The Batman (2022)
Kuulun siihen harvalukuiseen joukkoon jonka suosikkielokuva Batmaneista on Joel Schumacherin Batman Forever. Se on kepeämpi ja humoristisempi kuin muut Batmanit, ja se on kirjaimellisestikin vähemmän synkkä, värikkäämpi. Ja onhan siinä yksi silloisista suosikeistani, Chris O'Donnell.
Täytyypä myöntää etten ole nähnyt yhtäkään Ben Affleckin Batmaniä, mutta en siltikään ihan ymmärrä miksi Batmanista piti tehdä TAAS leffa. Minun silmissäni Robert Pattinson ei sovi päärooliin. Ja miksi Batman on emogootti? Menee liikaa tahattoman huumorin puolelle. Elokuva oli myös liian pitkä.
Häiritsi mistä Gordonin esittäjä on tuttu. No Nälkäpelistä.
Pimeyden kukat (Flowers in the Attic: The Origin) 2022
Olen lukenut V.C. Andrewsin kirjan Pimeyden kukat ensimmäisen kerran jo teininä. Vasta paljon myöhemmin minulle selvisi että sille on jatkoakin. Tuossa kirjasarjassa on viisi osaa, joista se viimeinen on esiosa, eli sijoittuu aikaan ennen ensimmäisen kirjan tapahtumia. Ja jossa tietysti kirjoitetaan historiaa uusiksi.
Tämä Yle Areenan minisarja perustuu tuohon esiosaan, jota en ole lukenut. Tässä kerrotaan ensimmäisen kirjan pahan isoäidin tarina. Eikö hän ollutkaan alunperin paha, vaan vain viaton pahuuden uhri?
Pimeyden kukat on kuuluisa insestistään, koko kirjasarja on sitä täynnä. Onneksi siitä huolimatta lapsista tulee aina hiton kauniita.
Creepshow (2019)
Kauhuantologiasarja Creepshow (2019) on jatkoa Stephen Kingin samannimiselle elokuvalle. Itse en tuosta leffasta niin välittänyt, mutta sen jatko-osasta eli Creepshow 2-elokuvasta on ikiajoiksi jäänyt mieleeni tarina The Raft. Siinä nuoria menee uimaan järvelle, iso virhe. Lopussa näytetään kylttiä "uiminen kielletty"...
Tästä sarjasta on Viaplayssä kolme kautta, viimeisin neljäs sieltä puuttui ainakin aiemmin.
Sarja on hyvin pitkälti samaa maata kuin ysärin legendaarinen kauhusarja Tales from the Crypt, jonka tosissaan haluaisin nähdä uudestaan.
Heti ensimmäisen jakson tarina perustuu Kingin novelliin Grey Matter, ja sisältää muutenkin King-viittauksia. Ja tuttuja näyttelijöitä...
Yksi jakso (All Hallows Eve) sai minut itkemään aika lohduttomasti surullisuudellaan. Siinä teinijoukko tekee Halloween-iltana karkki tai kepponen-kierrosta. Jostain syystä kaikki aikuiset tuntuvat oikeasti pelkäävän heitä...
Kun isoveli sanoo lopussa pikkuveljelleen että "nyt saat levätä" ja "toivon että olisin saanut tuntea sinut pidempään"... 💔
Samaten jäi mieleen jakso jossa eräs ihminen itsekkyydellään aiheuttaa koko ihmiskunnan ja maapallon tuhon.
Se päättyy meihin
En ole lukenut Colleen Hooverin kirjaa johon tämä kohuleffa perustuu. Lopetin tämän elokuvan katsomisen pitkäksi aikaa koska miespääosan esittäjä ällöttää minua niin paljon, kun tietää hänen oksettavan käytöksensä kuvauksissa.
Jotenkin outo leffa. Päähenkilö käytti outoja vaatteita. Minulta jäi varmasti paljon tajuamatta kun en ole lukenut kirjaa. Eikä tämä leffa saanut minua haluamaan lukea sitä.
Saw X
Lainasin tämän elokuvan kirjastosta. Koko leffa on pelkkää flashbackiä ja fan serviceä. Odotin koko leffan ajan ikonista tunnusmusiikkia. Mutta ei voi mitään, loppua kohti tämä leffa toi väistämättä hymyn huulille. Juuri kun lopputekstien aikana ajattelin että mites se yks tyyppi, niin oli kohtaus ja yllättävä cameo. Suurin ongelma tämän leffan kanssa on se että tietää satavarmaksi ettei Jigsawlle ja Amandalle voi käydä mitään.
Aamiainen Tiffanyllä
En ollut nähnyt tätä leffaa pitkään aikaan ja lainasin sen kirjastosta. Elokuvassa on kissa ja ikoninen tunnusmusiikki Moon River, joka soi sitten päässäni. Voi kissaraukat mitä niille tehtiin kuvauksissa. En varmaan edes tiennyt että tämä perustuu Truman Capoten novelliin, joka olikin sitten seuraavana kirjaston lainauslistalla.
Leijonakuningas (1994)
Olin halunnut nähdä tämän leffan vain vuosikymmeniä, ja nyt pelin Dreamlight Valley ja kirjan Nalan maailma innoittamana lainasin sen viimein kirjastosta. Katsoin elokuvasta alkuperäisen englanninkielisen version, en suomeksi dubattua. Jostain syystä kyyneleet tulivat silmiin. Vasta jälkikäteen tajusin että leffa oli täynnä kuuluisia ääninäyttelijöitä.
Amazing Race Australia
Urakka oli kova, mutta sain kesällä 2025 katsottua 21 jaksoa Amazing Race Australian kuudetta kautta. Aina aiemmin Suomessa on näytetty (kesällä) alkuperäistä USAlaista Amazing Racea, mutta ei valitettavasti tällä kertaa. Jouduimme tyytymään Australiaan, josta ei siitäkään näytetty ensimmäistä kautta. Tämä kuudes kausi oli spesiaali koska siihen ympättiin kaksinkertainen määrä joukkueita, ei mitään järkeä. Kuten ei siinäkään että monet joukkueet olivat pitkään koronakaranteenissa, mutta saivat sitten palata kisaan normaalisti. Ja myös aikasakot tehtävien suorittamatta jättämisestä olivat naurettavan pieniä, vain 10-15 minuuttia. Alkuperäisessä 4 tuntia! Tuolla Australian systeemillä olisi kannattavampaa jättää suoraan kaikki tehtävät tekemättä. Valitettavasti spoilaannuin voittajaparin suhteen kun menin katsomaan onko eräs kilpailija vielä elossa.
Toivon revontulet (Northern lights)
Tämä kehuttu Yle Areenan sarja oli pitkään kirjanmerkeissäni kunnes lopulta katsoin sen. Kaksi särkynyttä sielua kohtaa Dublinin yössä. En tiedä miten olisin suhtautunut tähän jos en olisi lukenut jaksokuvauksista juonipaljastuksia. Sitä ihmettelen että aikuiset töissä käyvät ja vakituisesti seurustelevat ihmiset asuvat vieläkin vanhempiensa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti