonnekin? Tavuttaako LibreOffice tiedoston uusiksi jokaisella avaamiskerralla? Mysteerejä riittää, ja valmista ei tule koskaan. 

 

Rivirekisterin voi ottaa käyttöön ainakin kolmessa eri kohtaa asetuksia. Ja kun ottaa näitä käyttöön niin jokaisen lopputuloksena on ihan eri sivumäärä. Ja kysymys kuuluu osaako LibreOffice edes tehdä rivirekisteriä? Ainakin jollakin noista asetuksista rivit ovat joissakin kohdissa ihan miten sattuu.

 

Olen laittanut sivun korkeudeksi 21,50cm. Mutta aina se muuttuu itsekseen muotoon 21,52cm. Sama juttu joka kerta kun tiedoston avaa: rivirekisteri on kadonnut käytöstä, ja sivukokoon on ilmestynyt ylimääräiset kaksi milliä.

 

Pakotin itseni pitämään monta päivää vapaata LibreOfficen kanssa tappelusta, koska hermot ja silmät menee, ja stressi tuhoaa. 

 

En ymmärrä sitäkään miksi BoD:n ohjeissa käsketään tallentamaan fontit siihen Word-tekstitiedostoon, jos kerran se kirja pitää kuitenkin lähettää heille PDF-tiedostona. 

 

Ja sitten rupesin leikkimään Books on Demandin kansieditorin kanssa. Onneksi sellainen on olemassa niin ei tarvitse itse tehdä. Esikoisromaanini etukannen kuvahan minulla on ollut valittuna pitkään. Tosin BoD ehdotti tällaista.

 

 

 

Teho-osasto 

Kylläpäs on ruvennut Carter ärsyttämään tässä Teho-osaston katsomiskerralla. 

 

9. kausi: Sanoo Abbylle ettei ole menossa minnekään. Lähtee kohta Afrikkaan.

 

Lokakuu: "Dear Abby"-kirje Afrikasta.

 

Tammikuu: Palaa Chicagoon uuden raskaana olevan naisen kanssa. Joku voisi väittää että nopeaa toimintaa?

 

Sille on syynsä miksi jotkut vihaavat Kemiä. Ja sitten pitäisi vielä itkeä kun se lapsi kuolee. Minä NAURAN. 

 

Ja kaikkihan on Carterin esittäjän syytä. Oli kuulemma aikamoinen paskajaakko. Vihasi kaikki uusia näyttelijöitä jotka tulivat sarjaan, erityisesti Kellie Martinia. Vihasi sitä että uudet tyypit saivat ruutuaikaa. Ei halunnut yhteen Carteria ja Lucyä. Halusi yhteen Carterin ja Abbyn. Halusi pois sarjasta. Seurauksena sarjan juoni muuttui aiotusta toisenlaiseksi.

 

 

47 vuotta

On pelottanut että tulen kipeäksi synttärini kunniaksi. Viimeisen seitsemän vuoden aikana olen kaksi kertaa ollut sairas syntymäpäivänäni. Kun täytin 40 oli ilmarinta, ja vuonna 2022 korona. Ja mitäs kivaa tällä kertaa? Endokivut alkoivat jo viikko sitten. Synttäri on nyt huonoon aikaan, sekä voinnin että sään suhteen. Tänään on nimittäin tiedossa ukkosmyrsky ja rankkasateita. Ja silti haluaisin lähteä bilettämään. 

 

 

Olin ysärillä kova F1-fani, ja siihen aikaan kuskit käyttivät shampanjan ruiskutteluun Moët & Chandonia. Siitä asti olen halunnut joskus kokeilla kyseisen merkin shampanjaa. Luulin ettei se olisi minulle mahdollista liian korkean hinnan ja sokeripitoisuuden vuoksi. Mutta sittenpä minulle selvisi että myynnissä on merkiltä myös pienempiä pulloja, ja jopa tarpeeksi vähäsokerista versiota. Pienintä pulloa ei Kuopion Alkoissa ole, mutta toiseksi pienintä (0.375 l) kyllä. 33,58 euroa. 

 

 

En uskaltanut käydä Alkossa ennen kuin sain voimassaolevan passin. Ja sitten ei tietystikään kysytty henkkareita, törkeää.  

 

Pelottaa että kuohuviini aiheuttaa (taas) oksettavaa oloa. Mutta aivan pakko sitä on silti juoda, aamusta asti. 

 

Ärsyttää pelkästään sekin että sain ruokatilauksessa väärää kuohukermaa. Jos tilauksessa on muutenkin Arlan luomu kuohukermaa (2dl), niin miksei puuttuvaa Maitokolmion (5 dl) kermaa ole korvattu sillä? En halua karrageeniä kermaani, se tekee vatsavaivoja ja vaahtoutuu hitaammin. Oma moka kun en laittanut viestiä millä saa korvata.

 

Viime vuosina olen synttärinäni pelannut suosikkipeliäni Friday the 13th: The Game. Se peli on nyt periaatteessa kuollut, mutta käytännössä sitä on silti mahdollista pelata PC:llä ja Pleikkarilla. Vaikka olenkin jo ladannut koneelle kyseisen pelin Resurrected-modin, niin se saa vielä odottaa.

 

Olen ajatellut katsoa jotain konsertteja, kuten NKOTBSB:n Lontoon konsertti 2012, siitäkin on jo 13 vuotta?!

 

 

Haluan siis ulos syömään ja juomaan. Edellisen kerran olen ollut ulkona syntymäpäivänäni kesällä 2020, silloin pääsi poikkeuksellisesti Wanhaan Satamaan syömään kun ei ollut Viinijuhlia. Nyt ei pääse. 

 

Myrsky 

 

Olen seurannut ahkerasti sääennustetta, se onkin ollut aikamoista vuoristorataa. Esimerkki: eräänä päivänä ennusteen mukaan tämä päivä olisi ollut 10 päivän aikavälillä lämpimin, ja pari tuntia myöhemmin ennuste olikin muuttunut täysin päinvastaiseksi, eli tämä olisikin viikon kylmin päivä. Että kyllä kannatti kytätä sääennustetta 15 päivää. Maanantaina sitten kerrottiin että tänään on Suomessa myrsky! Kun ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen haluan lähteä jonnekin niin näin käy.

 

Saa nähdä miten pahasti palellun. Miten pahasti jalkani jäätyvät. Ja haluan välttämättä laittaa päälle silkkimekkoni. Ja sehän on ongelma jos sataa koska silkki ei kestä vettä. Ehkä se sateessa sitten sulaa pois päältä? Oliko minulla peräti tuo mekko päällä silloin kesällä 2020? Joka tapauksessa edellisellä käyttökerralla siihen tuli tahra joka näytti vesipisaralta, mutta se ei lähtenytkään pois ajan kanssa. Nyt kun olen syynännyt tuota mekkoa monta kertaa niin en vain ole onnistunut löytämään sitä tahraa. Eiköhän se löydy sitten kun laitan mekon päälle.

 

Kenkävaihtoehtoja on tasan kaksi. Oikeasti haluaisin laittaa peeptoet, mutta onko liian kylmä? Tokihan umpinainen korkkari lämmittää jalkoja (pohkeita) paljon enemmän. Kunhan ei nyt koskisi niin kuin edellisen kerran korkkarit. Ennuste on kai aika huono koska jalkoihin on nyt koskenut muutenkin, polttavat kivut + nivelkivut.

 

 

 

Ennuste on aika huono jos lähtee kylmään myrskysäähän bilettämään huonovointisena. Varasuunnitelmana on tietysti jäädä kotiin, woltata ruokaa ja pelata jotain peliä kännissä.

 

Masennusta ja kipuja

Sain esikoisromaanini uusimman editointikierroksen päätökseen, ja aloin katsella Books on Demandia tarkemmin koska haluaisin julkaista kirjani sen kautta. En voi mitään sille että BoD:n nettisivut ja ohjeet ovat mielestäni aina olleet surkeat. Aiemminhan tuolta sai julkaista pelkän e-kirjan ilmaiseksi, mutta sitten tuli pakollinen maksu ja fyysinen kirja. Aiemmin tuo halvin vaihtoehto oli 69 euroa, nyt 79.

 

Leikin BoD:m kirjakokojen kanssa ja ongelmaksi muodostui se että pienimmällä koolla kirjani suositusmyyntihinta olisi 30 euroa, joka on aivan liikaa. Kuka ostaa omakustannekirjailijan pokkarin kolmella kympillä? Itse olin ajatellut hinnaksi ehkä kymppiä, mutta se on mahdotonta koska jäisi miinukselle. 

 

Kun kokeilin ensimmäisen kerran noilla ns. pokkariasetuksilla niin kirjani pituudeksi tuli 470 sivua. Enpä tiennyt että 82 000 sanaa on pokkarina niin paljon. Mutta ei se oikealta tuntunut, koska yhdelle sivulle mahtuisi niin vähän tekstiä verrattuna oikeisiin pokkareihin. En tiedä miten pieneksi fontti pitäisi laittaa, nyt käytin kokoa 10. No kun vaihdoin fonttikooksi 8 niin sivumäärä olikin enää 230, ja suositushinta 17,90. Mutta kaikissa nettilähteissä fontin alarajaksi sanotaan 10. Miksi BoD sitten väittää että se voisi olla jopa 8?

 

Mutta sittenpä tajusin ettei sitä pienintä kirjakokoa pidä valita, vaikka se ihan perinteinen pokkarikoko onkin. Jos kerran sivumäärä ratkaisee kaiken niin pitää sitten vaan ottaa isompikoisempi kirja että sivumäärä on pienempi, ja hinta siten halvempi. Eipä hintaa silti alle 20 euron saa, kyllä sen fontin pitää olla vähintään 10. Ja jotkin fontit toimivat paremmin pienemmässä koossa kuin toiset, valintani taitaa olla Georgia, vaikka en itse siitä tykkääkään. Olen käyttänyt kirjoittaessani LibreOfficen oletusfonttia. 

 

Rupesi ihan masentamaan tuo liian korkea hinta. Taas kerran voisi kysyä että what's the point, kun teen töitä tekstieni parissa. Enkä aluksi onnistunut löytämään Libre Officesta kaikkia kirjan julkaisuun tarvittavia asetuksia. Opintojen vuoksi minulla on Word käytössä, mutta vihaan sitä. Se on nykyään kuin nettiselain, ei kiitos.

 

Ja sitten tappelin lauantaina pari tuntia saadakseni sivunumerot laitettua. Voin vain kuvitella miten mahdoton tehtävä kirjan kannen tekeminen tulee minulle olemaan. 

 

Ja törmäsinpä sellaiseenkin ongelmaan että en saa LibreOfficea mitenkään tavuttamaan sanoja. Tarvitsi vain avata sama tiedosto Wordissä niin heti tavutti.

 

 

 

Mutta sittenpä rupesi masentamaan huono vointini. Ei tule mitään kun veri ei kierrä jaloissa. Luulin että tilanne paranisi mitä enemmän kuluu aikaa koronasta, koska siltä se alussa vaikutti, ensimmäinen syksy oli pahin. Mutta nyt kun keskellä kesää käyn lenkillä jalkoja polttaa kun veri ei kierrä. Mutta pahinta on että samaa on ollut käsissäkin. Ja sitten vielä endokivut ja nivelkivut päälle niin kivaa on. Ja rupesi silmissäkin tuntumaan kaikki tuo tekstin tihrustaminen, ja niskassa Dreamlight Valleyn pelaaminen.

 

En tiedä johtuuko nivelkivut vaihdevuosista. Olenkin ajatellut että sitten varmaan on kivaa kun on yhtä aikaa endokivut, kovat vuodot ja vaihdevuosioireet. 

 

Huono vointi masentaa erityisesti koska synttärini on pian, ja haluaisin olla silloin biletyskunnossa. 

 

Ärsyttää sekin että stressaan (noita?) asioita, jatkuvasti on leuat väärässä, jännittyneessä asennossa. Keskellä kesää, kun pitäisi olla "lomalla". Viime yönäkin oli paha kauhukohtaus, luulin taas kerran oikeasti kuolevani.

 

Kiireinen kesäloma

Haluaisin pelata Dreamlight Valleytä kellon ympäri, todella addiktoiva peli jossa riittää tekemistä. Harmi vaan että niska ei kestä sen jatkuvaa pelaamista vaan menee paskaksi.

 

Samalla haluan editoida esikoisromaaniani. Pitäisi myös katsella Teho-osastoa ja Miehen puolikkaita. Sekä tietysti lukea kirjoja.

 

Eli kiirettä pitää!

 

 

 

Teho-osasto pettää aina

 

Kylläpä taas sai pettyä Teho-osaston televisiointiin. Olin odottanut pitkään 9. kauden ensimmäistä jaksoa Chaos Theory, koska siinä Romano menettää kätensä. Jo heti aluksi tuntui siltä että jokin on pahasti pielessä, ja kohtauksen edetessä kävi selväksi että sitä oli pätkitty monesta kohtaa rankalla kädellä. Ei näytetty esimerkiksi käden irtoamista, eikä myöhemmin kauempana olevaa irtokättä. Ei voitu näyttää edes irtokäden laittamista muovipussiin, eli kaikki kiva gore oli sensuroitu. Jopa oksentaminen. Ei näin. Joutuu taas tyytymään Youtuben leikkaamattomaan versioon. Hauskaa oli sekin että seuraavan jakson "previously on ER"-kohdassa näytettiin käden irtoaminen paremmin, oli kai unohtunut sensuroida.

 

 

Vanha nainen baarissa 

 

En ollut ollut baarissa sitten helmikuun 2020, enkä ulkona syömässä sitten syntymäpäiväni 2020. Silloin olikin poikkeuksellista kun Kuopiossa ei ollut Viinijuhlia, ja pääsi jopa Wanhaan Satamaan syömään.

 

Mutta nyt oli baarissa järkyttävää tajuta ettei ryyppääminen kiinnosta. Että mieluummin olisin kotona pelaamassa Dreamlight Valleytä. Olin kiinnostunut tietämään paljonko suosikkidrinkkini Caipiroska maksaa nykyään. Vastaus: 9,70 euroa Gloriassa. Kalliiksi tulisi/tuli känni.

 

En ollut pitänyt korkkareita viiteen vuoteen, pelotti tosissaan että murran nilkkani. Jalat kipeytyivät heti alusta asti, pitää siis luopua noista kengistä. Ja nyt pelottaa että vika ei ollutkaan noissa kengissä, vaan mitä jos kaikki korkkarit sattuu jalkoihin?

 

No sain viimein ulkoiluttaa pinkkiä kukkamekkoani. Ostin sen Ebaystä syksyllä 2019, big mistake koska korona iski. Mekko on polyesteriä eli muovia, ja siinä on vuori. Eli se on päällä kuin kaksinkertainen muovikuori. Eikä se edes istu minulle kunnolla, olen liian laiha.

 

 

Ja sitten yhtenä yönä minulla oli yöllinen kohtaukseni, jossa näin päivämäärän 13.8. ja ajattelin heti sen olevan kuolinpäiväni. Aamulla otti sydämestä, ja tajusin että sehän oli Tapsan kuolinpäivä.

 

Juhannus? 

 

Uskaltauduin seuraavan kerran ulos vasta juhannusaattona, onneksi jalkoihin koski vain vähän. Ensimmäisen kerran koskaan näin Puijon metsässä jonkin eläimen. Se taisi olla metsäkauris tai peura. 

 

 

 

Sydänoireita

Viime viikon tiistaina pelasin liikaa kirjastosta lainaamaani Dreamlight Valleytä. Puolenyön jälkeen söin sipsipussin jämiä kun iski huono olo. Vasen käsi puutui ja sydän hakkasi. Niska tietysti paskana. Puoli viideltä aamulla heräsin ja sydän hakkasi niin että oli pakko ottaa pillereitä. Aspiriinia, orapihlajaa ja magnesiumia.

 

 

Sydämeni on ollut pitkään ok, enkä tiedä mistä tuo johtui. Tuollaista on yleensä ryyppäämisen jälkeen, ja sitähän en ole tänä vuonna tehnyt. Kun tietää että vasemman käden puutumisen aiheuttajana on joko sydäri tai niskajumi. Toisaalta hammaskiven poisto ja ikenien verenvuoto/tulehdus voi aiheuttaa vaikka mitä.

 

Tulee mieleen kuuden vuoden takainen huonoimman olon kauteni, joka alkoi periaatteessa juhannusaattona ja kesti yli syntymäpäiväni. Silloin minulle tuli lopulta ilmarinta, ja olin kirjaimellisesti niin heikossa hapessa etten päässyt 40-vuotissyntymäpäivänäni edes ulos syömään. 

 

Otin pitkästä aikaa muutamana päivänä NACia koska endon aiheuttama persekipu vaivasi. Tuskin se liittyy mihinkään mitenkään.

 

 

 

Meridol-suuvesi 

 

Olen käyttänyt vuosikymmeniä silloin tällöin Meridol-suuvettä. Nyt huomasin että sen koostumusta on muutettu lisäämällä siihen montaa eri ainetta. Yhtenä niistä makeutusainetta, en ymmärrä miksi kun ksylitolia siinä oli jo. Käytön jälkeen suuta poltti, on vaikea tietää mikä uusista aineista sen aiheutti. Eli heippa Meridolille. Huomasin myös että muissakin suuvesissä käytetään paljon makeutusaineita. Vaikeaa löytää suuvettä kun siinä ei saa olla myöskään esimerkiksi alkoholia tai sorbitolia, ja kun sen suuveden pitäisi olla tarkoitettu nimenomaan ikenien hyvinvoinnille.  

 

VANHA Meridol-suuvesi
Aqua, Xylitol, PVP, PEG-40 Hydrogenated Castor Oil, Olaflur, Aroma, Stannous Fluoride, Sodium Saccharin, CL 42051.

UUSI Meridol-suuvesi
AQUA, GLYCERIN, XYLITOL, PVP, ZINC LACTATE, OLAFLUR, POLYGLYCERYL-4 CAPRATE, AROMA, SODIUM FLUORIDE, SACCHARIN, SUCRALOSE, CL 42051.

 

 

 

Resident Evil 9

 

Hiukan vituttaa. Kuinka monta peliohjelmaa katselin vuosien varrella vain siksi että halusin nähdä kun RE9 julkistetaan? Kuinka monta tuntia?

 

Viime viikon perjantain ja lauantain välisenä yönä keskiyöllä Suomen aikaa alkoi Summer Game Fest. Klo 1.15 luovutin. Noin tuntia myöhemmin minulle selvisi että juuri silloin kun en katsonut RE9 julkistettiin. Eli itkupotkuraivareiden paikka.

 

Mitä tästä opin? Älä katso peliohjelmia, turhaa se on kuitenkin. 

 

 

 

Tyhmä puhelin 

 

Jos vielä elän niin joutuu kai luopumaan puhelimen käytöstä. Väittävät että ei-älypuhelimet eivät kohta enää toimi. Syrjäytyminen on siis todellista. No mihinkä sillan alla puhelinta tarviisikaan.

 

 

Kissaani Kalia muistellen

Viime lokakuussa kuollut vanhin kissani Kali olisi täyttänyt tänään 20 vuotta. 

Kali muutti luokseni lokakuussa 2009 nelivuotiaana. Se oli saanut edellisen omistajan luona kolme pentuetta, joista esikoinen Olle asusti jo luonani.

 

 

Kalin ottaminen oli väärin, kolme kissaa oli liikaa pienessä asunnossa. Vaikka muutettiin isompiin asuntoihin niin vuosien varrella tuli monta kertaa mietittyä Kalin antamista toiseen kotiin. Tapsa ei koskaan Kalista tykännyt, kuten ei muistakaan kissoista. 

 

Kalia ei oltu vielä silloin steriloitu, ja ensimmäisen kiimansa aikana se yritti tarjota itseään tyttärelleen Ollelle.

 

 

Kali ei osannut käyttää ovellisia kissanvessoja, ja aluksi otin oven pois vain yhdestä vessasta. Kali ei siitä tykännyt, ja pissi vääriin paikkoihin.

 

Kali oli pienikokoinen, kiltti ja sosiaalinen kissa. Siksi oli erityisen ikävää että se jäi elonsa lopussa ainoaksi kissaksi.

 

 

Ennen kuolemaansa Kali halusi jatkuvasti parvekkeelle, mutta siellä oli liian kylmä. Nyt on taas kesä, mutta Kali ei ole enää täällä nauttimassa siitä. (parvekekuvat ovat huhtikuulta 2011)

 

 

Elämäni kissana 2

Outoa elämää. Ei ryyppäämistä, ei pelaamista. Pleikkaria ei avattu pitkään aikaan. Normaalisti se olisi joka päivä päällä. Huomasin että elämässä on paljon luppoaikaa kun ei pelaa.

 

Mutta sitten jysähti uutispommi. Josta sain tietää vasta monta viikkoa jälkikäteen. Olin odottanut vuoden (!) että kissapeli Little Kitty, Big City tulisi Pleikkarille. Ja sain tietää siitä kaksi viikkoa julkaisupäivän jälkeen. Tuli kiire ostaa se. Ja pelata läpi kaksi kertaa. Ihana peli, toki hiukan kallis laajuuteensa nähden.

 

 

Ja kun ei ole koulukursseja tehtävänä niin tyhjää on ollut. Pitäisi kirjoittaa, ja niin oli tarkoituskin tehdä. Mutta pitäisi yrittää suojella silmiä ylirasitukselta. Silmiin koskee ja ne tuntuu tosi kuivilta. 

 

Noh kun viimein sain aikaiseksi aloittaa niin esikoisromaanini editoiminen on edennyt hyvin. Otin jonkinlaiseksi tavoitteeksi saada tuo kierros päätökseen syntymäpäivääni mennessä, että voisin sen jälkeen keskittyä toiseksi (kolmanneksi) uusimpaan romaani-ideaani. Siihen jonka haluaisin eniten saada valmiiksi. Siinä onkin näköjään tällä hetkellä vajaat 27000 sanaa eli työnsarkaa riittäisi. Toki novelli-ideoita tulee edelleen liikaa. 

 

 

Vain minä osaan tuhota keittiön maton kalaa ostamalla. Kalan rasvaa tippui matolle ja sitten se lemusi niin että koko kämppä lemusi. 

 

Sain viimein käytyä suuhygienistillä, kun edellisellä kerralla aika peruttiin. Halusin olla juomatta teetä etteivät hampaat värjäytyisi heti uudestaan. Addiktin on vaikeaa lopettaa teen juonti cold turkey. Muutamaa päivää myöhemmin totesin ettei elämä ilman teetä ole elämisen arvoista. Ja iski kurkkukipukin, mistä sain tekosyyn palata teen juomiseen.

 

Tuli samalla reissulla käytyä passikuvassa, ja passi on tilattu. Haluaisin kesällä baariin, ja sille risteilylle. Mutta miten sen jaksaisi? Pelkästään junamatkalla jalat turpoaisivat ja kipeytyisivät, kaikista muista kivuista ja väsymyksestä nyt puhumattakaan. 

 

 

Kesäsuunnitelmia?

Wonders never cease. -Jackson Rippner, Red Eye

 

Viime viikolla pääsin yllättäen uusintatentin läpi. Olin luopunut toivosta, koska opettajaa ei kiinnostanut opettaminen tai opiskelijoiden hätä. Noh olihan opettaja laittanut tenttiin peräti 5 minuuttia lisää aikaa.

 

Juhliakseni tentin läpipääsyä join vodkashotin kurkkukivun vuoksi, ja katsoin kirjastosta lainaamani Saw X-elokuvan. 

 

 

Jalat ovat vaivanneet niin kuin olisi syksy. Välillä kuumat, välillä kylmät. Ja kesäloman kunniaksi tein muutamassa tunnissa avoimen AMK:n viiden opintopisteen kurssin. Siitäpä ei silmät tykänneet. Nyt on jatkuneet ikävät silmä- ja niskakivut monta päivää. Tuolla kurssilla olikin muuten tasokas loppukoe.

 

 

 

Kävin Citymarketissa Mammuttimarkkinoilla, kun lenkkarit olivat tarjouksessa. Olin pettynyt siitä että halpoja kenkiä ei ollut juurikaan. Haluamissani lenkkareissa oli tasan yksi pari jäljellä kokoani. Luulin että minulla olisi plussarahaa yli 30 euroa, ja ihmettelin miten sitä olikin vain 3 euroa. Olin myös budjetoinut ostavani grillatun broilerin, mutta ei niitä ollutkaan. Buu.

 

MM95-joukkeella oli tapaaminen Tukholmassa, ja katsoivat Suomi-Ruotsi ottelun. Onneksi näin Viaplayllä Sakun haastattelun ennen ottelua.

 

Sain myös tietää MM95-risteilystä kisoihin. Siellä katsottiin yökerhossa MM95 loppuottelu. Tuo risteily olisi maksanut yli 400 euroa per lärvi, plus liput otteluihin. 

 

 

Olenkin haaveillut risteilystä tänä kesänä. Olin edellisen kerran risteilyllä vuonna 2016. Silloin Helsingin satamassa iski rytmihäiriö joka meinasi viedä tajun/hengen, enkä sen jälkeen ole uskaltanut.

 

 

Mutta sitä varten pitäisi hommata passi. Ja käydä passikuvassa, oh the horror. 

Bileviikko

Hienosti alkoi MM 95-juhlapäivä. Ohjelman Missä olit kun Suomi voitti MM-kultaa  nauhoitus sisältikin jotain ihan muuta ohjelmaa kuin sitä mitä piti. Ja kun yritin katsoa VHS:ää niin se ei toiminut. Paljastui että nauhuri oli "syönyt" nauhan! Ovatko nauha ja nauhuri molemmat mennyttä?! Miten nyt katson VHS-kasettejani?

 

Noh onneksi Youtubesta löytyi tuon Maailmanmestarit 1995-VHS:n sisältö. Lopussa tuli itku. Osaan tuon dokkarin suunnilleen ulkoa koska sitä tuli aikoinaan katsottua paljon, tosin nyt edellisestä kerrasta oli tosi pitkä aika. Taas kerran täytyy todeta että muistan ysärijutut hyvin, mutta viimeisestä 25 vuodesta en muista mitään.

 

Illalla Ylen "suorassa" finaalilähetyksessä ei ollut ollenkaan pukukoppijuhlia. No onneksi Youtuben versiossa on. 

 

Totuuden nimessä iski jo MM95 yliannostus...

 

Vietin yhden päivän etsien vaatehuoneesta sieltä kadonnutta huulikiiltoa. Ajattelin että koko kesä on pilalla ilman huulikiiltoa. Vasta myöhemmin tajusin että muutakin on hukassa. Ja vasta yöllä suostuin tarkistamaan erään pahvilaatikon sisällön, ja sieltähän ne löytyi. Sinne olin laittanut tavaraa valmistautuessani muuttoon.

 

Kokeilin myös päälleni vaatteita, ja totesin ettei minulla ole mitään päällepantavaa. Paidat ovat joko liian lyhyitä tai läpinäkyviä (miksi niin suuri osa naisten vaatteista on??) tai roikkuvat päälläni kuin jätesäkki. Enkä ole koskaan oppinut yhdistelemään paitoja ja hameita "oikein". Minkävärinen paita sopii vaaleansinisen hameen kanssa?

 

 

 

Fairy on näköjään lopettanut hajustamattoman käsitiskiaineen teon, ei ainakaan löydy Citymarketista eikä Prismasta. Good riddance? Minullahan on ikuiset traumat siitä kun Fairyn konetiskiaine jäi haisemaan astioihin niin että ruoatkin maistuivat Fairylle. Ja viimeisimpänähän Fairy muutti pulloaan niin että siitä ei enää saa otettua pientä määrää kerralla, väkisin tulee ainetta paljon. Ovela tapa lisätä tiskiaineen kulutusta. Tuo viimeisin pullo on kulunut hirveän nopeaa tahtia aikaisempaan verrattuna.

 

 

 

Lidlin reissu oli turha. Kukkoa viinissä sisältääkin riisiä, ja silmänympärysvoide oli loppu. Lidlin luonnonkosmetiikkasarja oli hyvä ja halpa, harmi että se poistui valikoimasta. Nyt jos haluaisi silmänympärysvoidetta niin joutuisi maksamaan moninkertaisen hinnan.

 

 

Yksin vietetyn bileviikon torstaina alkoi koskea alaselkään ja perjantaiaamuna heräsin kamalan lonkkakivun kanssa. Ja kun oli tarkoitus lähteä (taas) kirjastoon alkoi sataa. Kirjastossa olisin halunnut lainata yhden pelin. Vasta etsittyäni sen huomasin että tiskillä oli kyltti että "ei asiakaspalvelua klo 12-13". Nykyään kun ne pelien levyt pitää hakea tiskiltä.

Olen odottanut vuosikymmeniä Stephen Kingin kirjaan The Long Walk (Pitkä marssi) perustuvaa elokuvaa, ja tänä syksynä se viimein tulee. Tuntuu vaan siltä että tuosta lähdemateriaalista tulee pakosti tylsä leffa. Ihmetyttää sekin miksi trailerissa on kissa. Ja harmittaa ettei kirjastossa ole näköjään ollenkaan tuota kirjaa.

 

 

Eli Kingin kirjoista toivelistallani ovat nyt:

-Lohikäärmeen silmät (The eyes of the dragon)

-Pitkä marssi (Richard Bachmanin nimellä julkaistu)

-22.11.63

Miljoonan muun asian ohella avoinna oleva vaatehuoneen ovi muistuttaa koko ajan siitä että kissoja ei enää ole. Pitäisi kai sulkea se.